perjantai 20. huhtikuuta 2018

Iina ja Iiro, nalleja maailmalle

Pienet vaaksan mittaiset tilatut nallet.
Mummi-ihminen haluaa antaa jokaiselle lapsenlapselleen oman pinen nallen.

Uskon vahvasti, että nallet ovat täynnä mummi-rakkautta!
Sitä minä ainakin sinne nallen sisälle pakkasin...

Nämä nallet jäävät ihan Suomeen, osa serkuksista on matkannut
Papua-Uusigineaan ja Englantiin saakka.
Maailma on niin pieni?!

Rento nallejen rivistö kahvikuppikaapin reunalla...

Leppoisaa viikonloppua!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Riite; se on nallen nimi

Kevät on.
Mutta mistäköhän nämä nallen nimet
nyt päätyvät hyvinkin lumisiin ja jäisiin tapauksiin...
Ei voi tietää.
Ne vain tulevat ja päättävät nimensä!
Tässä on Riite.

 Ruskeanharmaja, pehmytpiikkinen siilikarvainen.
Ilta-auringon valossa; metsän reunan suurimman kiven kupeessa,
onnea etsimässä!

 Tämä mohairkarva osoittautuikin erittäin hauraaksi.
Kun on täyttöhommissa tottunut aika raisuihin otteisiin,
niin repesipä raukalta jalan kangas kesken kaiken.
Niin käy joskus...
Siihen ommellaan sitten paikka. Tyynen rauhallisesti.

Tämä on nyt tämän nallen erityispiirre!
Murtui kuopuksellakin solisluu maailmaan rymistellessään...
Eikä tuo ole tahtia haitannut.
Pikkutyttönä pyörällä kaatuessaan katkesi uudelleen...
Siis nallen jalan korjaaminen tuntuu pikkujutulta!

 Parturoidessani nallen kuonoa ajattelin kampaajien ammattitaitoa
ja taidokkaita saksien käyttäjiä!

 Minä olen valmis seikkailuun!

 Fernando, Routa ja Riite.

Siilikarva on jännän eläväinen.
Niin taitaa olla tämä nallekin!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Sinivuokot, kevään ihanat airueet

Aurinko ja päivän lämpöasteet ovat herättäneet sinivuokot kukkimaan talon kivijalan kupeessa.
Se on aina niin kuin herätys, kun näkee kukat ensimmäisen kerran!
Toivon pilkahdus...

Niin pienet - ja niin vahvat!

 Paksu hanki ja kinokset täyttävät vielä maiseman.
Aurinko saa tehdä vielä kovasti töitä, ennen kuin pellot paljastuvat!

Illalla kiertelin metsässä; toin kuopukselle tuliaisiksi maahan pudonneen männynoksan.
Ilveksen jälkiä näkyi joka puolella,
myös metsäkauriin papanakasoja oli siellä, täällä.
Miten mahtaa olla hengissä pysymisen kanssa;  ken säilyy...
Hanki kantaa sekä ilvestä, että metsäkaurista, mutta entäs, kun se ei kestä!
Jäkimmäinen on ensimmäisen ruokaa...
Metsäkauriin eväät ovat kovan lumen alla etsittävissä.
Luonto on kaunis ja armoton.

Nautitaan auringosta ja kevään valosta,
sitä riittää meille kaikille!

torstai 12. huhtikuuta 2018

Hankiaiset

Niinpä vain!
Tänäkin keväänä meitä ilahduttavat hankiaiset!
Päivälämpötila on reilusti plussalla ja vesisateen jälkeen pakastuu yöllä,
niin eipä se lumi voi muuta, kuin jäätyä!
Aamusta hankikantoa ja auringon valoa.
Iloa ja leikkiä...
Silläpä sitä jaksaa!!

 Isoimman tehtävä?

 En jaksa enää...

 Jokaisella oma nyppylä.

Yhdessä mäenlaskuun...

Konsta, Muisto ja Halla.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Huhtikuun nalle; Routa

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli-puli...
Edellisen nallen, Kallen; "pikkuveli" valmistui.
Eli sama malli ja sama karva.

Hellou, mie olen Routa!

Ruskeatassuinen, harmajan kiharainen
ja hyvinhän nalle sointuu kuusenneulashangelle!

Syvällä on vielä sula maa, lumien alla.

Routa maassa...

Kesää kohti, päivästä toiseen lähempänä ja lähempänä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Nalle-tohtorin lauantai

 Viikonlopputyöt ovat yrittäjälläkin ihan vapaaehtoista työtä,
kuten ihan minä muuna päivänä tahansa.
"Joutessani" korjasin Viljon kuntoon.
Viljo päätyi mukaani jokunen vuosi sitten Tampereelta.
Silmäpuolena se kertoi vähän arastelevansa toisten nallejen seuraa.
Kun aina piti koettaa olla sivuttain, ettei tyhjä silmäkuoppa näkyisi...

 Aina tulee vanhaa nallea korjatessa jotain uutta eteen.
En ollut koskaan nähnyt tämmöistä lasisilmää;
Lasinen tappi jatkui silmästä; sain sen pihdeillä kuitenkin irti.
Uutukaiset silmät rautalankataivutuksilla ja moninkertaisella langalla pään läpi kiinnitettyinä
takaavat Viljolle kirkkaita katseita tästä eteenpäin!

Uudet kämmenet hajonneiden tilalle ja uudet kynnet sekä suu.
Eteenpäin, nyt Viljo näkee!