torstai 26. marraskuuta 2020

Karhuherra Paddington Jr.-n reissuterveisiä

Olen palannut kotiin Seinäjoelta.
Kolme yötä poissa kotoa on paljon enmmän, kuin yksi yö!
Menomatka kimppakyydillä Seinäjoelle katkaistiin sunnuntaina yöpymällä Jyväskylässä.
Sain viettää mukavan illan tyttären luona.
MTK- valtuuskunnan kokouspäivät sujuivat hyvin ja palasin eilen illalla myöhään kotiin.
Ajoimme yhtä matkaa lännestä itään levinneen sankan lumisateen kanssa...
Näkymät tuulilasin läpi eteenpäin olivat erittäin lumiset ja hankalat. Eli normi-talvikeli!


Sain kuvaterveisiä tekemältäni Karhuherra Paddington Juniorilta.
Valmistin tämän nallen keväällä 2019 ihmiselle, joka rakastaa yli kaiken Karhuherra Paddingtonia.
Lapsuudesta asti hän oli ihaillut tätä pientä nallekarhua, joka on seikkaillut vuosikymmenten ajan
ja ilahduttanut ystäviään ympäri maailmaa.
Nallen valmistuttua ompelin sille vielä punaisen huopahatun reuhkan toiveen mukaan.
Nallesta löytyy tarinaa blogissani päiväyksellä 20.5.2019.


Nallen omistaja oli käynyt viime keväänä Lontoossa Karhuherra Paddingtonin maisemissa.
Nämä kuvat tuosta hänen reissustaan ovat tässä.
Niinpä on Louhi-Nallen nalle päässyt seikkailulle Englantiin ja nallen omistaja oli hyvin
onnellinen tästä yhteisestä kokemuksesta!
Kiitos tästäkin ilosta!
Näin on tullut jälleen todistetuksi se, miten paljon iloa ja hyviä ajatuksia voi pieni nalle saada aikaan!
Kun itse olen reissaillut Konsta kainalossa, on mieleen painunut ne lukemattomat kohtaamiset
ihmisten kanssa; jutustelut ja pienet hymyt, joita Konsta saa vastaantulijoissa aikaan...
Nalle on ihmisen paras ystävä!
 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Pikkupakkasta ja aurinkoa, hivenen lunta ja jälleen lämmintä ja vesisadetta...

Konsta Lieksassa.
Luontoon voi mennä, satoi tai paistoi.
Aina sieltä saa voimaa ja jaksamista.
Sopivat kamppeet vain päälle ja menoksi...
Konsta on unohtanut kaulaliinan, se vähän harmitti!

Pikarijuhlat syksyn kunniaksi...

Ajatuksissani vaeltelen yhä täällä, lammen hiljaisessa rauhassa.
Jos syksy/talvi jatkuu lumettomana, aion vielä palata tänne...

Näissä tunnelmissa toivottelen hyvää sunnuntaita ja alkuviikkoa.
Mie suuntaan Seinäjoelle MTK-valtuuskunnan kokoukseen. Länsi-Suomi on idästä kovin kaukana...

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Luonnon ihmeellisiä ihmeitä

Lieksassa viime lauantaina.
Pikkuiset lammet olivat saaneet jo ohuen jääpeitteen. Kaikkialla niin hiljaista...
Askeleen alla soinen lammen ranta vähän ritisi, se ei vielä ihmisen kävelyä kantanut. 


Luonnon kiertokulku...
Yksinkertaisempaa, kuin ihmisen elämä.
Sydän sulana, vaikka lampi jäätyy.

Puron oma jääkampa.....


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Marraskuun harmain päivä?

Eilinen lauantai markkinoitiin vuoden harmaimpana päivänä. Mitä vielä!
Idässä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta.
Suuntasin Konstan kanssa Lieksaan.
Yhtymän metsässä oli valmistunut taimikon harvennus ja kävin tarkistamassa työn jäljen.
Hyvältä näytti. Kasvu ottaa nyt uutta vauhtia, kun tulee tilaa ja valoa.
Metsänhoitoyhdistyksen metsurityötä!

Taimikon keskellä on useita säästöpuuryhmiä, jotka jätettiin aikoinaan hakkuun yhteydessä.
Aurinko paistoi ja valtavat naavatupsut hehkuivat valossa...

Vuoden harmain päivä oli täynnä aurinkoa ja metsävoimaa. Hiljaista ja rauhallista.

Nuorta mäntyä ja kuusta.

torstai 12. marraskuuta 2020

Tämä ihana marraskuun harmaus

Tämä marraskuun harmaus
Pakkasaamun valkeneva kauneus
Kun on kumarruttava lähelle, että sen näkee
Tajuntaan hiipii onnellisuus
Tarvitaan vain pienen pieni Vilko-nalle
ja sammaleisen nurmen päälle lennähtänyt ja siihen jäätynyt syreeninlehti
Marraskuun kauneutta kaikille!

maanantai 9. marraskuuta 2020

Nallet omassa kodissa

Sumu uudessa, omassa kodissa yhdessä Villin ja Pikku-Tikun kanssa.

"Nallea voivat rakastaa millä tavalla
tahansa millaiset ihmiset tahansa.
Sadoista tai jopa tuhansista nalle-
karhuista jokainen voi löytää juuri
sen oikean nallen jota rakastaa."
( Helen Thomson)

torstai 5. marraskuuta 2020

Nallen elämä

Minä siis valmistan nalleja myyntiin, eli tämä käsityöläisyys on osa yritystoimintaani.
Kuten joskus aiemmin olen pohtinut, niin ilman nalleakin ihminen tulee toimeen. Siitä voidaan keskustella,  miten hyvin se elämä soljuu ilman nalle-seuraa...
Leipää ihminen tarvitsee.
Mutta joskus se tarvitsee myös nallen!
Tekemäni nalle voi joutua odottelemaan omaa kotia jopa vuosikausia, ennen kuin se oikea ihminen löytää omakseen juuri sen nallen...
Se on erittäin miellyttävä ilmiö, kun sitten se juuri sille nallelle tarkoitettu ihminen iskee silmänsä juuri siihen nalleen ja yhteinen elämä alkaa siitä hetkestä.
Ja sitten se nallen kohtalo voi ratketa aivan heti nallen tultua valmiiksi.
Sumu sai oman kodin melko heti valmistuttuaan. Tällä hetkellä se on onnellisesti jo matkalla. Perillä sitä odottaa nallekoti, jossa ovat jo Pikku-Tikku ja Villi, sekä nalleja rakastavat ihmiset.
Sumun elämä alkaa hyvin ja onnellisesti.
Nallentekijäkin on siitä iloinen.
Tässä kuvassa minä tutustun uuteen nalleen. Pyörittelen ja kääntelen ja koputtelen ja tunnustelen,
miltä se vaikuttaa. Sumun kohdalla sain onnellisena todeta: Hyvä nalle olet!