Valoisaa Uutta Vuotta!

Vuoden viimeisen päivän aamuna pyöräilin pimeässä hakemaan Karjalaista
maantienvarren postilaatikosta.
Meidän pikkuisessa koivikossa Ollilantien varressa odotti yllätys...
Se näkyi ja loisti kauas.

Ihana vuokralaisemme, ystävämme, oli valaissut koivikon kukkaisilla jäälyhdyillä!
Koivikko ihan selvästi hymyili...
Se oli herännyt talvilevostaan hymyilemään tämän kauniin hetken ajan.

Jäälyhtytaidetta.
Ohikulkijoitten iloksi.
Kiitos!

 Kaunis hetki, joka katoaa, mutta säilyy sydämessä!

Kynttilänvalo jäälyhdyssä on muistutus meille ihmisille:
Elä hetkessä!
Nauti juuri nyt!
Elämä on nyt!

 On tämä hetki.

Kuusikko sai oman valon.

Kaunista, Valoisaa Uutta Vuotta teille kaikille
ja kiitos kuluneesta vuodesta kanssanne!

30.12.2018

Patvinsuo, Lieksa

Vuoden pituiset pitkospuut.
Polku kuljettu kohta loppuun tämän vuoden osalta.
Tämä maisema, ja moni muu; on jäänyt voimana sieluni sopukoihin.
Uusia polkuja odotellessa...

Jouluista lunta

 Joulukuusi omasta metsästä.
Valittu metsänhoidollisin perustein, kuten aina.
Kaunis, ilmava, joulun tuoksuinen metsäkuusi.
Aidot kynttilät, aina.

 Konsta jouluretkellä metsässä.
Lunta on satanut monena päivänä.
Sitä alkaa olla saappaanvarren verran.
Sopivasti kahlattavaksi.

 Kynttilät ovat heikkouteni...

 Tämän verran lunta!
Konstaa kainaloon asti...
Tämä lumi riittää oikein hyvin, kiitos!!

Leikittelyä metsän reunassa.

Hyvin hyvää jokaiselle sopivaa Joulua!

"Jouluilta hämärtyy, tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu sinne tänne kallistuu.
Kettujen leikki on jouluyönä viaton."

- Tove Jansson -

Honkamäntypetäjä 6.

Patvinsuo, Lieksa

"Mahtipuu.

Valon lapsi. Tuulenkaadon aukosta nouseva
ja taigan vanhimmaksi varttuva.
Romentolan hirmuiseksi hongaksi
ja Hongattaren hoviksi kohoava,
karhun emuun kasvusijaksi.
Karsikkopuuksi vainajien rauhalle,
karhunkallohongaksi ja kotipoluksi kouvon hengelle.
Muinaishämäristä meidän päiviimme ja meidän jälkeemme.
Ihmisille ja eläimille.
Elämälle."

Mika Honkalinna / HONKA
(Maahenki Oy 2017)

Tämä kirja kuuluu sarjaan "Oi"!
Aivan ihana teos.
Minä, jonka lempipuu on kuusi!
Suosittelen.

Vaille 8. aatonaattoaamuna.
Hiljaisuus asuu tuvassa, vaikka yksi joululainen nukkuukin uunin vierussängyssä.
Levyltä kuuluu vienosti Aino Vennan joululevy.
Kahvia, ruisleipää, Karjalainen haettu ja luettu.
Tien varteen, kuusikon reunaan, viety jäälyhtyjä.
Pienistä iloista ja tekemisistä rakentuu joulumieli.
Päivä hivenen sarastaa, ja se on tänään jo pidempi kuin eilen!

Honkamäntypetäjä 5.

Konsta lempimännyn juurella; sisarusten yhteinen metsä, Lieksa.

"Kulttuuripuu.

Katajaisen kansan tukipuu ja laulujen mahti.
Humiseva honka Suomen sydänmailla ja mökki honkien keskellä.
Riimien raami ja kuvien aihe, taiteilijan tahdon pensselöimä.
Taipuneena ja murtuneena vaan ei talttuneena.
Kalevalaisen kansan kuvajaisena ja ritvakoivun vartijana
kun idässä jo salamoi.
Kuivana suorisuuna tuntemattoman sotilaan haudalla
ja Karjalan mäntynä Suomen herrojen päätään iskeä."

Mika Honkalinna / HONKA
(Maahenki Oy 2017)

Mie sain nallen!

 Ystävä kyseli audirenssia;
että olisi semmoinen pieni hassu juttu sinulle.
Jännityksellä odotin, kuin lapsena joulupukkia...

 Hyvänen aika sentään!
Kautta nallenkarvojen: pienen pieni nalle!
Tehty piippurassista!!
Hän on oikein ihastuttava Arthur.

Niin on iso ilo pienestä piippurassi- nallesta!
Hymyilyttää joka kerta, kun katson sitä...
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa!

Honkamäntypetäjä 4.

Seili.

"Talouspuu.
Työn ja toimen lähde. Pettuna, leivän jatkeena
nälkämaan kansalle. Haudan paahteesta valutettua tervaa,
virran viemää mustaa kultaa. Tuoksuvana pihkana
jätkän kinttaille ja hikiselle sarkalyyssille,
metsäkoneen teräskourille puristuneena.
Keitetty ja tislattu, selluksi ja tärpätiksi.
Rullattu paperiksi ja kartongiksi
maailman turuille ja toreille.
Nyt jo matkalla sammuttamaan
peltilehmän janoa pikiteiden taipaleilla."

Mika Honkalinna / HONKA
(Maahenki Oy 2017)

Selma-Otso, pienen tyttövauvan nalle

 Tämä nalle oli tilattu ystäväpariskunnan lapsenlapselle,
jonka odotettiin tulevan maailmaan joulupäivänä.
Tytöllä oli kuitenkin kiire ja hän syntyi jo viime viikolla.
Sain tehdä nallen loppuun asti valmiiksi.
(Minulla on periaate, että en tee koskaan nallea valmiiksi, ennen kuin lapsi on syntynyt.)

 Lapsen työnimi oli Selma-Otso.
Selma-Otso tuli nallen nimeksi!!
Nalle on täynnä ukki- ja mummirakkautta.

Ihanaa; minä pääsen pienen, ihanan tytön kaveriksi ja ystäväksi
yhteiselle elämän matkalle!
Nallentekijän ilo on saatella nalle matkaan.
Hyvää ja onnellista yhteistä elämää!

Honkamäntypetäjä 3.

Lieksa

"Tarvepuu.

Kätevän käsissä tarpeiksi taittunut.
Kaadettu ja katkottu, työstetty hirsiksi,
salvottu kämpäksi ja taloksi
olla ja asua Pohjolan saloilla.
Veistelty veneeksi ja laivaksi,
rakennelty kehdoksi ja arkuksi
ihmiselon syntyyn ja saattoon.
Höylätty päreeksi katolle ja valoksi pirttiin,
puhdetyöstetty koriksi ja vasuksi.
Koputeltu tulipuuksi ja lämmöksi,
tervasta suitsuavaksi rakovalkeaksi
pyyntömiesten talviyöhön."

Mika Honkalinna / HONKA
(Maahenki Oy 2017)

Joulunalusreissu Pudasjärvelle

 Joulunalusreissu Pudasjärvelle suoritettu.
Karjalanpiirakat saivat hyvän kotimatkan!
Jaurakkajärven rannalla oli lunta suunnilleen saman verran, kuin Liperissä.

Konsta ja Halla Aholan isannän Massikan lumilla...

 Ohjelmassa yhdessäoloa, ystävän lastenlapsien kanssa peuhaamista ja
piparitalojen valmistumisen seuraamista.
Tärkeä ohjelmanumero oli ottaa ensilöylyt uutukaisessa rantasaunassa.
Sauna sai kuulla Karjalaisten laulun ja Maamme- laulun!

Tärkein tapaaminen; kummitäti, 89 vee.
Matkalla lapsuuden kultaisiin kesiin...

Honkamäntypetäjä 2.

Patvinsuo, Lieksa

"Pesäpuu.

Monet sen sylissä maailmaan haudottu, suojissa synnytelty.
Mustan palotikan keltahilpeiseen runkoon takoma kolo,
mykkänä huutona ammottava suu.
Pöllön ja näädän, oravan ja sotkan koto.
Myrskyn murtaman kelohongan piippu,
jonka hormissa tuuli huhuaa ja viirupöllönpojat varttuvat.
Kaarneen vuorattu risumaja latvuston havustossa
ja sääksen kapulalinna lakkapetäjän kruununa.
Mahtavien pankaoksien kannattelema kokkolinnun pesä
ja taakka ikihongan harteilla."

Mika Honkalinna / HONKA
(Maahenki Oy 2017)

Ihan pikkuisen tonttuilua

Kuopuksen lapsena tekemä tonttunen pääsi lumiseikkailulle
Konstan ja Hallan kanssa.
Tunteiden ja eletyn elämän kautta jouluisiinkin asioihin syntyy se rakkaus.
Kuopuksen tekemä tonttu, kummitytön tekemä tonttu, äidin tekemä tonttu.
Siinä ne on, jouluiset tontut.
Tunteella.

11.12.

Konsta, Muisto ja Halla

"TERVEISIÄ KARHUNPESÄSTÄ

Löysin kerran maasta himan
suuren karhun talvehtiman.

"Älä, kuule, pakoon lätki",
sanoi karhu, minut kätki
kainaloonsa nukkumaan.

Sanonut en juuta, jaata,
mukavahan oli maata
siinä karhun kainalossa
lämpimässä asunnossa,
siellä suuren kannon alla,
kuusenhavulattialla
lokakuusta maaliskuuhun,
kunnes sitten heräsin.

Olin uinaillut niin kauan,
että kolmen karhuvauvan
onnellinen äiti
karhu oli jo.

Emokarhu murahteli:
"Huomenta vaan, hyvä veli,
nyt kämpän ovi avataan."

Laitoin lippalakin päähän,
poistuin ulos kevätsäähän,
sanoin: "Hymyillään kun tavataan!"

Jukka Itkonen - Outi Heiskanen  / Aurinkolahja
(Kirjapaja 2014)

Mukavia ajatuksia ja hetkiä tähän tiistaipäivään!!

Honkamäntypetäjä

Konstan kokoinen mänty Seilin saarella

"Mänty Honka Petäjä

Se on puu.
Pohjoisten metsien mänty.
Pilviä piirtävä kilpikaarnapetäjä.
Merenrantakalliolla myrskyjä vastaan kyyristellyt,
tuhannelle mutkalle kuristeltu sitkas ikipuu.
Paahteisella rämeellä kituva männyntakku tai kuiva keloräippä.
Vaaranrinteen rakkakivikossa pakkaset ja pimeät kestänyt ylväs aihkivanhus.
Vuosisatoja ja luonnonvoimia uhmannut hopeanukkainen komohonka.
Paloaukean valossa versova kesän vanha sirkkataimi
ja talven karaisema neulashapsu."

- Mika Honkalinna / HONKA -
(Maahenki Oy 2017)

Nyt sytytetään toinen kynttilä

Perinteet.
Joulun odotus ja - viettoperinteet.
Jokainen saa tehdä, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja tärkeältä.
Minä aloitan "valmistelun" sytyttämällä adventtikynttilät.
Ja siihen tarkoitukseen käytetään vain ja ainoastaan isän valmistamaa
nelikynttiläistä, puista kynttilänjalkaa.
Isä on tehnyt sen kuluttaessaan aikaa Kontioniemessä, keuhkoparantolassa 60- luvun alussa.
Muistoja, muistoja...
Muistot ovat niin iso osa ihmisen elämää.
Jokaisella omansa.
Ne kulkevat mukana, kannattelevat.

Varokaa: Tiedossa lumisadetta!

Ilmatieteenlaitos varoittaa:
Erittäin huono ajokeli siellä ja täällä...
Mitenhän sitä ennen pärjättiin, kun ei ollut huonon ajokelin varoituksia?
Muistan, kun kansakouluaikaan oli kova lumisade,
niin kyllä vain kahlaten matka taittui!
Isä ei ollut lingonnut (eli traktori ja lumilinko) meidän omaa tietä,
kun oli tankkiauton välipäivä.
- Maidot haettiin, ja varmasti vieläkin haetaan tiloilta, joka toinen päivä. -
Lunta oli niin paljon, että tien reunaa ei erottanut.
Kahlasin askel kerrallaan ja lienen välillä ollut ojankin puolella...
Antaahan tulla lunta.
Entistä on siemeneksi kymmenisen senttiä.

Aamu alkaa sarastaa...

Pieni valonkajo pilkottaa itäisellä taivaalla.
Pimeys sinnittelee silti tiukasti maiseman yllä.
Ystävä oli muutaman päivän reissussa pohjoisessa Lapissa;
halusivat kokea pimeimmän pimeän ajan!
Minä pistän sen kokemuksen myös toteutettaviin unelmiin.
Sininen hämärä, joka ei lainkaan kirkastu!
Sitä kohti, jonain päivänä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Pikku, pieni pandapentu; hand made in Finland, by Louhi-Nalle.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää, meidän Suomi!

Nallet lunta etsimässä

Ensilumien aikaan pari viikkoa sitten.
Pienestä se lähtee; lumen tulo!
Kelkka kuitenkin luistaa vähälläkin lumella...
Konsta joutui narun päähän ja Muisto ja Halla saivat kyytiä.
Lunta on tullut lisää, näillä tämän aamun asteilla se sulanee pois.
Olen nauttinut lumilenkeistä paljain jaloin saunomisen välillä...
Kun oli lumeton maa, niin joku infulenssapöpökin ehti etelän reissulla iskeä.
Sitä nyt jalkapohjien lumikylvyn kautta yritän karkottaa.
Sinkkiä olen syönyt niin, että alkaa rautakanget pian kasvaa kainaloista...
Inkiväärijuomaa, C-vitamiinia jne.
Näillä lumilla mennään.

4. joulukuuta

Ajatukset vaeltelevat ja harhailevat aamusta iltaan,
mutta jos ne saa pidettyä jotensakin aisoissa pään sisällä,
niin eipä hätäpäivää!
Juuret syvällä tässä maassa.
Sillä on niin iso merkitys.
Ajatukset saavat lennellä, kunhan jalat on maassa.
Tiukasti.

Pikku - pieni uusi vastasyntynyt panda-pentu

Valmistui pieni panda-nalle.
Pikku. Se on nallen nimi.
Se pääsi valmistuttuaan ottamaan tuntumaa Suomen alkutalveen turvallisesti
pesäkuusen oksilla.

Hyvin se näyttää sopeutuvan suomalaiseen luontoon...

Jäkäläisen koivun rungolle.

Hhmmmm...
Viime keväänä tekemäni ensimmäinen panda-kokeilu näyttää Pikku-pandan rinnalla
vähintäänkin rääpäleeltä! Jospa Lumipyry olikin ihan keskosena syntynyt...

Kuopus oli kotona käydessään jo heti tuoreeltaan silitellyt Pikun omakseen...
"Niklas voi vahvistaa, että mie vaan istuin tuvan pöydän ääressä ja silitin tätä!
Ei tätä voi laittaa pois! Mie ostan tämän!"
Niin käy nallelle joskus!

Jatkan kokeiluja; saman kokoinen panda odottaa ommeltuna jatkokäsittelyä.

Lunta sataa!

Herätä aamuvarhain ja huomata, että sataa lunta!
Tulee mieleen muisto lapsuudesta, kun aamulla heräsi siihen,
että isä tai äiti harjasi portailta lunta...
Se ilon tunne!
Äkkiä ulos...
Kaunista ensimmäistä adventtia!

Se alkoi joulukuu

Joulukuu.
Päivä kerrallaan.
Pimeyttä kohti, valoa kohti, huomista kohti.
Kaunista lauantaipäivää!

Marraksen viimeiset viilut

Pelto on kynnetty syksyn pakettiin talven alle.

Kaunista ja rauhoittavaa...

Jääkukka- nalle liukastelemassa kynnöksen päätyviilun jäällä.
Syksyä. Alkutalvea. Talvea?

Runsas-lumista ja vähä-lumista pohdintaa

Konsta marraskuussa 2017

Vuosi sitten ensilumi tuli maahan jo lokakuun lopussa,
se ensimmäinen kymmensenttinen suli kyllä sitten pois.
Marraskuussa alkoi lunta sataa vähän väliä ja talveksihan se kääntyi;
hyvinkin runsaslumiseksi sellaiseksi.

Konsta marraskuussa 2018

Nyt, marraskuun lopulla, on lunta sen hivenen verran.
Jatko nähdään päivä kerrallaan.
Naapuri kyllä sanoi, että tulevana talvena ei sada lunta - he ostivat lumilingon!

Kauniita marraskuun loppupäiviä kaikille;
joko auringolla tai ilman!

Jääkukka; sunnuntain nalle

Sunnuntai-aamuna valmistui hip-hop-tuosta-vaan-helposti tämä pörröinen nalle.
Yhä jaksan ihmetellä sitä, miten nalle löytää ja saa nimensä...
Katselin nallea tovin ja se sanoi haluavansa olla Jääkukka!
Kasvihuoneen ikkunassa ne odottivat... ensimmäiset jääkukat.

Ensilumen nalle.
Kynnöspellon reunassa riitti ihmeteltävää.
Mitä tämä koivunlehti tekee tässä, talvehtii kyntöviilun päällä...
Ihmeellinen ja kummallinen on tämä maailma.

Huurre-heinikko; marraskuu yllättää kauneudellaan
pukeuduttuaan hentoon lumileninkiin...

Ojan pohjalla oli jo jäätä.
Mikä tässä on hypähdellyt?

Kuivattelen tässä tassujani turvallisen Nuutin sylissä.
Valmiina löytämään oma seikkailuni.