Nallevoimaa!

Tämä meidän talo on enempi lähinnä nalletalo!

Nalleja on jokaisessa huoneessa.

Ne istua töröttävät tai maata retkottavat kuka missäkin asennossa joka puolella taloa.

Joku nalle istuu jopa ihan tyylikkäästi aivan edustusasennossa. 

Nallet tuovat iloa ja hyvää mieltä olemassaolollaan...

Tässä ovat Nuuti, Reetrikki, Knuuti ja Nikodemus uunin kupeessa matkalaukkujen päällä.
Nallet miettivät varmaan, mihin seuraavaksi suuntaavat...

Pikkuinen Nyyti on tällä kertaa ihan itekseen. Heinäseipään kärki aarteenaan...

 

Pojan nallet Dio ja Reol. Niiden kuulemma pitää saada olla vierekkäin...
 

Miihkali, Marius ja Juuso ovat vallanneet näköalapaikan tuvasta, vanhan kaapin päältä...

Sofia, Vilma ja Alma poseeraavat ystävän maalaaman nallevadin päällä
ja seuraavat siitä tuvan elämää...

Nalle-iloa jokaiselle!

Nalle-voimalla kohti huomisia!

Heipä hei!

Nallemuistiin ei ole ollut näin paljon lunta!

Kahlasin eilen tiputtelemaan kasvihuoneen katolta lumia vähemmäksi. 

Kieltämättä lunta oli haaroihin asti! 

Höttöistä ja upottavaa...

Mutta vielähän tätä mahtuu!

Ainakin pystysuunnassa...

Ei tarvitse lähteä mereen kippaamaan.

Kaunista helmikuun viimeistä viikkoa!

Nallenteko alkaa aina jostakin...

Vaikkapa näin;

valitaan joku mohairkarva ja siihen sopivan kokoiset nallenkaavat.

Tässä miun omat Louhi-nallen kaavat.

Sitten leikataan...

Ja ommellaan nallen osat valmiiksi; pää, vartalo, raajat ja korvat.
Käsin ommellen, tikki ja pisto kerrallaan...

Siilikarvainen nalle valmiiksi ommeltuna.

Tästä se työ vasta alkaa...

Yksi, kaksi, kolme...

Eri vaiheessa olevia tekeleitä on Nalle-tallin pöydillä levällään.

Odottaa inspiraatiota!

Nallen silmien suunnittelua. 

Joskus nallen silmät tuikkivat iloisesti, joskus katse voi olla vähän surullinen..

Silloin nalle tarvitsee vielä enemmän hoivaa ja hellyyttä.

Olen tehnyt kahdenkymmenen vuoden aikana 353 nallea. Tähän mennessä...

Jokaiseen nalleen liittyy jokin tarina, ihmisen elämää, kohtaloa, sattumista.

Kaikkiin kuitenkin myös nallerakkautta!

Ja se on tärkeintä.

Olen nallentekijänä onnellinen kaikista kohtaamisista ja tarinoista, joihin nallet johdattavat!

Lunta, lunta, lunta!

Tätä talven iloa ja lumoa on nyt tarjolla.
Välillä tulee uutta lunta kymmenen senttiä, sitten taas pakkasta ja aurinkoa...

Navetta tässä kuvassa näyttäisi olevan kallellaan, mutta ei se ole.
Vain kuvaaja sekoilee!

Hupsss!!

Kaikki puut ja pensaat ovat hoitaneet lumella koristautumisen. 

Yksi tytär kävi viikonloppuna ja tien varteen ilmestyi kävelylenkkinsä jäljiltä taideteoksia.
Siinä ne muotoutuvat päivä päivältä...

 Kuka ei kuulu joukkoon, vai kuuluuko?!

Jokainen oksa kimaltelee...

Aurinko sieltä jo painuu mailleen. 

Konsta odotti miun lenkin ajan lumiukkona tien varressa. 

Sitten se pääsi sulattelemaan takapuoltaan lämpimän uunin kupeeseen.

Ystävänpäivää

Ystävä kuuntelee

Ystävä lohduttaa

Ystävä kantaa 

Lämmin halaus auttaa aina

Pyörnin lähtövilkutus

Pyörnin lähtövilkutus.

Pyörni sai oman kodin hetimiten valmistuttuaan.

Sen elämäntehtävä alkoi.

Sitä oli odotettu jo.
Taikka siis; oli odotettu juuri sitä sopivaa nallea, se sattui sitten olemaan juuri Pyörni.

Pyörnistä tulee yhdelle ihmiselle isän muistonalle.
Se lohduttaa ja kantaa muistoja isästä, joka lähti lopullisesti syviin metsiin. 

Pyörni on täynnä metsää ja metsän voimaa, ja nyt myös isä-voimaa.

Se voima kantaa läpi pitkän ikävän, kohti uuteen kesään heräävää metsää...

Nalle lohduttaa ja auttaa.

Ja pikkuhiljaa suru pienenee palasiksi, joita ihminen jaksaa kantaa. 

Nalle sai tärkeän tehtävän.
Pyörni-karhulainen täyttää sen, mikä sille on määrätty.
Ja jälleen minä pääsin mukaan ihmisen kokoiseen elämään...
Se on koskettavaa ja liikuttavaa.
Olen kiitollinen.

Hyvää matkaa Pyörnille ja ihmiselleen, - valoa kohti!

Ikävä kesää...

Se päivä talvesta, kun ensimmäisen kerran huomaa ikävöivänsä kesää...

Yllätin itseni kesä-ikävän tunteissa.

Mie, joka nautin jokaisesta vuodenajasta..

Semmoisena kesä-ikävän päivänä valmistui pieni, vaaleanpunainen nalle.

Nalle sai nimekseen Pioni. 

Pioni-nalle toi mukanaan lupauksen kesästä ja pionin avautuvan nupun salaisuudesta...

Vielä on matkaa kesään, mutta lupaus on!

Lunta lisää... sitä tulee nyt viime talvenkin edestä!

Kämmenelle mahtuva Pioni-nalle.

Vaaleanpunaista rakastavalle, kesää ikävöivälle taikka vauvalle...

Kämmenellinen nalleja!

Tai kolmelle kämmenelle nalle; Tiuku, Pioni ja Pii.

Nallerakkautta!

Tämä talvi: lunta, pakkasta ja kauneutta

Kahlasin hangessa riihelle katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa. Oli.

Riihi nukkuu talviunta...

Alma ja Vilma keikkuivat lapikkaitten päällä. Lapikkaatkin olivat saaneet omat pakkaskukat.

Vain pakkanen sen taidon taitaa...

Mennyttä aikaa...

Miten se menikään...

Suksi, suksi ei luista ensinkään...

Riihen ikkunoissa pakkasverhot.

Vain pakkanen pystyy tähän!

Ja muistoissani näen nämä tuvan vanhat kuusiruutuiset ikkunat talvella;

kun ruutujen alareunoissa oli paksu jää...

Niitä penskoina ihmeteltiin ja rapsuteltiin sormilla.

Ei olleet ihan pakkasen ulkona pitäviä ne ikkunat!

Pyörni, karhulainen

Tämä karhulainen on suurin koskaan tekemäni nalle. Sen valmistuminen kesti enemmän, kuin kauan...

Meinasi loppua usko ja meinasi käydä työkalutkin pieniksi nallen täyttämisessä.

Nallen pituus on vajaat 60 cm.

Pyörni tarkoittaa karhua.

Ja tämä nalle on aivan kuin karhu, kun se havahtuu talviuniltaan ja kääntää kylkeään...

Metsään tämäkin nalle heti halusi!

Rapsuttamaan selkäänsä kuusen kylkeen.

Istuisinko tässä, suojakelin lumella, vai painuisinko takaisin talviunille, vai lähtisinkö jo katsomaan, mitä seikkailuja elämä tuo tullessaan...

Kyllä kiitos, otan kahvia! Mustaa ja tummapaahtoista!

Pienin tekemäni nalle, Aatto, mahtuu makoilemaan Pyörnin korvanlehdelle!

Elämä on täynnä yllätyksiä - joskus pieniä, joskus isoja.

Siinäpä se salaisuus.

Nallen salaisuus!