Hupenee, hupenee

Niin tummanvihreä on tuo kuusi,
ihanainen

Kivenjärkäleen valkolakki hupenee
päivä päivältä

Hankiaisten aikoihin

Nallet pääsivät taas retkelle,
auringon innoittamina.

On meillä vieläkin paksut hanget.
Mutta näissä lämpöasteissa vajuvat vauhdilla.
Tiet antavat kevätkyytiä;
rospuutto jyllää jo sorateillä.
Auton väriä ei huomaa ravan alta...
Mutta tätähän se on, kevät.
Maalista viedään, huh-huh-huhtikuu ovella.
Mustarastaatkin saapuneet!
Kevään airueet.
Parikymmentä joutsenta uiskenteli
Taipaleenjoen sulassa eilen.

Taas kukkivat sinivuokot

 Pääsiäisen aikaan oli tuvan seinustan sinivuokot
päässeet kukkimaan lämpimien päivien myötä.
Tervetuloa kotiin, ne sanoivat!
Olipa se ilo tyttärille löytää ne ensimmäisinä!
Siitä aina vähän kisaillaan, kuka näkee
sinivuokot ensimmäisenä.

Tästä se lähtee,
lumien väheneminen.

Ja ahkerat muurahaisetkin ovat jo kömpineet
auringonottoon.

Tervetuloa, kevät

Ensi yönä taas muuttuu auringonkierto
väärään aikaan.
Kesäaika.

Penskana mitattiin keskipäivän aikaa
ja etelä-pohjoissuuntaa seisomalla
selkä aurikoa päin;
nenä näytti silloin pohjoista kohti.
Eipä päde enää näinä kesäaikakesinä.

Mutta paistakoon aurinko,
tunnin väärään aikaan, kunhan paistaa!

Tänä aamuna viskoo räntää.
Mie suunnistan sisko-sottiisiin Punkaharjulle.
On se aika vuodesta.
Jätän perheen hyppimään rauhassa pöydille!
Kun kissa poissa...

Kevättä!
Jokaiselle oman mittansa verran.
Kylliksi ja tarpeeksi.
Nautitaan valosta ja linnunlaulusta.

Ja Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Niin hyvää puuta

Mielessäni soi Vesa-Matti Loirin esittämä
"Hyvää puuta".
Olen ollut saattelemassa äidin serkkua;
miullekin läheistä vierelläkulkijaa,
viimeiseen lepoon.
Sain olla kantamassa.
Ne ovat mieliinpainuvia ja koskettavia hetkiä.
Siinä tuntee itsensä aika pieneksi...

"Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö
Pien armaani mun nuku lauleluhun
Siipi enkelin on suojas voittamaton
Senpä turvin sä saat nähdä untesi maat"

Aarni- nalle

Tämä pieni nallepoika on valmistettu alpakka-karvasta.
Siitä tuli Aarni.
Veitikkainen.

Pihkan tuoksua etsimässä.

Eivät mitään pitsiliina-hörpelö-hienohelma-nalleja
ole nämä tämän kevään nallet!
Metsäisiä ovat.
Johtuneeko tekijän tunnelmista ja mielihaluista?
Todennäköisesti...

Kuusipölli pyllyn alla ja
toinen ikikuusi selän takana.
Seikkailut odottaa!

Samassa kelkassa ollaan;
Aarni, Lumi ja Nietos.
Yhdessä kohti kevättä!

Kui hyö ny silviisiin, Aarni ja Lumi;
näyttävätkin viihtyvän toistensa seurassa...

Hankiaiset; harviisherkkua

Näillä leveysasteilla on vielä paksut hanget.
Ne kantavat nyt nimeä "hankiaiset",
samalla kantaen ihmisen painon kevyesti.

Oi!
Aamun aurinko kilpaa linnunlaulun kanssa,
koivujen pitkät varjot pellolle.
Pellot täynnään eläinten jälkiä.

Vielä on pitkä matka viherrykseen.
Seitsemän viikkoa?
Metsässä on jo meneillään suursiivous;
neulasta, oksaa ja sammalta puitten alukset täynnään.
Kuulemma siitä suursiivouksesta
seitsemän viikon päästä on lumet poissa.
Katsellaan, käykö näin.

Mutta nyt nautitaan tästä luonnonihmeestä.
Pystykarsinta kuulostaa houkuttelevalta
hangen päältä napsutellen...

Lumi (nalle)

"Knut- jääkarhu"- mohairista valmistettu nalle
sai, kuinka ollakaan, nimekseen Lumi.
Lumi on semmoinen kämmenen mittainen,
pieni nallepentu.

Eihän sitä lumelta erota muuten,
kuin mustat tassut vähän pilkottaa...

Lumi halusi (!!!) päänsä kallelleen.
Minkä mie sille mahdoin.
Ne syntyvät semmoisina, kuin haluavat...
Se on aika mietteliään näköinen.
Koko ajan!
Toivottavasti ei tule niskavaivoja!

Kevättä se kuitenkin jo odottaa,
nimestään huolimatta!
Puhkeavia silmuja ja vihreyttä.
Mutta Lumi on sitten kesälläkin vielä Lumi!
Se ei sula lumien mukana pois.

Kolin jäätiellä

Koli, kansallismaisemamme, kuuluu Lieksaan.
Matkaa Lieksan keskustaan tulee
mantereen kautta kiertäen n. 90 km.
Kolin ja Lieksan välinen jäätie lyhentää matkaa 50 km!
Ihan huvikseni kävin ajamassa jäätien edestakaisin
ystävän kanssa.
On se aika hurja kokemus!
Siis henkisesti...
Kesällä on ajeltu muutaman kerran autolautalla
Lieksan ja Kolin väliä.
Sekin vaatii rohkeutta tämmöiseltä
vettä pelkäävältä...

Kolin ranta.
Hienot jääpaadet maamerkkinä.

Lieksan tasaisin tie!
Sanovat paikkakuntalaiset.
Pinnoite uusitaan vuosittain.

 Näkymä pohjoiseen.

Vuonislahden rannalla.
Nalletkin mukana rohkeina poikina.

 Knuuti ja Konsta.

 Aurinko painumassa jo Kolin rinteiden taakse.

Kesää odotellessa...

Jäätien alussa on varoitus- ja opastekylttejä;
Railovaara 7 km
Suurin sallittu paino 3000 kg
Suurin sallittu nopeus 50
Turvaväli autojen välillä 50 m
Ohitus- ja pysähtymiskieltokielto
Ei sentään tekstiä "Ajo omalla vastuulla"!
Jäätien kuntoa tarkkaillaan monta kertaa päivässä.
Nytkin oli Vuonislahden päässä traktori tasoittelemassa töyssyjä.

En pysähtynyt, kun se oli kiellettyä!

Eli "vauhdissa" kuvattuja...

Jälleen maata jalkojen ja auton alle!
Vatsakivut tulivat vasta yöllä;
piilevä stressi yllätti autourheilijan...

Martin pikkuserkku Mikkal

Kevättalvi on nalle- aikaa!
Jokunen nalle aina välillä valmistuu,
kun tekijä vain istuu ahkerasti Nalle-tallissa!
Peukaloon on ilmestynyt rakon alle uusi rakko;
silloin on pakko pitää nallen täyttämisessä taukoa.
(Se on lähes yhtä kipeä, kun aikoinaan
heinän seivästyksen aikoihin kämmeneen tulleet rakot;
jotka siis tulivat jo kerran rikkoutuneen paikalle...)

Hei, minä olen Mikkal.

 Kevään nalle.
Se istuu ikkunan ääressä odottaen
auringon pilkahdusta pilvien rakosesta.
Aurinko niin mukavasti lämmittää nallen sydäntä...
Ja kaveritkin kohta heräilevät talviuniltaan.

 Mutta vielä on paksut hanget auringon sulatella.

 Hangelta löytynyt: pudotettu, kadotettu, hävitetty.

Haaaa!
Maata näkyvissä!
Tiessä pälviä; jo kevät lupailee!

Venyttelyt auringolle, joka karkasi.

Tässä on Martti.
Ihan selvästi sukulaisia ovat he,
Mikkal ja Martti.
Martti viettää onnellisia nallenpäiviä
sitä rakastavassa kodissa.

Hengessä mukana

Tänään oli VILJELIJÖIDEN MIELENOSOITUS
Helsingissä, Senaatintorilla.
Seurasin videolähetystä MTK- n välittämänä.
Ja olin hengessä mukana, samalla töitä tehden.

Kun viljelijät lähtevät ympäri maata
"isolle kirkolle", siihen on silloin painava syy.
Suomalaisen ruuan tuottaminen on vaikeuksissa.

Halutaanko Suomessa syödä suomalaista ruokaa?

Senaatintorilla noin 500 traktoria ja
useita tuhansia viljelijöitä.

Näissä tunnelmissa tänään.