Vuosi 2020

Monta uutta nallea on vuoden aikana valmistunut
ja moni nalle on vuoden aikana löytänyt uuden kodin.
Kaikesta siitä olen onnellinen.
Nappi, Viena, Vernu, Kosmos, Kivi ja Koro-nalle.

Konsta-nallen kanssa on vietetty lukemattoman monta mukavaa reissua.

Ja vain yhden kerran unohdin Konstan iltayöhön asti sinne riihen seinustalle...

Tämä vuosi oli runsas marjavuosi.

Metsämansikoita, mustikoita, vattuja, lakkoja, puolukoita, karpaloita...

Niin iso onni!

Ja niin monta ihanaa patikointireissua ja luontokokemusta!
Kaikki ne ovat antaneet voimia.

Perhe, ystävät, metsä.
Tärkeintä maailmassa.
Tämä vuosi on mahdollistanut kaikille ihmisille lähtemisen luontoon, metsään, poluille.
Toivottavasti tuleva vuosi tuo mukanaan valoa, terveyttä, kaikkea hyvää.
Metsä ja luonto on aina, sinne pääsee, kun vain lähtee.

Kiitos tästä vuodesta.

Onnellista vuotta 2021!

Joulu tuli, oli ja meni

Joulukuusi haettiin porukalla aattoaamuna.
Kuusi kasvoi pellon reunassa ja odotti elämäntehtävänsä täyttymystä. 

Ups. Sama kuva uudelleen, enkä osaa poistaa...

Konsta lepäsi välillä. 

Konstan oma kuusi. 

Meijän joulukuusi. 

Joulupuuro syötiin riihessä.

 

Joulupuuro höyrysi viileässä riihessä ja henki höyrysi syöjillä myös!
Liekö ikinä ennen syöty meijän riihessä joulupuuroa - ei!
Tunnelma oli kohdillaan.
 

Riihen tummuutta.

Tyttären perinteinen joulumuori.
Oli sen verran suvikeli, että onnistui!

Valoa Jouluun

Eilen, aatonaattoaamuna alkoi satamaan lunta...

Kaikki on valkoista ja puhdasta. 

Konsta nauttii kynttilälyhtyjen sytyttelystä, niin minäkin.

Täällä se on.

Joulu.

Valoisaa ja hyvää Joulua teille kaikille!

Joulun taikaa...

Joku sen sai aikaan.

Leikkimisen halun.

Oliko se Joulu?

Viikko sitten lauantaina päätin, että nyt laitan riiheen joulua...

Otin pellon reunasta kuusia, jotka eivät olisi voineet siinä kuitenkaan jatkaa kasvuaan.

Riihi-nalle Antti oli ylen onnellinen saadessaan seuraa kesken hiljaisen ja pimeän talven...

(Tämä Antti-nalle saa olla aina riihellä, kun siinä on niin paha haju!)

Kannoin Nalle-tallista kaksi sylillistä vanhoja, isoja nalleja riihelle.

Sisko kysyi, että ihanko itse nallet sinne halusivat...

Vastasin, että väkisin vein!

Kalle ja Einari tässä tuoksuttelevat kuusen juurella.

Kuusenjalkoina toimivat kärrynpyörät, myllynkivi sekä isot pullot. 

Viljo-nalle odottaa kelkassaan lunta, että pääsisi välillä mäen laskuun.
Lunta vain ei kuulu, ei näy.

Vettä satelee...

Kyllä Konstakin on päässyt vierailemaan riihellä -, ja kyllä;
olen muistanut ottaa sen pois lähtiessä mukaani!

Ja olen muistanut sammuttaa kynttilät!!

Monta ihanaa tuokiota on riihessä jo vietetty.

Ja vietetään vielä Joulun aikaan.

Ihanaa Joulun viime-odotuksia teille kaikille!

 

 

Löytyykö joulun salaisuus riiheltä?

Luulen, että löytyy!

Siis se joulun salaisuus...

Riiheltä.

Siellä se on.

Ja kun avaa oven mustanpuhuvaan riiheen, niin siellä se on.

Kaikki. Ei yhtään enempää.

Enempää ei tarvitse!

Riihitonttu valvoo edelleen järjestystä!

Tänään riiheen pääsivät vierailulla piipahtaneet Louhi-Nallen valmistamat nallet Solmu ja Naava.

Henki höyrysi pakkasessa, mutta riihi näytti salaisuutensa...

Konsta löysi kuusen alta vanhat olkipukit, joilla oli paljon kerrottavaa entiajan jouluperinteistä.

Olkipukkien materiaalit ovat ennen löytyneet hyvinkin riihen läheltä...

Ja mitä tapahtui järven rannalta tulon jälkeen...

Joulun alla tapahtuu kaikenlaista kummaa ja ihmeellistä.
Oletteko huomanneet?

Vein vanhat sukset riihen seinustalle ja laittelin vähän jouluista tunnelmaa.
Aitasta löytyi ikivanhat ja koppuraiset lapikkaat,
levitin niihin rasvaa ja nehän näyttävät nyt melkoisen komeilta!
Sopivat riihen seinälle roikkumaan!

Kuopus kysyi, että voiskohan ne ottaa käyttöön... Eivät taida enää taipua jalkaan!

Kuvailin Konsta-nallea suksien kanssa.

Kaikki hyvin siihen saakka.

Illalla hivenen ennen unta - muistin yhtäkkiä, että Konsta se unohtui sinne riihen seinustalle...

Eipä auttanut muuta, kuin vetää takki yöpaidan päälle ja käppäilin otsavalon kanssa riihelle...

Siellä se Konsta istui käsi pystyssä ja odotti!

Arvatkaa kahdesti, sanoinko ääneen, että 'Anteeksi, ei ollut tarkoitus '!

Voi tätä elämää...

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Riihellä tapahtuu jotain kummaa...

Mutta siitä myöhemmin!

Nyt sataa lunta ja maisema on niin kaunis. Jouluisen talvisen kaunis!

Hiljaa jäätyy, vai jäätyykö

Jos kenellä lie jo kova hinku jäille, niin stop, seis tykkänään...

Pakkasia on ollut tosi vähän ja jäätä on vain nimeksi.

Konsta haluili Sammallahden jäälle vanhat suksen räikät apunaan,
mutta juurikaan rantaa pidemmälle ei tohdittu.

Mie, joka panikoin jo lempeissä kesäaalloissa olla veneessä.......

Saati sitten jäillä!
Jään paksuus saisi olla puoli metriä ja mielellään ylikin, ennen kuin uskaltaudun järvelle.

Näillä vaatimuksilla kun saisin myös pilkille himoitsevan pojan pysymään maissa, niin hyvä.

Olen sanonut, että teet äitisi hulluksi...

Eli pakkasia, kiitos. Ja paksuutta jäille!

Pakkasta!

Pakkasta kymmenisen astetta! Kyllä se jo vähän paukuttelee vanhan talon nurkkia. Äkkiseltään ihan napakka keli, talvinen; vaikkakin ilman lunta.

Tässä saamani kuvaterveiset Jeremias-nallelta. Nalle tietää pakkaspäivälle hyvän paikan! Uuni lämpiämään. 

Hyvää ja kaunista viikonvaihdetta teille kaikille!

On se aurinko vielä tallella

Pitkästä aikaa aurinko on näyttäytynyt.
Aamulla noustessaan se värjää punaisen ja oranssin pensselillä koko itäisen taivaan.
Kaunista, pysäyttävän kaunista.

Päivän tunnit ovat kovin lyhyet, kun aurinko viivähtää loistollaan...

Ja äkkiä on jo iltapäivä ja aurinko painuu mailleen...

Mutta ei ole montakaan viikkoa, kun talven pimeys pysähtyy, seisahtaa, tyssää;
ja valon sekä päivän pituus alkaa taas jatkumaan. 

Tämä pimeä vuodenaika!

Lunta meillä on vain hivenen, se näkyy kynnöksellä arkana, valkoisena ja ujona..

Joulu rakentuu karjalanpiirakoista...

Meijän perhe haluaa, että jouluna on karjalanpiirakoita - ja riittävästi!

Niitä syödään aamulla, päivällä, illalla ja ainakin yöllä!

Munavoilla tai ilman, kinkkusiipaleella tai ilman, lohisiivulla tai ilman, seurassa tai yksin, julkisesti tai salaa...

Ja karjalanpiirakoita valmistuu tänäänkin. Tilauksia tippuu pikkuhiljaa ja valmistan niitä sitä mukaa, kun ei ole muuta ohjelmaa...

Enää en jaksa/viitsi/kykene tekemään 300 kpl samana päivänä, mutta vajaat 200 kuitenkin. Pikkuhiljaa.

Ohut, rukiinen kuori, puurossa riisiä ja ohraa sulassa sovussa, voilla voidellut...

Ja miun karjalanpiirakoissa pitää olla väriä; maku tulee siitä, kun ne on paistettu 300 asteessa ja niin, että ihan hivenen mustaakin paistuu reunaan...

Jonkun mielestä ne voivat olla palaneita ja pilalla - ; no, makuja on moneksi.
Kukaan ei ole vielä moittinut! Enkä tiedä, osaisinko jättää karjalanpiirakat semmoisiksi älväkän valjuiksi, kämmenen värisiksi...

Joulu lähestyy.

Nallenteko jatkunee joulun jälkeen!

Konsta ja Viiru ottavat lunkisti.

Niin minäkin!

Vanhan talon remontit jatkuu

Marraskuun ohjelmassa oli kahden vanhan puolen huoneen ilmeen uudistaminen 2020-luvulle.

Pintaremontit Otronen urakoi jälleen ammattotaidolla ja mie toimin ahkerasti apukätenä.

Tämän pienen, läpikulkuhuoneen ovien takana on massiivinen arkistokaappi. Komperon koulun peruja. Se kätkee sisälleen uskomattoman määrän asioita...

Arkistokaapin taakse jäi piiloon vanha oven paikka. Tämä huone on ollut alkujaan eteinen,
(siis 1800-luvun puolivälin tienoilla, kun äidin isän esi-isä on tullut tälle paikalle mukanaan talon puolikas) - ja oviaukko on ollut käynti ruokahuoneeseen...

Ainut 'uutena' hankittu huonekalu on tämä 40-luvun naisten kirjoituspöytä, joka löytyi Ajanpatinasta. Se syrjäytti tarpeettoman isoksi käyneen tietokonepöydän.

Seinistä poistettiin vuonna -86 laitattamani puolipanelit ja lastulevyt...
Ne vaihtuivat koivuvaneriin ja tapettiin.
Hirsiseinää jätettiin näkyville; se on kauneinta, mitä tiedän!

Kuluneet lattialaudat vaihdettiin leveään lankkuun ja käsiteltiin puuvahalla.
Lattian alle vaihdettiin eristeeksi ekovillat.

Katot, ovet ja ikkunanpuitteet maalattiin ja kyllä ne antavat valoisuutta!

Tulikiven uuni lämmittää edelleen. Pallovalaisin on peräisin Komperon koululta.

Uunin etupelti odottaa vielä kiinnitystä ja listoja...

Nämä hirsiseinien nurkkalistat ovat Hennan kädenjälkeä ja niin kauniit...

Vanhoissa peiliovissa on sitä jotain ajan patinaa...

Että olenko onnellinen?

Olen.

Kotona on hyvä olla

Nalle Rohkea istuu remontoidun pienen huoneen nurkassa
Loviisa-mummon kirstun päällä.
Kirstu sisältää niinkin maallisia asioita, kuin viljelymuistiinpanoja ja tilan asiapapereita...
Ne saavat olla perinteikkäässä ja arvokkaassa kätkössä.

Tämä pieni huone, "etumökki"; on läpikulkuhuone ja nykyään lähinnä toimistohuoneena.
Mummon huone. Sitä se oli mummon kuolemaan, vuoteen 1974 saakka.
Mummon päästävedettävä sänky oli avautuvien ovien takana, vähän piilossa.
Siskojen kanssa muistamme, miten mummo viimeisinä vuosinaan piti "teljetä" sänkyyn laidalla heinäntekoajaksi, ettei hän putoa sängystä; kun koko muu perhe oli pellolla...
Ja se luisten rystysten koputus sängyn laitaan... sen rytmin muistaa aina.
Minäkin olen majostanut nuoruusvuosinani tässä huoneessa - ja hyvin moni muukin.

Meillä on siis tehty taas remonttia marraskuun aikana, kahdessa vanhan puolen huoneessa.
Laittelen remonttikuvia enemmän näkyville, kun ehdin.

Nyt toivottelen hyvää ensimmäistä Adventtia!

Karhuherra Paddington Jr.-n reissuterveisiä

Olen palannut kotiin Seinäjoelta.
Kolme yötä poissa kotoa on paljon enmmän, kuin yksi yö!
Menomatka kimppakyydillä Seinäjoelle katkaistiin sunnuntaina yöpymällä Jyväskylässä.
Sain viettää mukavan illan tyttären luona.
MTK- valtuuskunnan kokouspäivät sujuivat hyvin ja palasin eilen illalla myöhään kotiin.
Ajoimme yhtä matkaa lännestä itään levinneen sankan lumisateen kanssa...
Näkymät tuulilasin läpi eteenpäin olivat erittäin lumiset ja hankalat. Eli normi-talvikeli!

Sain kuvaterveisiä tekemältäni Karhuherra Paddington Juniorilta.
Valmistin tämän nallen keväällä 2019 ihmiselle, joka rakastaa yli kaiken Karhuherra Paddingtonia.
Lapsuudesta asti hän oli ihaillut tätä pientä nallekarhua, joka on seikkaillut vuosikymmenten ajan
ja ilahduttanut ystäviään ympäri maailmaa.
Nallen valmistuttua ompelin sille vielä punaisen huopahatun reuhkan toiveen mukaan.
Nallesta löytyy tarinaa blogissani päiväyksellä 20.5.2019.

Nallen omistaja oli käynyt viime keväänä Lontoossa Karhuherra Paddingtonin maisemissa.
Nämä kuvat tuosta hänen reissustaan ovat tässä.
Niinpä on Louhi-Nallen nalle päässyt seikkailulle Englantiin ja nallen omistaja oli hyvin
onnellinen tästä yhteisestä kokemuksesta!
Kiitos tästäkin ilosta!
Näin on tullut jälleen todistetuksi se, miten paljon iloa ja hyviä ajatuksia voi pieni nalle saada aikaan!
Kun itse olen reissaillut Konsta kainalossa, on mieleen painunut ne lukemattomat kohtaamiset
ihmisten kanssa; jutustelut ja pienet hymyt, joita Konsta saa vastaantulijoissa aikaan...
Nalle on ihmisen paras ystävä!