Kotona on hyvä olla

Nalle Rohkea istuu remontoidun pienen huoneen nurkassa
Loviisa-mummon kirstun päällä.
Kirstu sisältää niinkin maallisia asioita, kuin viljelymuistiinpanoja ja tilan asiapapereita...
Ne saavat olla perinteikkäässä ja arvokkaassa kätkössä.

Tämä pieni huone, "etumökki"; on läpikulkuhuone ja nykyään lähinnä toimistohuoneena.
Mummon huone. Sitä se oli mummon kuolemaan, vuoteen 1974 saakka.
Mummon päästävedettävä sänky oli avautuvien ovien takana, vähän piilossa.
Siskojen kanssa muistamme, miten mummo viimeisinä vuosinaan piti "teljetä" sänkyyn laidalla heinäntekoajaksi, ettei hän putoa sängystä; kun koko muu perhe oli pellolla...
Ja se luisten rystysten koputus sängyn laitaan... sen rytmin muistaa aina.
Minäkin olen majostanut nuoruusvuosinani tässä huoneessa - ja hyvin moni muukin.

Meillä on siis tehty taas remonttia marraskuun aikana, kahdessa vanhan puolen huoneessa.
Laittelen remonttikuvia enemmän näkyville, kun ehdin.

Nyt toivottelen hyvää ensimmäistä Adventtia!

Karhuherra Paddington Jr.-n reissuterveisiä

Olen palannut kotiin Seinäjoelta.
Kolme yötä poissa kotoa on paljon enmmän, kuin yksi yö!
Menomatka kimppakyydillä Seinäjoelle katkaistiin sunnuntaina yöpymällä Jyväskylässä.
Sain viettää mukavan illan tyttären luona.
MTK- valtuuskunnan kokouspäivät sujuivat hyvin ja palasin eilen illalla myöhään kotiin.
Ajoimme yhtä matkaa lännestä itään levinneen sankan lumisateen kanssa...
Näkymät tuulilasin läpi eteenpäin olivat erittäin lumiset ja hankalat. Eli normi-talvikeli!

Sain kuvaterveisiä tekemältäni Karhuherra Paddington Juniorilta.
Valmistin tämän nallen keväällä 2019 ihmiselle, joka rakastaa yli kaiken Karhuherra Paddingtonia.
Lapsuudesta asti hän oli ihaillut tätä pientä nallekarhua, joka on seikkaillut vuosikymmenten ajan
ja ilahduttanut ystäviään ympäri maailmaa.
Nallen valmistuttua ompelin sille vielä punaisen huopahatun reuhkan toiveen mukaan.
Nallesta löytyy tarinaa blogissani päiväyksellä 20.5.2019.

Nallen omistaja oli käynyt viime keväänä Lontoossa Karhuherra Paddingtonin maisemissa.
Nämä kuvat tuosta hänen reissustaan ovat tässä.
Niinpä on Louhi-Nallen nalle päässyt seikkailulle Englantiin ja nallen omistaja oli hyvin
onnellinen tästä yhteisestä kokemuksesta!
Kiitos tästäkin ilosta!
Näin on tullut jälleen todistetuksi se, miten paljon iloa ja hyviä ajatuksia voi pieni nalle saada aikaan!
Kun itse olen reissaillut Konsta kainalossa, on mieleen painunut ne lukemattomat kohtaamiset
ihmisten kanssa; jutustelut ja pienet hymyt, joita Konsta saa vastaantulijoissa aikaan...
Nalle on ihmisen paras ystävä!
 

Pikkupakkasta ja aurinkoa, hivenen lunta ja jälleen lämmintä ja vesisadetta...

Konsta Lieksassa.

Luontoon voi mennä, satoi tai paistoi.

Aina sieltä saa voimaa ja jaksamista.

Sopivat kamppeet vain päälle ja menoksi...

Konsta on unohtanut kaulaliinan, se vähän harmitti!

Pikarijuhlat syksyn kunniaksi...

Ajatuksissani vaeltelen yhä täällä, lammen hiljaisessa rauhassa.

Jos syksy/talvi jatkuu lumettomana, aion vielä palata tänne...

Näissä tunnelmissa toivottelen hyvää sunnuntaita ja alkuviikkoa.

Mie suuntaan Seinäjoelle MTK-valtuuskunnan kokoukseen. Länsi-Suomi on idästä kovin kaukana...

Luonnon ihmeellisiä ihmeitä

Lieksassa viime lauantaina.

Pikkuiset lammet olivat saaneet jo ohuen jääpeitteen. Kaikkialla niin hiljaista...

Askeleen alla soinen lammen ranta vähän ritisi, se ei vielä ihmisen kävelyä kantanut. 

Luonnon kiertokulku...

Yksinkertaisempaa, kuin ihmisen elämä.

Sydän sulana, vaikka lampi jäätyy.

Puron oma jääkampa.....

Marraskuun harmain päivä?

Eilinen lauantai markkinoitiin vuoden harmaimpana päivänä. Mitä vielä!

Idässä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta.

Suuntasin Konstan kanssa Lieksaan.

Yhtymän metsässä oli valmistunut taimikon harvennus ja kävin tarkistamassa työn jäljen.

Hyvältä näytti. Kasvu ottaa nyt uutta vauhtia, kun tulee tilaa ja valoa.

Metsänhoitoyhdistyksen metsurityötä!

Taimikon keskellä on useita säästöpuuryhmiä, jotka jätettiin aikoinaan hakkuun yhteydessä.

Aurinko paistoi ja valtavat naavatupsut hehkuivat valossa...

Vuoden harmain päivä oli täynnä aurinkoa ja metsävoimaa. Hiljaista ja rauhallista.

Nuorta mäntyä ja kuusta.

Tämä ihana marraskuun harmaus

Tämä marraskuun harmaus

Pakkasaamun valkeneva kauneus

Kun on kumarruttava lähelle, että sen näkee

Tajuntaan hiipii onnellisuus

Tarvitaan vain pienen pieni Vilko-nalle

ja sammaleisen nurmen päälle lennähtänyt ja siihen jäätynyt syreeninlehti

Marraskuun kauneutta kaikille!

Nallet omassa kodissa

Sumu uudessa, omassa kodissa yhdessä Villin ja Pikku-Tikun kanssa.

"Nallea voivat rakastaa millä tavalla

tahansa millaiset ihmiset tahansa.

Sadoista tai jopa tuhansista nalle-

karhuista jokainen voi löytää juuri

sen oikean nallen jota rakastaa."

( Helen Thomson)

Nallen elämä

Minä siis valmistan nalleja myyntiin, eli tämä käsityöläisyys on osa yritystoimintaani.

Kuten joskus aiemmin olen pohtinut, niin ilman nalleakin ihminen tulee toimeen. Siitä voidaan keskustella,  miten hyvin se elämä soljuu ilman nalle-seuraa...

Leipää ihminen tarvitsee.

Mutta joskus se tarvitsee myös nallen!

Tekemäni nalle voi joutua odottelemaan omaa kotia jopa vuosikausia, ennen kuin se oikea ihminen löytää omakseen juuri sen nallen...

Se on erittäin miellyttävä ilmiö, kun sitten se juuri sille nallelle tarkoitettu ihminen iskee silmänsä juuri siihen nalleen ja yhteinen elämä alkaa siitä hetkestä.
Ja sitten se nallen kohtalo voi ratketa aivan heti nallen tultua valmiiksi.

Sumu sai oman kodin melko heti valmistuttuaan. Tällä hetkellä se on onnellisesti jo matkalla. Perillä sitä odottaa nallekoti, jossa ovat jo Pikku-Tikku ja Villi, sekä nalleja rakastavat ihmiset.

Sumun elämä alkaa hyvin ja onnellisesti.

Nallentekijäkin on siitä iloinen.

Tässä kuvassa minä tutustun uuteen nalleen. Pyörittelen ja kääntelen ja koputtelen ja tunnustelen,

miltä se vaikuttaa. Sumun kohdalla sain onnellisena todeta: Hyvä nalle olet!

 

Sumu- nalle

Pitkästä aikaa sain tehtyä nallen valmiiksi!
Oli Kansainvälinen Nallepäivä; voisiko olla parempaa päivää nallen syntymäpäiväksi.

Sumu kietoi maiseman hämärään ja salaperäiseen syleilyynsä...
Nallen nimeksi tuli Sumu.
Ei voinut edes harkita muuta nimeä.
Harmaa, paksu mohairkarva on kuin sankka sumu pellon yllä.

Sumu on 35 cm pituinen, sylitettävän ihana nalle...
Löytääköhän se itselleen oman ihmisen ja kodin?

Sumu.
Syksyn salaperäinen salaisuus...

Pihakuusen kainalosta Sumu sai mukaansa metsävoimaa,
niin kuin kaikki tekemäni nallet saavat.
Metsävoima kulkee nallejen mukana ja sitä voimaa ne jakavat omalle ihmiselleen!

Pihamaalla kesän viimeinen kukka...