Pikkuinen Hapsiainen

Se on Hapsiainen. Kymmensenttinen villikko nalle.
Eräs pieni poika on löytänyt tämän nallen joulupaketista. 

Hapsiainen pääsi nalleperheeseen, johon kuuluvat ennestään jo Kivi ja Pyörni. 

Pitkä, kiharainen karva tekee pienestä nallesta ihan villin,
joka hyppää miettimättä sen enempää kaikkiin eteen tuleviin seikkailuihin...

Olipa iso ilo saada tehdä tämäkin nalle!

Hapsiainen marraskuun vähillä lumilla juuri valmistuttuaan.

Hapsiainen keikkuu kuusenoksilla.

Nalle tietää jo, että se pääsee nauttimaan luonnon seikkailuista tulevassa kodissaan.

Nyt on serkuksilla omat pikkuiset nallet, Hapsiainen ja Vanamo. 

Joulun aikaa Repolouhella

Nuorison hakema joulukuusi.
Pellon reunasta, pihlajan puristuksesta.
Meille sopivin.
Kuusessa edelleen oikeat kynttilät.

Kuusen tähti on tänä jouluna tässä asennossa. Toimii! 

Lasten vuonna 2004 suunnittelemat ryijyt, jotka sain tehtyä koronavuonna loppuun
ja nyt annoin viimeinkin omistajilleen.

Miun joulupuu!

Piparkakkutalo matkusti Sevettijärveltä,
tyttäret olivat tehneet talon piirustuksia myöten.
Kolme kissaa joulun tunnelmissa.

Lunta, pakkasta, aurinkoa, kaunista.

Tänä jouluna olen erityisen kiitollinen siitä, että koko perhe on saanut olla yhdessä.

Tämä ohikiitävä hetki. 

Kynttilänvaloa

Kun sininen hämärä laskeutuu, syttyvät kynttilät pihamaalle.

Jekku-Tarina

Tarina on jo viisi vuotta sitten valmistunut nalle.

Tarina on odottanut elämäntehtäväänsä rauhallisena tietäen, että se vielä tulee.

Mutta ei se osannut arvata, miten tärkeän tehtävän se saa.

Siskontyttären toinenkin koira, Jekku, pääsi koirien taivaaseen marraskuussa.
Sen koiraystävä Sisu on ollut siellä jo keväästä asti odottamassa...

Jekku-koiran muistonallen aika alkoi olla käsillä.
Tarinan karva on juuri samanlaista, kuin Jekun karva.
Siskontytär halusi tutustua Tarinaan, ja se vei sydämen...

Yön yli oltuaan Tarina tuli käymään vielä kotona ja tekijän tehtävä oli nimetä nalle Jekku-Tarinaksi. Jekun omaksi tarinaksi.
Jekku oli  myös nauttinut luonnossa peuhaamisesta, rakastanut kesää ja kukkia, niinkuin nallekin.

Voi tätä nappisilmää...

Jekku 8.12.2007 - 17.11.2021

Mie niin arvostan sitä, että koiranomistaja laskee koiran lähtemään silloin, kun sen aika on mennä...
Vaikka se on miten raskasta, niin sen tekee.
Pieni tuhisija on poissa ja läsnä muistoissa. Sydämessä aina.

Jekku-Tarina istui lähtiäisiksi vanhojen ja viisaiden nallejen seuraan hakemaan nallevoimaa mukaan.

Jekun rakkaudentäyteinen elämä ja kaikki muistot kulkevat nyt muistonallen mukana.

Miksi kukassa on nuppu?

Kuuntelin keskiviikkoiltana Radio Suomen lähettämää Lasten luontoiltaa.

Voi niitä lasten esittämiä kysymyksiä!

Miksi punatulkku on punainen?

Tuleeko linnuille hiki?

Miten nopeasti etana liikkuu?

Miksi lepakko ei törmää minun silmään, vaan se kääntyy pois ihan läheltä?

Miksi karhu on niin iso?

Ja Eino,  4-v Helsingistä kysyi:

Miksi kukassa on nuppu?

Pikkuiselle ihanalle pikkuinen Vanamo

Sain nalletilauksen. Pieni nalle kastelahjaksi pienelle tytölle.

On aina jotenkin niin koskettavan ihanaa saada tehdä nalle juuri tietylle ihmiselle,
juuri tiettyyn tapahtumaan.

Tämä nalle pääsee kulkemaan yhteistä matkaa ihan elämän alusta saakka...

Olisinko minä sopiva nalle pienelle tytölle?

Täydellinen, kuului vastaus tilaajalta.

Nallella on juuri sopivasti hapsiaiskarvoja korvissa!

Pienikin nalle tarvitsee mukaansa metsävoimaa!
Kuusi on kovin iso ja se huojuu tuulessa onnellisena,
kun sen tehtävänä on saattaa juuri tämä nalle matkaan...
Nalle täyttyy kuusen antamasta rakkaudesta ja voimasta, sitä riittää jaettavaksi pienelle tytölle...

Pikkuinen nalle odottaa pääsyä oman, pienen ihmisen luokse...

Vähän vielä tassuttelua marraskuun vähällä lumella, ennen kuin matka alkaa kohti etelää.

Vanamo ja kastejuhlan päähenkilön kukka-kaunistus.
Kaikkea hyvää ja onnellista pienelle, ihanalle tytölle ja Vanamo-nallelle!

Joulukuun alun täysi talvi

Itsenäisyyspäivän metsäkävelyt.

Pakkasta, aurinkoa, lunta.

Konstan seikkailut, kestääkö luminen reunus nallen painoa...

Nämä isot kivet ja niitä ympäröivät vedet olivat lapsena jännittävämpiä kokemuksia metsässä.
Tätä paikkaa sanottiin lotoksi.
Lotto; onko se sitten ollut kostean paikan nimitys.
Vanhan kuusikon kätköissä se oli vähän pelottavakin paikka.
Jotenkin lapsena sijoitin juuri tähän louhikkoon tätini muistelun lapsuudestaan, kun lammaslaumasta oli puuttunut yksi karitsa ja pappa ei ollut asiasta ollenkaan huolissaan; eikä karitsaa olisi saanut lähteä edes etsimään... Täti oli anellut lupaa saada lähteä etsimään ja niinpä kadonnut lammas oli löytynyt louhenkolosta, johon se oli jäänyt jalastaan kiinni. Loppu hyvin, kaikki hyvin...
Tällä kuviolla tehtiin hakkuu 90- luvun alkupuolella ja nyt "lottoa" ympäröi nuori koivu- ja kuusimetsä,
joka odottaa ensiharvennusta. Valoisaa!

Pakkasen omaa taidetta

Pitää katsoa lähelle

Niin löytää aarteita...

Nestori

"No niin! Nestori siellä!", kuului nallen tilaajan kommentti lähetettyäni nimeä vaille olevasta nallesta kuvan katsottavaksi ja hyväksyttäväksi.
Niin teen aina, kun on kysymys tilatusta nallesta.
Kysyn, että kelpaako ja onko nalle semmoinen, kuin oli ajateltu.

Nestorihan tästä sitten tuli.
Tein nallen juuri tästä karvasta ja juuri tällä mallilla, toiveen mukaisesti. 

On niin iso ilo tehdä nalle, jota jo odotetaan...

Nalle on heti valmiina lähtemään omaan kotiin ja tutustumaan juuri siihen oikeaan ihmiseen...

Vihreyttä ja voimaa maasta.
Sitä tarvitsee jokainen nalle.
Näillä eväillä matka alkaa.

Nalle seikkailemassa valmistumisensa jälkeen pihapiirissä.
Lumettoman marraskuun maisemassa.

Kuusivoimaa...

Katajainen kansa...ja Nestori on täynnä katajaisen kansan sisua sekä mäntypuulastua.
Eli nalle täynnä puuta...

Nestori onnellisena omassa kodissa, oman ihmisen luona.

Onnellinen nalle!

Hyvää yhteistä elämää!

Auri, lumipyrypäivän nalle

Auri. Parikymmensenttinen nalle valmistui talven ensimmäiseen lumipyryyn. 

Auri on lempeä ja rauhallinen nalle.

Kullankeltainen mohairkarva on hyvin perinteinen nallekarva.

Auri lähtee etsimään omaa ystävää..löytääköhän se?

Lumiseikkailujen jälkeen Auri pääsi tuvan lämpöön ja ihmettelemään jouluruusun jumalaista kauneutta.

Juhannusruusun kukintaan ja tuoksuun on vielä monta lumista päivää...

Siitä nalle voi vain haaveilla.

Lumiset kuusivoimat Aurille mukaan elämän seikkailulle.

Talven nalle ja peppu lumessa...

Näin kastetaan Louhi-Nallen nallet!

Armas-nallen elämäntehtävä opetustyössä

Sain kuvaterveisiä Armas-nallen elämästä. Se toimii opettajan apuna pienten oppilaiden opetustyössä Pielavedellä. Armas on ottanut paikkansa. Olen niin kiitollinen, että tekemäni nalle on päässyt tärkeään tehtävään. Uskon, että nalle tuo lohtua, turvaa ja rakkautta pienten koululaisten elämään. Toivottavasti nalle jättää hyvän muistojäljen ja lapset muistavat Armas-nallen aina.

Tässä kuvassa Armas tiesi jo tulevan tehtävänsä, kun kuvasin nallea kiipeilemässä Komperon koulun helmitaulussa.

Blogissani on päiväyksellä 12.7.2021 tarinaa Armas-nallen synnystä.

"Armaksella on mennyt hyvin, se on ollut kiltti. Se on välillä oppilaiden pulpeteilla. Armas on leikkisä. Tykkään kovasti Armaksesta. T. Ekaluokkalainen. "

Tänään Armas oli matikan maailmassa. 

Lelupäivänä Armas leikki robottikoiran kanssa. 

Ekaluokkalainen otti myös kuvan Armaksen kavereista,  Aapisen hahmoista Anni- ketusta, Olli- kanista ja painoeläin Sylvi Sylikissasta. 

Nallet reissussa

Pari päivää kului meren rannalla edunvalvonta-kokouksessa. 

Helsinkiin jäi vihreys, kotiin palatessa odotti 15 sentin lumet ja lumityöt.

Tämä valkeus! Nyt n

äyttää ja tuntuu ihan talvelta.

Aurora ja Tiu päivystämässä oranssin lämpöisessä hotellihuoneessa.
Nallejen matkalaukussa olleesta männynkävystä tippui lattialle muutama siemen;

jätin ne sinne... jos vaikka itävät ja lähtevät kasvamaan!

Metsäystävän tilaama nalle Usva oli myös päässyt mukaan kokousreissulle!

Todistettavasti siis ainakin kolme Louhi-Nallen nallea osallistui MTK- valtuuskunnan kokoukseen! 

Mene tiedä, onko vielä jollakin toisella ollut nalle mukana...

Sisko kyseli, että eikö Konsta päässyt mukaan.
Ei. Konsta ei jaksa enää lähteä kaupunkihulinoihin!

Valon voimaa

Tuvan nallenurkkaus on saanut valopläjäyksen. 

Toimii yövalonakin!

Tämän verran myönnyn näille pikkuisille sähkövaloille...

Ystävän tuoma karhu-palapeli odotti inspiraatiota monta viikkoa. Sitten oli kolme nuorta kotosalla ja illan hämyssä kuului kysymys, että saako ruveta kokoamaan...

Muutama päivä siinä meni. 

Pala kerrallaan!

Auringon valon voimaa alkavaan viikkoon!

Pikkupakkanen ja aavistus valkoista maassa. Se on marraskuu.