Nallevanhuksen kunnon kohentamista

Tämmöinen kuusikymppinen nallevanhus saapui nalle-tohtorin hoitoon.

Vaaleanpunainen ja hellyttävä nalle oli hyvässä kunnossa muuten, mutta raajat olivat vähän rupsahtaneet.
Ja koko nalle vaati puhdistamista.

Täytettä on nyt lisätty raajoihin, ommeltu korvat paremmin kiinni,
ommeltu kynnet ja vahvistettu kirsua.

Seuraavaksi edessä on puhdistusoperaatio..
Vuosikymmenten hellät leikit saavat nallen turkin nuhjaantumaan...

Nalleahan kannattaa aina välillä harjata ja ainakin pakkasella tuulettaa ulkona.
Pakkaslumi tekee nallelle hyvää, sitä voi harjata lumella - turkki puhdistuu!

Ja jos tulee tahra, niin sitä voi pyyhkiä kostealla pyyhkeellä. Vesipesuahan vanhat nallet eivät kestä.
Tällä nallella oli täytteena semmoinen rouhe, eikä puulastu.

Nalle on tässä jo kuivattelemassa turkkiaan. Haisuli vietti pitkät tovit nallen vieressä unitellen...

Nallevanhus on kuin uudestisyntynyt!

Konsta ja vaaleanpunainen nalle, joka näytti tosi suurelta Konstan vierellä!

Ja olikin, reilut 75 cm pitkä.

Huvitti, kun nalle ei mahtunutkaan paluumatkalle tulolaatikossaan,
vaan sille piti etsiä isompi laatikko!

Hyvää elämää nallelle ja paljon rakkautta yhdessä kolmen sukupolven kanssa!
Niin nallet toimivat; ne antavat elämänsisältöä, rakkautta ja lämpöä sukupolvelta toiselle.

Pii, Pii, pikkuinen nalle

Tämä kämmenelle mahtuva nalle on Pii.

Siilikarvaisesta mohairista tehty nalle on aika veitikka.

Se katselee tummanruskeilla silmillään ja ihan kuin se iskisi silmää...

Salaperäisyyttä ja pikkuisia kepposia, niitä on tarjolla tämän nallen kanssa...

Tiuku ja Pii, seikkailijat lumessa.

Kaverukset.

Molemmat ovat kotia vailla.

Vaikka ihan hyvä niillä on täälläkin olla...

Kämmenellinen nalleja!
On tämä nallentekijän elämä... mukavaa!

Koskaan ei tiedä, mikä nalle sieltä valmistuu, minkälainen se haluaa olla.

Sitten nalle on valmis ja kas; siitä tuli tällä kertaa tämmöinen: Pii, Pii, pikkuinen nalle...

Uudistuksia

Jokaisella tekemälläni nallella on mukana Louhi-Nallen tuote-tietokortti
kiinnitettynä nallen käsivarteen.

Siinä on tärkeät hoito-ohjeet,  nallen nimi ja yksilöllinen tarina.

Nyt oli aika uudistaa koko tietokortti.

Louhi-nalle-sähköpostiosoite on osoittautunut hankalaksi ja en saa sitä aina avautumaan...
ja vanhoissa tiedoissa oli se sp-osoite.

Hankalaa.

Painatin uudet tietokortit ja vaihdoin ne jokaiselle nallelle vanhan tilalle.

Nyt on hienot!!

Fernando ja uusi tietokortti.

Jokaisella nallella on oma tarinansa...

Tällä hetkellä kaikki myynnissä olevat nallet ovat siis kotikäynnillä.
Tuvan lattialla on melekonen joukko eri kokoisia ja erilaisia nalleja...

Kissat ovat tutkineet ihmeissään nalleja, että mitähän nämä on ja mistä tähän tulleet.. 

Onhan niitä!

Yksi ystävä sanoi, että häneen iskisi aivan mieletön nallehulluus, jos näkisi ne kaikki nallet kerralla...

Ensi viikolla vien osan nalleista takaisin Käsityöyhdistys Lipin myymälään Ylämyllylle.
Se on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 12-17 ja lauantaisin klo 10-14.
Siellä voi käydä katsomassa nalleja. Ja etukäteen sopimalla myös täällä kotona.

Nalle-elämää!

Lunta!

Nallet Wimme ja Oksa lumisella valtaistuimella.

Käsityöyhdistys Lipin puutarhatuolit nukkuvat talviunta lumen alla.

Mutta luulen, että nekin haaveilevat jo kesästä...

Maisema on niin kaunis paksuine lumineen.

Eilen tuli lisää lunta noin 15 cm...

Lintulaudalle on muutamana päivänä pyrähtänyt pyrstötiaisten parvi.

Vekkulit, pienet, pitkäpyrstöiset söpöläiset!

Ihan jokatalvisia vieraita eivät ole, siksi herättävät ihastusta ilmestyessään.

Toinen kaunokainen, harmaapäätikka, vierailee lähes päivittäin.

Se on niin kaunis!

Talven luonto-iloja!

Kämmenen kokoinen nalle

Tämä kämmenelle mahtuva nalle valmistui eilen. Se sai nimekseen Tiuku.

Semmoinen veitikka.

Nallessa on kahta eri vaaleankeltaista mohairia, se antaa jännää ilmettä nallelle. 

Tiuku pääsi Ursan syliin.

Ja Ursa saa toteuttaa suojeluviettiään..

Hyvin Tiuku sopiikin ison nallen syliin.

Tiuku etsii omaa kotia. Missähän semmoinen mahtaa olla...

Ursa, naaraskarhu

Tämä nalle on Ursa.

Ursa tarkoittaa latinaksi naaraskarhua.
Paksu, kullankeltainen mohairkarva on niin pehmoinen ja lämmin,
kuin vain karhuäidin sylin pitääkin olla!
Ursa on lempeä ja hyväsydäminen nalle.

Ursa seikkaili pakkasessa, mutta halusi tosi pian takaisin lämpimään...

Heihei! Pyllyni paleltuu tässä pakkaslumessa!

Tammikuu on hyvä aika nallen valmistua.

Papan polkupyörä on nyt testattu!

Ursa haluaa ottaa kaikki syliinsä suojaan ja turvaan.
Nyyti halusi syliin ja siinä on niin hyvä olla.

 

Tammikuun pakkaspäivän tunnelmia

Tammikuu ja pakkanen.

Enempi tavallista kuin erikoista?

Entivanhainen talvi. Lunta ja pakkasta.

Piti oikein tarkistaa viime talven pakkaslukemat; enimmillään -16° vain parina aamuna!

Nyt näyttää -26°, -28° lukemia.

Pakkasvaroitus annettu! Sitäkään ei ennen annettu; oli, mitä oli.

Kohtalaisen kaunista on! Lähes täydellistä lumineen ja aurinkoineen.

Ja kyllä, lumi narisee kengän alla!

Sininen ja valkoinen!

Aurinko ei viivy vielä montakaan tuntia, mutta kyllä se kiertää kolmen ikkunan kautta,
ennen kuin se painuu taas mailleen.
Ja huomenna se näyttäytyy taas pikkuisen pitempään!

Siellä se on. Aurinko.

Muisto ja Konsta satumetsässä.

Vanhan kuusikon ja nuoren männikön välissä kasvaa pieniä kuusia ja ne näyttivät

aivan lumimaailman ihmeiltä lumivaipan alla...

Uule ja Kaamos, ystävykset

Peräkkäisinä päivinä valmistuneet nallet Uule ja Kaamos löysivät oman kodin heti tuoreeltaan.

Joskus se vaan käy niin...

Että juuri se oikea ihminen juuri sille nallelle.

Ystävänallet lähdössä matkaan, sinne omaan kotiin. Yhdessä.

Nallenostaja toivoi, että voisinko välillä yrittää tehdä nalleja myös jollekin toiselle...

Yritänhän mie!

Hyvää nalle-elämää, Uule ja Kaamos!

Kaamos, se on nalle

Päivät ovat vielä lyhyitä tammikuun alkupäivinä. Valo viivähtää kuitenkin ja aurinko näyttäytyy.

Tämä nalle sai nimekseen Kaamos. 

Ruskea ja tiheäkarvainen mohair on kuin suden karvaa...

Kaamos valmistui juuri kun hämärä alkoi hiipimään maisemaan ja kaikki luonnossa muuttui salaperäiseksi ja mielikuvitus lähti kulkemaan omia teitään...

Päivänvalossa kaikki on selvää, mutta hämärä muuttaa maisemat sadunomaiseksi ja

voi nähdä ihan mitä haluaa!

Kaamos on turvallinen ja ystävällinen kaveri mukaan iltakävelyille.

Kaamos ja Uule, kaverit yhdessä.

Suunnittelevatkohan ne hämäräkävelyä?

Vuoden 2021 nallenteko on käynnistynyt

Tämmöinen nalle.

Se on Uule. 

Maitokahvin värinen ja kiharainen parikymmensenttinen veitikka. 

Tummanruskeilla nappisilmillään se katselee tammikuisen pakkaspäivän tunnelmia.

 Kuuseen kurkottaja...

Uule on täynnä pakkaspäivän valoa ja hiljalleen putoavien lumihiutaleitten kauneutta.

Uule on valmiina seikkailuun ja oman ihmisen etsimiseen!

Louhi-Nallen myynnissä olevat ja omaa ihmistä etsivät nallet on esitelty
tämän blogin (louhi-nalle.blogspot.fi) etusivun linkissä: MYYNNISSÄ OLEVAT NALLET.

Siellä on kuvat ja tarkemmat tiedot nalleista.
Ottamalla yhteyttä minuun saa hintatiedot sekä miten toimitaan, kun nallen haluaa omakseen.

 

Riiheen talvirauha

Kuljetin vanhat nallet riiheltä takaisin Nalle-tallin lämpöön. 

Riiheen laskeutui hiljainen talvirauha.

Puhdas lumi houkutteli nalleja istumaan hankeen... pyllyn puhdistusta!

Jouluinen riihi oli niin ihana kokemus, että ehkäpä ensi Jouluna jälleen!

Kovalla pakkasella pidempi riihi-istunto vaatisi arktisen ilman kamppeet,
mutta nyt joulu-keli oli plussan ja nollan tuntumassa.

Muutaman tunnin istumisen jälkeen varpaat ja nenänpää halusivat silti jo tuvan lämpöön...

Lumi on kaunistanut kaiken.

Sielu lepää.

Valkoinen ja luminen vuoden alku

Onhan tätä nyt!

Kaikkialla, jokaisen puun, pensaan ja heinän päällä.

Kaunista, puhdasta, valkoista. Lunta.

Ja lumitöitä riittää, lapiointia, kolaamista, traktoritöitä.

Tämä riittää, kiitos...
Aamulla kävin hakemassa Karjalaisen maantien varresta; vajaa kilometri auraamatonta tietä..
Piti vähän nostella jalkoja!

Lumen paksuus lienee 20-25 cm.
Tämä hullu mänty on siis päättänyt kasvaa meijän alakaivon kupeessa.
Vuosikasvut osoittavat, että oikein hyvä paikka kasvulle!

Sammallahden ranta lumihupussaan.

Metsä ja lumisade. 

Konsta, kuusi ja metsän lumottu voima.

Pientä vihreää...
Viime kesänä näistä pienistä vihreistä oksista sai poimia ihanan paljon mustikoita!

Konstan kanssa vuoden ensimmäisellä metsäkävelyllä omassa metsässä,

joka alkaa ihan pihapiiristä, talon takaa.

Monta ihmeellistä asiaa.

Muutama tuulenkaatokuusi, hirven, jäniksen ja oravan jälkiä.

Tästä lienee hyvä jatkaa.