Virvon, varvon...

Kevättä! 

Aurinkoa, vettä ja valuvia räystäitä...

Pajunkissoja, titityytä...

Sulavia kinoksia, rapaisia teitä...

Kevään toivoa!

Tikkuri- paita - lopultakin se on valmis!

Tikkuri-paita on Hailuodon perinteinenvillapaita.

Olin pitkään haaveillut sen neulomisesta.

Aloitin villapaidan neulomisen joulukuun alussa. Väliin tuli joulutauko ja hihaongelmatauko jne...
Mutta pitihän se saada valmiiksi! Sinnikkyyttä se kyllä vaati ihan jokusenkin verran.
Aikoinaan tuli neulottua villapaitoja mennen tullen. Itselle, kummilapsille, ystäville.

Joku poikakaveri sai villapaitoja kaksin kappalein...

Tikkuri neulotaan suomenlampaanvillasta. Pirtin kehräämön luonnonruskea väri
miellytti minua eniten.
Neulon aika napakkaa ja miun olisi pitänyt ottaa isommat puikot, mutta sooloilin sitten vain...
Tikkurin olkapään napit ovat ihan kuin papan paidasta. Nämä ovat kyllä aivan uudet;
tarvikepaketin mukana tulleet.

Ystäväperheen mies on ajanut vuosikaudet linja-autoa Oulusta Hailuotoon
ja ihaillut ukkojen yllä olevia Tikku-röijyjä sekä matkan aikana linkkurissa naisia,
jotka neuloa tikuttavat joutessaan Tikkuria!
Hän oli haaveillut omasta Tikkuri-paidasta ja lopulta puolisonsa uskaltautui sen neulomaan;

- miun kannustavilla puheilla!
Vuoroin kyseltiin, missä kohdassa olet neulomassa ja vinkkejä työn etenemiseen...
Häneltä puuttui ne oikeat napit paidan olkapäälle.
Mutta miepä kaivoin talon vanhasta nappipurkista vanhat papan paidan napit ja lähetin!
Siellä on nyt aika onnellinen mies ihkauudessa villapaidassaan...
Ja nyt ne napit muistuttavat lapsuuden tarinoista täältä "varamummolasta"!

Tikkuri kantaa mukanaan edellisten sukupolvien työn ja raatamisen niin merillä

kuin metsissä ja maataloudessa.
Tikkuria on neulottu Hailuodossa yli 200 vuoden ajan.
Paidan syntyyn liittyy koskettava rakkaustarina, joka löytyy Tikkurin tarinoista.
Isällä oli aina talvisin yllään harmaa, korkeakauluksinen villapaita.
Siihen liittyy niin paljon tunteita!
Olin itse ostanut vuosikymmeniä sitten Muhoksen Villan vastaavan "isä-paidan"
ja myös nuoriso on pitänyt sitä uutterasti yllään.

Hartian levennys takana näyttää tältä...

Poika testasi Tikkuria pilkkireissullaan. Hyvin oli tarennut tuulessa ja pakkasessa.
Ja karvahattu päässä, aivan kuin ukilla konsaan...

Kyynärpään kavennus ihan laillisesti neulottu...
Tämä paita pääsee perheen yhteiseen käyttöön.
Kuka palelee, saa vetää Tikkurin ylleen.

Villapaita pelastaa maailman. Ja ihmisen. Ja sydämen. Ja Konstan!

Elämän kokoinen ympyrä

Eilen mennessäni Nalle-talliin, oli siinä oven edessä lumella koivun terveiset.

Hienon hieno tuohi.

Ympyriäinen ja täydellinen.

Kuin elämä itse.

Se viestitti minulle toivoa ja uskoa kohti huomisia.

Tuulen tuoma, tärkeä viesti.

Se riittää.

 

Amori; nalle niin täynnä rakkautta

Tämä nalle sai nimekseen Amori.

Mikään muu nimi ei sille olisikaan sopinut.
Selasin nimi-vaihtoehtoja ja oli selvää, että joku rakkautta kuvaava nimi pitäisi
juuri tääle nallelle löytyä...
Siskon avustuksella nimeksi tuli Amori.

Se on niin täynnä rakkautta!

38- senttinen kullankeltainen nalle on minun omaa Louhi- mallia.
Nallen ruskeat silmät katsovat hellästi ja hiukan ujosti...

Amori saa mukaansa metsävoimaa täältä metsän reunasta, hankien keskeltä.

Metsävoiman kanssa on hyvä lähteä etsimään sitä oikeaa ja omaa ihmistä...

Hyvin se viihtyy minunkin jaloissa! 

Tässä tuoreeltaan tutustun uuteen nalleen...
Tykkään itse tästä mallista kovasti.
Pitkä ja hoikkanen nalle; sopivasti mahan pyöreyttä ja selkeä kuono.
Erilaisilla mohairkarvoilla saa tästäkin mallista aivan erilaisia nalleja!

Amori odottaa, milloin se tapaa oman ihmisen
ja pääsee valloittamaan hänen sydämen nallerakkaudella...

Ja sieltä sydämestä se ei lähde koskaan pois!
Se on nallen lupaus ja se ei petä koskaan!

Nalle, nalle, nalle...

On aina ihana saada kuvaterveisiä nalleilta, kun ne ovat päässeet omaan kotiin.

Viime kesänä kodin saanut Steffan sai nyt kaverikseen Edvin-herran.

Tässä nallet istuvat yhdessä ja näyttävät nauttivan toistensa seurasta. 

Ihan kuin hymy näyttäisi entistäkin leveämmältä ja onnellisemmalta!

Nalle on onnellinen silloin, kun se on saanut kodin!
Silloin sen elämäntehtävä alkaa.
Yhteinen matka sitä rakastavan ihmisen kanssa...

Hyvää matkaa, hyvää elämää... toivottelee nallentekijä!

Uuttu, nalle maaliskuun lumisateesta

Uuttu-nalle uhmasi maaliskuun vaakatasossa pyryttävää lunta ja päätti tulla maailmaan. 

Uuttu, 20-senttinen nalle täynnä rakkautta.

 Vaalea ja kiharainen mohairkarva tekee nallesta silitettävän ja sylitettävän.

Kirsun päällä hiutaleita... Uuttu sai siis lumikasteen!

Uuttu päätti lähteä heti valmistuttuaan kokeilemaan, kestääkö hanki pienen nallen juoksennella. 

Villa - ihmisen paras ystävä

Tammikuun lopun lumisateessa valmistui ihanan pehmoinen harmaja nalle.

Se sai nimekseen Villa.

Villa on ihmisen paras ystävä. 

Villasukat jalkaan ja Villa-nalle kainaloon. 

Niillä pärjää ja muuta ei tarvitse!

Villa on valmistettu ns. Harmaasusi- mohairista. Se lämmittää niin nallea, kuin nallen sylittäjää!

Villa on noin 25 cm pituinen hurmuri.

Vielä on pakkasia edessä, ennen kuin kevät oikeasti tulee ja lämmittää.

Kauniita hetkiä, pieniä onnenpisaroita jokaiselle!

Nallenäyttely- muisteloita kesältä 2017

Löytyipä luonnos-arkistosta tämmöinen juttu heinäkuulta 2017, kun pidin meijän riihessä
Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi!
Tämä oli unohtunut ja jäänyt julkaisematta...
Katsellaanpa näitä kuva- ja tarinamuistoja nyt, kun on siirrytty maaliskuuhun ja
vesi tippuu räystäiltä ja on niiiiin keväistä...
Kesää odotellessa!

Olipa mukava näyttelyvieras hän!
Herttainen pupunen, niin ujona ja arkana kuin vain pupu sen taitaa...

Rempseä joukko nalleja vilkkaalta ja iloiselta näyttelyporukalta.
Kuulemma mukaan olisi lähtenyt kuusikin nallea yhdeltä pieneltä omistajalta...
Äiti oli saanut pysäytettyä määrän kahteen!

Suomi 100.

Vilko kiikkerällä tuolillaan.

Nämä kuvakertomus- taulut on tehty aikoinaan yhteistyössä tyttärieni kanssa.
Ovat aarteita edelleen...

 Herman ja Luukas myhäilevät salaperäisen oloisina.
Niillä on jotain, mitä muilla nalleilla ei olekaan!
Häntä!

 Pudasjärveläiset nallet nauttivat joka päivä hyvää ja tummaa kahvia, vuoron perään samasta kupista!
Näyttelyvieraitten suut eivät ole tuohesta...

 Joonatan- tummanpuhuva Niklaksen nalle.

Mitähän sitä ensi kesänä; 2021...
Löytääkö nallet tiensä riiheen?
Se riippuu niin tästä tilanteesta, mikä meitä riivaa ja piinaa ja kurittaa...
Katsellaan. Kesällä.