Tunnelmia joulun ajalta

Polku ulkosaunalle

Joulupuu haettiin riihen takaa. Lunta riitti kahlattavaksi...

Jouluaattona kävi naapurin tontut tervehtimässä.
Pikkutonttu laittoi nallet päiväunille ja kävi itsekin nukkumaan... sekunnin ajaksi!

Joulupuun oikeat kynttilät.

Tuvan katto ja kynttilän valoa.

Männyn tuoksua.

Köllöttelyä.

"Valkoinen maa, lunta sataa 

Tässä mä seison takki auki taas

Tämä  vuosi joitain suosi enemmän 

Valkoinen maa, antaa sataa 

Tahtoisin päästä sua halaamaan..."

(Haloo Helsinki)

Puolison muistokivi. 

Tämä oli toinen joulu ilman häntä.

Rauhaa ja rakkautta jokaisen jouluun

Ihan kohta...

Ulkosaunaa on jo lämmitetty kahtena iltana. Se on niin tunnelmallinen mustine seinineen. 
Ikkunan edessä roikkuvat kuusenoksat. Oksien jäät ovat kyllä lämmössä sulaneet,
mutta tuoksuvat edelleen. Ja löylyt ovat aivan parhaat!

Ulkosaunasta nautitaan loppiaiseen asti...

Lunta sataa lisää päivittäin  ...

Kohta saa sanoa, että ylöspäin mahtuu vielä.

Kynttilänvaloa. Sitä parasta.

Kohta on joulu

Jysky on asettautunut istumaan eteisen kaapin päälle.
Se tietää, että tältä paikalta nallet usein lähtevät oman ihmisen luokse.
Nalle on toiveikas.
Jospa joku on vailla juuri yönmustaa, kuunpimennyksen aikaan valmistunutta nallea! 

Pesin tuvan katon! Joulu saa tulla. Kaikki on valmista.

Se oli Neva

Syksyllä sain tehtyä monta nallea valmiiksi. Sitten alkoivat kokouskiireet ja muut reissut.
Nallenteko jatkunee alkuvuodesta. Muutama vanhan nallen korjauskin on tulossa.

Mutta tämä syyskuussa valmistunut nalle oli Neva. 

Kerrotaan Nevasta nyt joulukuussa!

Nalle varattiin lähestulkoon heti, kun laitoin kuvat instagramiin.
Nevalle oli koti valmiina.

Syyskuun nalle seikkaili vihreydessä!

Neva on mietteliäs nalle. Se haluaa viipyillä hetkessä, eikä ryntää uusiin seikkailuihin suinpäin...

Neva, lyhytkarvainen symppis.

Nalle istuu rauhassa ja antaa hyvän mielen lempeyttä nyt omalle ihmiselleen.
Semmoinen tarina Nevalle tuli mukaan.

Syksyn viimeiset metsämansikat syyskuun alkupuolella!

Ja tänään, 17.12. on paksu lumikerros kaiken päällä...

Hyvää nalle-elämää Nevalle ja omalle ihmiselleen!

Luminen maa

Joulukorttimaisemat jatkuu vain.

Ja lisää lunta tulee päivittäin muutama sentti...

Kaikki kätkeytyy lumen alle suojaan ja piiloon.
Maisema on pumpulin pehmyttä.

Liperin, Pohjois-Karjalan, Suomen talvi.

Kaunista alkavaa viikkoa!

Talven ihmemaa...

Lumen paksuus vain kasvaa päivä päivältä...

Hongotar.

Talven ihmeitä

Muutama(kin) päivä vierähti pulikan varressa.  Oli perinteiset - siis jo toista kertaa; karjalanpiirakantekotalkoot Terttu- ystävän kanssa.

Itsenäisyyspäivääkin vietettiin leivontahommissa.
Toki ehdimme myös ulkoilemaan ja seuraamaan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Presidentinlinnassa. Koskettavin hetki oli, kun outokumpulainen 100-vuotias tuttu veteraani Niilo Vunneli
lauloi presidenttiparille Veteraanin iltahuudon... Ei kuivia silmiä!

Talvi on näyttänyt kauneuttaan.

Uskomattomia koristeluja kaikkialla.

Pakkasta, aurinkoa, lunta.

Matka ja kävely ei oikein etene, kun pitää pysähtyä katsomaan lähelle ja kauas.

Oma tie paras tie.
Oma polku paras polku.
Tässä elämässä.

Tienvarteen noussut vesakkokin näyttää talvella erilaiselta!

Koti.
Maailman paras paikka.

3.12.

3.12. klo 13.45 Kuorinka

Hei, hei joulukuu...

Levollista ja kaunista joulukuun alkua kaikille!

Sinisen hämärän hetkiä

Hämärtää. Aamulla ja iltapäivällä. 

Sininen hämärä kietoo levolliseen syleilyynsä. 

Kynttilän valo ja lämpö ovat tuvassa aina, kun siinä olen.

Lohdullista.

Voiman antaja, tupa. Hyvä olla. Aina.

Lämmin uunin kylki. Viiru ja Konsta.

Haisuli. Ja Konsta!

Lunta on jo nyt parikymmentä senttiä.

Joko sanoin, että miulle riittää?!

Talvi-iloa

Lunta viitisentoista senttiä.

Miulle riittävästi jo!

Pakkasta parikymmentä.

Sitäkin miulle riittävästi!

Metsäiloa ja metsävoimaa.

Pitää katsoa lähelle. Läheltä.

Luonto tekee ihmeitä.

Pienistä voimahetkistä voi koota eväitä jaksamisen reppuun. Hetki kerrallaan.

Talven valo on niin kaunista.

Auringon piipahdus päivällä ja kuun valo yöllä. 

Revontuletkin loimusivat.

Mikä elämys seisoa yössä omalla pihamaalla yksin ja katsoa taivaan tulia...

Kännykällä otettu vaatimaton otos...

Mutta mielessä säilyy tuo vahva kokemus pienuudesta, suuruudesta ja voimasta.

Ja kantakoon se taas eteenpäin.

Artturi

Artturi; tilattu nalle ihanalle pikkumiehelle.

Toiveena oli, että nallessa olisi samoja piirteitä kuin isosiskon Nikolai-nallella,
josta pikkumies on kovasti tykännyt.

Yritin tehdä Artturille kirsun ja hymyilevän suun samannäköisiksi Nikolain mukaan.

Jokainen nalle on kuitenkin oma persoonansa.
Artturin hurmaavan harmaa ja paksukarvainen ulkomuoto on parasta syliin ja halattavaksi.  

Artturi pääsee seikkailemaan pikkumiehen kanssa metsiin ja kaikkiin maaseudun salaisuuksiin.

Parasta!

Nalle harjoitteli seikkailua meidän pihapiirissä heti valmistuttuaan.

Se odottaa joulua ja ensitapaamista oman ihmisensä kanssa.

Kaikkea hyvää ja ihanan muistorikasta yhteistä matkaa pojalle ja nallelle!