Joulun aikaa 2024

Joulukuusi haetaan meillä aina vasta jouluaattona.
Mie voisin laittaa kuusen jo aiemmin, mutta nuoriso ei suostu. Perinteitä pitää kunnioittaa!

Tämäkin kuusi valittiin metsästä metsänhoidollisin perustein.
Kuusesta oli katkennut joskus latva ja yksi oksa oli kasvanut meille juuri sopivaksi joulukuuseksi!

Joulukuusessa on oikeat kynttilät. Edelleen.

Ja kynttilänvalossa vietetään tuvassa paljon aikaa!

Tärkeintä miulle on, että sain kaikki rakkaimmat kotiin; joskin vähän limittäin, mutta kuitenkin.

Villakoira Pino ja kaksi kissaa seikkailivat talossa sovussa ja välillä epäsovussa...

Joulu on yhdessäolon aikaa. Lahjaksi saatu nalle-palapeli valmistui kahdessa päivässä.
Ristikoitten ja sudokujen ratkomista, ja mie tartuin välillä neulepuikkoihin.

Perinteisiin kuuluu myös nuorison tekemät piparkakkutalot ja jokaiselle omat nimikkopiparit... 

Tapaninpäivänä meillä on perinteinen pitsapäivä!

Ulkosauna lämpiää joka ilta ja saunomiseen kuuluu löylyjen välissä ulkona juoksut...

Sää oli hyvin lauhaa ja lumet sulivat pois lähes kokonaan.
Tiet ja polut ovat jäätiköllä. Tämmöinen joulusää täällä!

Kuusentuoksua ja kynttilänvaloa.

Vanhempien haudalla käynti on tärkeä osa jouluaattoa. Isä olisi täyttänyt aatonaattona 100 vuotta...

Puolison muistokivellä metsän reunassa palaa kynttilälyhty koko ajan.

Sydämessä muistot ja jouluna on kaikilla vieläkin isompi ikävä...

Sain mukeloilta tapaninlahjaksi Oloisa-desingin valmistaman Mieli- hyrräsormuksen.
Kun siinä olevaa rengasta pyörittelen, haihtuvat kaikki huolet vähän kauemmaksi...

Hyvää Joulua

Laitoin tuvan seinälle lapsuuden jouluripustuksen.
Muutama vuosi tässä meni, etten juurikaan jaksanut viritellä jouluasioita .. ..

Nyt tuo vanha tonttumaalaus vie sinne menneisiin jouluihin.

Parasta ja tärkeintä joulun ajassa on se, että saan kaikki rakkaani kotiin.
Vähän limittäin, mutta kuitenkin.

Pysähdytään hetkeksi.

Kynttilänvaloa ja hyvää oloa jokaisen omaan jouluaikaan!

Amaryllikset

Amaryllikset loistavat joulua odotellen.

Punaista ja hehkuvaa.

Saatiin tännekin lunta. Ja pakkasta. 

Tänä aamuna rapiat 20.

Tuntuu ihan siltä, että kylmä on.

Uunia lämmitellessä.

Hyvää ja lämmintä joulun odotusta!

Se on kynttilöiden aikaa!

Lunta on tullut sen verran, että portailta on saanut harjata lumet pois. 

Hämärässä aamussa ja pimeässä illassa kynttilät ilahduttavat.

Miun pimeysvalot.

Joulukuu on pitkällä jo. Touhua ja touhuattomuutta on riittänyt.
Kotona ja luottamustehtävissä.

Päivä kerrallaan.

Kauniita ja levollisia tuokioita kaikille!

Itsenäisyyspäivä 2024

Hyvää elämää Itsenäisyyspäivän jälkeenkin!

Lunta!

Joulukuu alkoi lumettomana. Minulle käy kaikki, mutta kyllähän se valoisuus

lisääntyi lumen tultua.

Hyvää joulukuun alkupäiviä kaikille!

Eeli, kuluneen syksyn viimeinen kymmensenttinen

Eeli, 29.9.2024.

Eeli valmistui tämän syksyn viimeisenä, kymmensenttisten nallejen sarjassa.

Eeli on täynnä nallerakkautta!

Eeli lähtee kanssasi tuoksuttelemaan loppusyksyn suolle. Siellä odottaa hiljaisuus ja rauha...

Luonto on aivan lumeton ja sula.

Ensilumi ja myrsky

Eilen aamulla sai aloittaa tämän talven lumityöt. 

Lunta oli tullut yön aikana reilut 15 senttiä. 

"Kun ensilumi tulee kuudelta

Kaikki näyttää silloin uudelta...", 

laulaa Hector.

Turha kai sanoakaan, mutta miulle riittäisi tämä lumi! Ei ole ennenkään toiveita kuunneltu.

Tulee mikä tulee ja eletään sen mukaan. Lumityöt on otettava kuntoilun kannalta...

Jari myrskysi myös aiheuttaen sähkökatkoksia ja tuhoja. Tuuli oli koillisesta, mikä on aika harvinaista.

Muutama kaatunut tai katkennut puu on jo tähän mennessä löytynyt omasta metsästä. Harmillista. 

Järeä kuusi, mutta hävisi ottelun tuulen kanssa...

Erään vanhan nallen korjaus

Tämä liikuttavan hellyttävä nalle saapui minulle korjattavaksi...

Olin aivan mykistynyt. Nallea oli rakastettu hyvin, hyvin paljon...

Omistaja oli saanut nallen pienenä tyttönä mummiltaan.

Onneksi nalle oli tallessa, eikä sitä oltu heitetty roskiin...

Tässä nalle perusteellisten korjausten jälkeen.

Nalle sai uuden elämän.

Viimeiseksi ompelin mahaventin päälle sydämen muotoisen paikan.
Tiesin sen heti, että niin teen, kun suunnittelin korjauksen vaiheita.
Nalle jotenkin halusi niin!

Tässä nalle on jo täytetty uudella mäntypuulastulla...

Mutta se korjaaminen!

Se alkoi purkamalla nalle alkutekijöihinsä ja tyhjentämällä vanhat täytteet pois.
Pesin nallen osat hellästi käsin kahteen kertaan.

Sitten paikkasin ja paikkasin lisää! Reikiä oli lukemattomia ja osittain uusin joitain kohtia kokonaan uudella viskoosikarvalla. Vahvistin nivelten kiinnityskohtia.
Täytin nallen uudella puulastulla; varovasti, sillä kangas oli todella haurasta.
Kiinnitin uusilla nivelillä pään ja raajat paikoilleen. 

Ompelin nallelle uudet korvat, kiinnitin uudet ruskeat silmät. Ompelin kirsun, suun ja kynnet. 

Korjaamisen aikana meinasi kyllä välillä iskeä epätoivo, mutta sain kuitenkin nallen kunnialla nalleksi!

Nallelle tulikin sitten iso ja merkittävä tehtävä ja tarkoitus omistajan elämässä,
jota hän eikä nalle tienneet etukäteen..  Niin käy elämässä.

Nyt nalle on omistajan tärkeä ja rakas nalle. Se saa viettää rauhallista elämää ja helliä silityksiä.
Nimenkin nalle sai! Se on Jenka Karjunta.
Kiitos, kun sain korjata nallen ja olla mukana elämän käänteissä.

Kaikkea hyvää toivottelen!

Ylva

Ylva valmistui viimeisille ruskan värittämille viikoille.

Värihoitoa nallen matkaan!

Ylva on reilut 30-senttinen, tehty susisäkkäräisestä mohairista.

Ylva on lempeä ja hyväsydäminen nalle. 

Nalle vie sinut satujen metsään ja lapsuuden unelmiin...

Kaikki se on totta, kun vain annat Ylvan johdattaa.

Nallen kanssa on turvallista olla. Aina.

Isänpäivä 10.11.2024

'Onni', Taina Kaarto 

Tämä taulu tuli eteeni tässä syksyllä. Se jysähti suoraan sydämeeni. Ja silloin kun se jysähtää, niin tietää, että se on oikea. Halusin taulun ja sain sen. Näen taulussa monta eri sisältöä. Tärkeimpänä näen siinä lasteni isän, joka hoivailee jälkikasvuaan sieltä toisesta ulottuvuudesta...

Taulu löysi paikkansa ja se näkyy tupaan avoimista ovista. Se on ihana.

Kiitos, Taina Kaarto.

Siliäviä otsaryppyjä!

"Nallekarhuissa on jotain erityistä. 

Kun joskus olen huonolla tuulella ja 

satun vilkaisemaan karhuun -

tapahtuukin ihmeitä. 

Huono tuuleni on tipotiessään!

Otsarypyt siliävät ja silmät kirkastuvat. 

Olen taas onnellinen!

Niin käy jokaiselle,  joka näkee nallen,  ison tai pienen, kaljun tai pörröisen,  lihavan, hupsun, totisen, yksivakaisen, viisaan, millaisen vain. 

Ihmiset tulevat aina hyvälle tuulelle. "

(Nanci van Roozendaal)