Nalluri

"Olet nalluri"; sanoi sisko, kun tuskailin etten ole puutarhuri enkä omenatarhuri...

Tässäpä Nallurille töitä. Muutama pikkuinen nalle leikattuina. Pitäisi vain ehtiä käynnistämään ompelulinjasto, että nallet alkaisivat valmistua pikkuhiljaa. Kesä on ollut paljolti muuta tekemistä ja touhua.

Tässä päivänä muutamana otin ja tuhosin villiomenapuun kantomittaan. Se kouristeli muumiotaudin kourissa.

Kyllähän sitä kukinta-aikaan ilolla olisi katsellut, mutta ei voinut nyt muuta kuin hävittää se kokonaan.

Pieniä, syömäkelvottoman mauttomia omenoita oli varmasti neljä kottikärrillistä.

Rujon kaunis tässäkin vaiheessa...

Tämä omenapuu on minunkin muistin aikaan kuollut talven pakkasissa useamman kerran ja aina vain kasvanut uudelleen...

Äkäpäissäni pilkoin vielä rungot saunapuiksi, niinkuin olisi pula polttopuista!

Joten, olen enemmän Nalluri!

Hei!

Tulin vain toivottamaan mukavaa elokuun loppua! 

Tämän kesän ystäväkälyilyt takanapäin

Jokavuotiset ystäväkälyjen kälyilyt on kälyilty elokuun auringon lämmössä ja tummuvan yön tunnelmissa.

Kävimme Rääkkylässä, Kukkakuhhauksessa ihmettelemässä kukkien runsautta ja maalaistunnelmaa. Kuvassa on todennäköisesti kaunein mahdollinen parkkipaikka!

Tapahtuman eteen oli nähty vaivaa ja tehty kovasti työtä. Arvostan.

Oppineitten kukat ja pikkuruiset kälyjen nallet aina mukana tapaamisissa.
Valo, Osku ja Tiu.

Mualiman napa Kuopion torilla nähtiin ja sysi-Savo jätettiin paikoilleen.

Yllätyksenä kälyn mökillä odotti aivan tuore palju, jonka saimme korkata.
Siinäpä se maailma parani pimenevän illan mittaan, ilon ja surun kyyneleiden siivittämänä...

Seuraavaa kesää odotellessa.

Aurinkoisia päiviä

Kesä jatkuu...

On niin kauniita aamuja, kun aurinko heräilee - ja joka aamu hivenen myöhemmin...

Kerätään tätä valon ja lämmön voimaa mielen reppuun niin paljon, että riittää!

Elokuun päivät

Kalenteri on hyvä olla olemassa! 

Mitä tänään, huomenna, tulevalla viikolla...

Mennyt viikko hujahti taas ohitse vilauksessa. Silti hetki kerrallaan.

Kahden yön reissu Turkuun tahditti viikkoa. Se oli metsäinen ja kesäinen luottamushenkilöreissu.
Tuli taas todettua, että etäs on pitkä matka.
Itärajalta Turkuun - ja suoraa junayhteyttä ei enää ole; niinkuin oli vielä vilkkaalla 80-luvulla,
kun sinne pääsi helposti yöjunalla.

Ylimääräisellä Turku-yöllä selvisin.

Ruissalo on vehreää rannikkoaluetta, vanhoja tammimetsiä ja kallioita. Välillä näkyy myös meri.
Merivesi oli tunkkaisen vihertävää.
Pohjoisen Suomen miehet tuumasivat, että hyö ovat tottuneet uimaan kirkkaissa vesissä!

Uimatta jäi.

Metsäinen ja rehti seura kokouksineen teki hyvää ja tästä on taas hyvä jatkaa.

Pienet nallet seikkailivat mukanani Ruissalon metsäpoluilla.

Kotiin palattua olen viettänyt aikaa mustaherukkapensaissa ja yhä se jatkuu.

Sulkavan Linnavuorella

Kävimme viemässä muuttokuormaa Sulkavalle.
Lapsi muuttaa sinne työn perässä.
Sulkava on melkoisen kaunista Saimaan vesistöaluetta.
Kirkko seisoo keskellä kylää rauhallisena ja vakaana.
Reissuilla lähes aina katse hakeutuu kirkkoon. Vanhat kirkot ovat niin kauniita...

Lapsi halusi näyttää meille Linnavuoren ja niinpä sinne kiivettiin ihailemaan jylhiä maisemia.

Kannatti kivuta jyrkät portaat ja nousut.

Satoja vuosia sitten sen aikaiset eläjät ovat linnoittautuneet vuorelle vihollisia vastaan. Heimosodat...

Ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi näissä maisemissa!