Hellyttävä kuusikymppinen nalle saapui korjattavaksi lokakuun alussa.
Se makoili laatikossa jalat melkein ristissä niin liikuttavan ihanasti...
Voi että ne vuosikymmenet nallessa näkyvät!
Teki mieli jättää nalle silleesä, mutta olin luvannut kohennella nallen ulkomuotoa
ihan vain sen verran, kuin se koossa pysyäkseen tarvitsee...
Nallerakkautta ihan täydet kuutisenkymmentä vuotta...
Tästä se piti aloittaa! Tassunpohjat uusiksi, ettei täytteet varise tielle!
Nalle sai hyvin monta paikkaa reikiensä peitoksi sekä ohueksi kuluneeseen karvaan vahvistusta.
Ompelin uudet kynnet, korjasin repeytyneen korvan, kiinnitin silmät tiukasti paikoilleen ja ompelin nallelle uuden, ujosti hymyilevän suun. Puhdistin ja lisäsin täytettä sen verran, että nalle sai vähän ryhtiä.
Nalle oli nimetty Bernardiksi ennen kuin se saapui korjattavaksi.
Nalle ei mahtunut kotimatkalle samassa laatikossa, jossa se oli tullut! Niin se tahtoo usein käydä.
Nyt Bernard saa viettää rauhallisia eläkepäiviä.
Ainakin seuraavat 60 vuotta!
Kaikkea hyvää ja kaunista nallelle ja omistajalleen!
Kiitos, kun sain korjata ja tutustua tähän ihanuuteen!