Tämä liikuttavan hellyttävä nalle saapui minulle korjattavaksi...
Olin aivan mykistynyt. Nallea oli rakastettu hyvin, hyvin paljon...
Omistaja oli saanut nallen pienenä tyttönä mummiltaan.
Onneksi nalle oli tallessa, eikä sitä oltu heitetty roskiin...
Tässä nalle perusteellisten korjausten jälkeen.
Viimeiseksi ompelin mahaventin päälle sydämen muotoisen paikan.
Tiesin sen heti, että niin teen, kun suunnittelin korjauksen vaiheita.
Nalle jotenkin halusi niin!
Tässä nalle on jo täytetty uudella mäntypuulastulla...
Se alkoi purkamalla nalle alkutekijöihinsä ja tyhjentämällä vanhat täytteet pois.
Pesin nallen osat hellästi käsin kahteen kertaan.
Sitten paikkasin ja paikkasin lisää! Reikiä oli lukemattomia ja osittain uusin joitain kohtia kokonaan uudella viskoosikarvalla. Vahvistin nivelten kiinnityskohtia.
Täytin nallen uudella puulastulla; varovasti, sillä kangas oli todella haurasta.
Kiinnitin uusilla nivelillä pään ja raajat paikoilleen.
Ompelin nallelle uudet korvat, kiinnitin uudet ruskeat silmät. Ompelin kirsun, suun ja kynnet.
Korjaamisen aikana meinasi kyllä välillä iskeä epätoivo, mutta sain kuitenkin nallen kunnialla nalleksi!
Nallelle tulikin sitten iso ja merkittävä tehtävä ja tarkoitus omistajan elämässä,
jota hän eikä nalle tienneet etukäteen.. Niin käy elämässä.
Nyt nalle on omistajan tärkeä ja rakas nalle. Se saa viettää rauhallista elämää ja helliä silityksiä.
Nimenkin nalle sai! Se on Jenka Karjunta.
Kiitos, kun sain korjata nallen ja olla mukana elämän käänteissä.
Kaikkea hyvää toivottelen!
