Valmiita nalleja

Täytettä lissää,
täytettä lissää...
Hetkessä ei valmistu yksikään nalle!
Raakaa voimaa ja lievää väkivaltaa...
Näinpä vain sateinen kesäpäivä
sai aikaan nalleja!!

Alakaa olla valamista!
Tässä vaiheessa ovat jo
varpajaiskahvit tarpeen!

Haisulilla oli ihan muuta mielessä,
kuin uusi nalle...
Kivitasku tirtsutti, että mene pois, sinä paha kissa.

Ystävän valmistama Aatos
ja miun Edvin.
Valmiina maailmaan.
Aatos matkustaa Ouluun,
siellä odottaa oma koti ja Alvar, 4 vee.
Edvinin kohtalo on vielä avoin.

On aina vähän pöhkö olo,
kun nalle on valmistunut;
tämmöinenkö siitä ny sit tulikin!?

Sievistellään nyt...

Toffeen päiväunet keskeytyivät,
mitä nää on?

Ei vois vähemmän kiinnostaa...

Konsta vaihteeksi pieneni!
Ja samalla mallilla on Edvin tehty,
kuin Konstakin; vähän isompana vain.
Olisi Edvinille riittänyt pienempikin pää,
mutta se halusi nyt olla tuommoinen!
Se on hyvä kuuntelija,
kun sillä on iso pää!!

Aatos sopii oikein hyvin talon nallejen sekaan.
Ei erotu sieltä mitenkään poikkeavana!

Ruskeasilmäinen hurmuri Aatos!

Pari päivää valmistumisestaan
Edvin pyysi, josko voisin hiukan
parturoida kuonoansa...
Kuulemma karvat kutittivat silmiä!
Toteutin pienen pyynnön.
Katsotaan vielä muutama päivä,
pitääkö parturoida lisää!

Mikkelissä, Mersun takapenkillä.
Aapeli ja Ilja lähtivätkin ihan yllättäen Helsinkiin.
Ystävä- pariskunta poikkesi kulkiessaan,
ja lastenlapsille piti saada nalleja...
Kotona olevista nalleista olivat
vapaina vain juuri valmistunut Ilja
sekä kymmenen vuotta vanha Aapeli.

Olin suunnitellut Aapelille
ihan toisenlaista eläkeaikaa,
mutta sen kohtalo oli päätetty toisin!
Vähän haikein mielin päästin sen matkaan.
Ystävä nauroi, että elä nyt hyvänen aika
ala parkumaan sen perään...

Hän lähetti matkalta tuon kuvan;
niin onnellisina siinä matkustavat!
Hyvää elämää, Aapeli ja Ilja!

Joskus nalle saa kodin heti valmistuttuaan.
Toinen joutuu odottamaan kotia
yli kymmenen vuotta!
"Aika tavaran kaupihtee",
näin vissiin sitten nallejenkin kanssa!

Nalleilua ja riiheilyä

Ystäväni pohjoisesta on kesälomallaan meillä.
(No, pohjoisesta ja pohjoisesta; melkeinpä
keskistä Suomea, jos karttaa katsotaan...)
Sateisia päiviä on riittänyt:
ei paljoa huvita oleskella ulkona.
Torstaina tuli rakeita ja vettä taivaan täydeltä...
Ja lämpimämpää oli luvassa?
Jospa sitten tämän jälkeen...

Riihessä on tunnelmoitu joka päivä
kahvilla.
Vaikka sataisikin!

Riihikissat.
Haisuli tutkimusmatkalla.

 Hiukan valoa.

 Konsta jälleen...

Hämyistä.

 Riihi kiinnostaa Viiruakin.

Juhannuksen jäljiltä vielä
kallion päällä patio-pölkyt.

Nalletehtailua.
Ystävällä on valmistumassa nalle lapsenlapselle.
Poika täyttää kohta neljä vuotta.

Nimen etsiminen oli työlästä.
Vaihtoehtoja oli vaikka mitä.
Samuel, Martti, Arvi, Aatu, Aamos, Aapeli,
vaikkapa häntä mitä.

Mutta eipä sopinut mikään nimi.
Sitten se löytyi:
Aatos.

Se on Aatos!

Kylläpä on onnenpoika,
kun saa mummilta Aatoksen!

Tässä myös miun nallet Santtu ja Käpy.

Ystävän nalletarvikesalkku.
Se on hyvä.
Vanha matkalaukku;
kuin tehty nalletarvikkeita varten.

Hyvä antiikkimarkkina- löytö...

Laukussa kulkee tyttäreltään saamansa
nalletarvikkeet;
jalanjälkiä myöten!

Aamu ja Aurora, ei kahta ilman kolmatta

Aamu ja Aurora,
samana päivänä valmistuneet.
Pikkuruisen nallen mallilla tehdyt.
Aurora on melkein päätä pidempi.
Niin voi nallen osia leikatessa kikkailla...

Jonkinlainen häiriö taitaa näitäkin vaivata,
tai sitten ne vain haaveilevat
lämpimämmistä kesäpäivistä!

Juuu-u,
otappa näistä ny selevä...
Eivät sano mittään, hymistelevät vain
ja hymyilevät salaperäisesti...
Alkujännitystä varmaankin.

Aurora, Aamu ja Onni.

Kevättalvella, kun olin saanut Vilkon,
sen viidennen pikkuruisen nallen valmiiksi;
nalle-ystävä näki sen ja sanoi,
että jos saat vielä joskus semmoisen
mielenhäiriön, että teet pienen nallen,
niin hän haluaa semmoisen...
Erään kerran sitten otin ja ompelin nämä
kolme pientä valmiiksi.
Mutta kyllä se täyttäminen
ja loppuun saattaminen vaatii
todella sitä häiriötä...

 Aurora, autereinen...

 Aamu, apilainen...

 Onni, Aamu, Aurora ja Vilko.

 Viiru sattui paikalle.

Ihmetys ja kummatus.
Hiiriä?
Voiko näitä syödä...

Nallearmeija valmiina marjareissuun!

Juhannus- viikon jälkeiset.
(Tuosta sanasta tulee kyllä lähinnä mieleen
lehmän poikimiset! "Jälkeiset"...)
Ilja ja sylissään Aurora, Onni ja Aamu.

ONNI (= nalle)

Mie tein sen taas.
Mitä en aikonut tehdä enää koskaan,
ikinä, milloinkaan...
Paitsi, jos saan mielenhäriön, ja teen.
Semmoisen pikkuruisen nallen.
Tein sen taas.
Mukava häiriö.
Valmistui.
Ei helpolla, mutta kuitenkin.

Onni on nalle.
Nallen nimi on Onni.
Onni valmistui Juhannuksen jälkeen, 23.6.2014.

Aatto oli valmistunut nimipäivänään vuonna 2004,
juhannusviikolla.

Onnilla ja Aatolla on ikäeroa
tasan kymmenen vuotta!

Ne on tehty samoilla,
pikkuruisen nallen kaavoilla.
Mutta Onni on runsaskarvaisena
paljon isomman näköinen kuin Aatto.
No, on niillä yhden sentin pituusero.
Onni on 6.3 ja Aatto 5.3 cm.

Miulla on vanha kuppi.
Lautanen puuttuu.
Mutta eipä se haittaa.

Konstasta tuli taas ison iso!
Onni kainalossa.
Oi, onko elämää ihanampaa...

Retkellä heti valmistuttuaan;
liljankukan kokoinen...

... vähän ruusun terälehtiä nimensä päälle.

Pellavasydämen päällä hetken huokaisen!

Varpajaiskahvit pöytään!
Ja seuralainenkaan ei olisi haitaksi...

Tässä Onni keraamisen,
enmuistamistätämänlöysin- nallen sylissä.
Tuolikin on löytö, jotain painavaa materiaalia.

Koivusta...

... peitto päälle.
Kesän kutkutukset Onnilla mielessä!

Ensimmäiset metsämansikat.

 Onni ja Vilko; se edellinen "viimeinen".

Onnea matkaan, Onni!
Vie onni mukanasi!
Nallen vieressä siskon tuliaissydän,
halkokasasta pelastettu.
Siskolla on hyvät silmät, kun löytää sydämen!