Mummikki-viikonloppu

Takana on ihana viikonloppu Loviisassa.
Pienen pojan kanssa tehtiin monta metsäretkeä.

Aika kului nopeasti kaikkea ihmetellessä.

Lapsi paineli menemään polkua pitkin; hyvä kun pysyin perässä...

Kuunneltiin käpytikan nakutusta ja tutkittiin tikan hakkaamia koloja. 

'Tikka etsii toukkaa'.

Silitettiin männyn naavatukkaa.

Ja halattiin! Ihmeteltiin, miten korkealle männyn latva yltää.

Välillä syötiin puolukoita ja mustikoita. Joka välissä!

Talon kokoinen kivi!

Kiven alla oli tietysti maja, jonne sai mennä suojaan.
Oli paljon kerrottavaa vanhemmille!

Kerättiin yhdessä suppilovahveroita ja vietiin äidille metsän herkkuja.

Äiti teki niistä kastikkeen ja se maistui myös pienelle pojalle.

Miten mahtavaa, että lapsi pääsee metsään. Saa tutkia ja kokea metsän ihmeitä.
Oi, kuinka pehmyt olikaan pallerojäkälä! Niitä piti silittää aina uudelleen. 'Ota rukkanen pois'!

Säälittää lapset, jotka eivät pääse syystä tai toisesta oikeaan metsään ja luontoon. 

Rakennetaan päiväkoti ja siihen tekonurmipiha, kuten Jyväskylässä....

Helsingissä on avattu Stocmanilla hiekkalaatikot, jonne lapset pääsevät maksua vastaan...

'Eikä mitä tahansa hiekkaa, vaan se on mikrobihiekkaa, joten lapset saavat leikkiessään luontoaltistusta.

Kaksi tuntia hiekkaleikkejä maksaa 15-19 euroa. Bisnes on bisnes.

Eikä tarvitse mennä metsään!

Oi järjen köyhyys...

Mikämikämikä?

Se on Tyrsky!

Tyrsky on kuin syyssateen pyörre ja sateen kohina.
Semmoiset eväät nalle sai mukaansa valmistumispäivänään.

Tyrsky on reilut kymmensenttinen, pitkästä mohairista tehty, pikkuisen villimpi nalle.

Sen kanssa et tule pitkästymään.

Tyrsky on päältä levottoman villi, mutta sisällä asusta sydän täynnä nallerakkautta.

Tyrsky on vapaa löytämään oman ihmisensä.
Yhteinen seikkailu odottaa!

Mustikka-viikonloppu

Ihana viikonloppu pikkuisen Mustikan seurassa. Aivan parasta.

Hyväntuulinen lapsi, mikäs on mummikilla hoivatessa!

Mustikka-nallen tutkimista. Tarkkaan ja kauan.
Lakanan virkaa toimittava mummikin vanha pitsinenäliina vasta oli mielenkiintoinen asia!

Metsässä. Lapselle niin hyvä ympäristö.
Saa hengittää metsää, aistia tuoksuja, kuunnella ääniä.
Köllötellä varvikossa ja sammalmättäällä.
Saa tunnustella kuusen kaarnaa, maistellakin...

Ja kun selkärepussa kulkeminen alkoi kyllästyttää;
unohtui se heti, kun sai käteen kävyn tai vadelmanlehden.

Ihanaa vihreää sammalta.

Nyt yritän laskeutua arkeen...

Mutterin tarkempi esittely

Mutteri onkin jäänyt vaille tarkempaa esittelyä!

Mutteri on vähän villimpi nalle. Se ei ole ollenkaan niin sanottu perusnalle.

Nallen mohair on pitkää, mustaan taittuvaa, ruskean sekaista.
Nallen raajat ovat semmoiset venkulat, jotka antavat sille veikeän olemuksen.

Mutteri on noin 40-senttinen veitikka.

Mutterilla oli pitkä taival valmistumisensa kanssa.
Se vain odotti ja odotti, milloin se tehtäisiin valmiiksi.
Elokuun lopulla nallentekijä lopulta tormistui ja sai nallen valmiiksi!

Nimi oli heti aivan selvä; se on Mutteri!

Nallesta näkee sen sitkeyden ja luottavaisuuden tähän hetkeen ja tulevaan.

Kun saat Mutterin kainaloon -  sinulla ei tule olemaan yksitoikkoista,
vaan nalleseikkailu odottaa takuuvarmasti!

Mutteri on vapaa nalle löytämään oman ihmisensä. 

Nikolain korjaus suoritettu

Tekemäni Nikolai on nyt korjattu ja se on jo päässyt takaisin kotiin!

Konsta ja Nikolai.

Nallen korjaaminen on monitahoinen työmaa!

Tyhjensin nallen vartalon, irrotin rikki menneen käden ja ompelin tilalle uuden samaisesta mohairista. Kiristin kaikki nivelet ja täytin vartalon uudella puulastulla.
Ompelin uudet nahkaiset tassunpohjat entisten rikkoutuneitten päälle.

Tohtorille tultuaan Nikolai oli aika raastavan näköinen...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nalle ei halua enää muistella ikävää tapahtumaa vaan aikoo nauttia tytön hellästä hoidosta. 

Sienimetsässä

Kotipihan tatit ovat olleet toukkaisia, mutta ovathan ne kauniita katsella,
kun puskevat maasta näkyville.

Syksyn perinteinen nalle-sienikuva!

Sieniharrastaja-lapsen ja kuopuksen kanssa pääsin viikonloppuna kokemaan
varsinaista ja monipuolista sienimetsää. 

Ja se, että kuinka ummikkona on edes mahdollista löytää metsästä sieniä!

Mustatorvisieniä en ollut ennen koskaan tavannut.
Piti jonkun aikaa hakea 'mustatorvisienilaseja' silmilleen, että niitä edes huomaisi..

Musta, salaperäinen kaunotar!

Kuin hylätty nahkakengän varsi...

Minä saalistin samalla myös puolukoita. Ja isoja kiviä!

Täydellinen kantarelli!

Ja täydellisiä suppilovahveroita. 

Rankkasade keskeytti sienikierroksen ja monta tiettyä paikkaa jäi katsastamatta.
Seuraavaan kertaan.

Kerättiin myös herkkutatteja, lampaankääpiä, karvarouskuja, haaparouskuja...

Minähän en syö sieniä, kuin aivan minimaalisen vähän; mutta on niitä mukava etsiä ja poimia. 

Metsässä on niin hyvä olla!

Kahvit ja eväät maistuivat kuin vain metsässä voi...

Hirvikärpäsiä oli kiusaksi asti; niitä pirulaisia lukuun ottamatta olisikin ollut aivan täydellistä. 

Päivän kävelyn ja saunan jälkeen ei tarvinnut unta odotella!

Miiko

Syksyn sadepäivät ovat vauhdittaneet nallentekoa!
Kesä oli niin täynnä kaikkea muuta, etten Nalle-talliin ehtinyt. Niin käy aina.

Reilut parikymmensenttinen, säkkäräisestä mohairista valmistunut nalle sai nimekseen Miiko.

Miikosta tuli auringon nalle. Se voitti sateen yhdessä auringon kanssa. 

Miikon sinimustat silmät tuikkivat iloa ja rakkautta.
Nalle on löytänyt jo oman ihmisensä.
Olin juuri ehtinyt julkaista Miikon kuvat Instagramissa, kun sain viestin: "Okei tämä se on!"
Niin käy joskus onnellisesti. Nallelle ja ihmiselle!