Kotipihan tatit ovat olleet toukkaisia, mutta ovathan ne kauniita katsella,
kun puskevat maasta näkyville.
Syksyn perinteinen nalle-sienikuva!
Sieniharrastaja-lapsen ja kuopuksen kanssa pääsin viikonloppuna kokemaan
varsinaista ja monipuolista sienimetsää.
Ja se, että kuinka ummikkona on edes mahdollista löytää metsästä sieniä!
Mustatorvisieniä en ollut ennen koskaan tavannut.
Piti jonkun aikaa hakea 'mustatorvisienilaseja' silmilleen, että niitä edes huomaisi..
Musta, salaperäinen kaunotar!
Kuin hylätty nahkakengän varsi...
Minä saalistin samalla myös puolukoita. Ja isoja kiviä!
Ja täydellisiä suppilovahveroita.
Rankkasade keskeytti sienikierroksen ja monta tiettyä paikkaa jäi katsastamatta.
Seuraavaan kertaan.
Kerättiin myös herkkutatteja, lampaankääpiä, karvarouskuja, haaparouskuja...
Minähän en syö sieniä, kuin aivan minimaalisen vähän; mutta on niitä mukava etsiä ja poimia.
Metsässä on niin hyvä olla!
Kahvit ja eväät maistuivat kuin vain metsässä voi...
Hirvikärpäsiä oli kiusaksi asti; niitä pirulaisia lukuun ottamatta olisikin ollut aivan täydellistä.
Päivän kävelyn ja saunan jälkeen ei tarvinnut unta odotella!