Kohti Louhi-Nallen 500. nallea

Enpä olisi uskonut, kun vuonna 2001 menin ensimmäistä kertaa nallekurssille ja sain vaivalla ja työllä tehtyä ensimmäisen nalleni; että nallenteosta tulisi minulle työ. Yksi osa tätä maaseutuyrittäjyyttäni. Mutta niin vain kävi. Olen kertonut, että aluksi nallenteko tuntui todella vaikealta. Sitten pikkuhiljaa nalle vei pikkusormen, koko käden ja lopulta minut kokonaan! Minut tuntevat tietävät tämän hyvinkin tarkkaan.

Valmistuneiden nallejen määrä on vaihdellut vuosittain kovasti. Siihen on vaikuttanut maatilan muut työt ja myös elämäntilanne. Nallentekoon tarvitsen aina sopivan tunnetilan. Väkisin sitä ei voi tehdä. 

Tuntui hienolta, kun juhannusviikolla vuonna 2004 sain valmiiksi 100. nallen.
Pikkuisin ikinä tekemäni nalle sai nimekseen Aatto.

Ihanan paksusta, vihreästä mohairista valmistui vuonna 2014 minun 200. nalle.
Se on Nuuti, joka on suurimpia tekemiäni nalleja.

300. nalle valmistui vuonna 2019. Nyyti. Vauva-siilikarvainen pikku Nyyti, nyytiäinen...
Kämmenelle sopiva!

Ja Mörri on 400. nalle vuodelta 2022.

Korpikuusen kannon alla...

Tänä vuonna on ollut jännitystä, odotusta, kihelmöintiä...valmistuuko 500. nalle.
Valmistuu. On jo valmistunutkin ja kunhan rohkeutta on astua julkisuuteen, niin sitten.

Joitain suuria ja merkityksellisiä virstanpylväitä ovat nämä täysisataset.

Jokainen nalle valmistuttuaan on saavutus. Ei se koskaan valmistu sormia napsauttamalla...

Nämä täysisataset ovat jääneet omiksi nalleiksi. Niin jää myös seuraava. Aina on tilaa yhdelle nallelle! 

Talossa. Ja sydämessä!

Jatkan nallentekoa aina kun siltä tuntuu ja on siihen aikaa. Kun on tilattu nalle tai nalle, joka haluaa tulla valmiiksi. 

Metsänomistajana minulle on tärkeää, että täytän nallen kopisevan kovaksi suomalaisella puulastulla. 

Ja nallerakkaudella.

Elokuinen Päivätär

Elokuussa valmistunut Päivätär. 

Luonnonvalkoisesta mohairista tehty nalle on noin parikymmensenttinen.

Päivätär sai mukaansa elokuun lohdullisen auringon valon. 

Siitä riittää sinullekin!

Päivätär on täynnä nallerakkautta ja valoa.

Nalle on valmis löytämään oman ihmisensä. 

Töitä ja lepoa metsässä

Yksi päivä vilahti Lieksassa taimikonraivauksessa syyslomalaisen kanssa.
Ei ollut isokaan kuvio, mutta kyllä se raivaussahan kanssa epätasaisessa maastossa pyöriminen ottaa veronsa. Joten urakan jälkeen maistui nuotiokahvit erinomaisen hyvältä.
Ja olotila oli kuin Konstalla! 

Kotimatkalla oli vielä sen verran valoisaa, että poikkesin kuuntelemaan Patvinsuon hiljaisuutta.

Metsässä on aina hyvä olla.
Metsän kasvattaminen vaatii paljon työtä, mutta on se vaan ihan parasta mitä tiedän.

Männyntaimikko kiittää ja jatkaa kasvuaan entistä paremmin.
Isojen koivujen poisto kuviolla jäi ensi kesään.
Työt eivät siis lopu.

Syksyn pohdiskelua

Syksyn tunnelmia. 

Konsta sai Justuksen yökylään. 

Pieniä iloja. Suuria iloja.

Jokainen hetki on tärkeä. 

Sateen harmaus pysähtyneessä maisemassa. Koko päivän, koko yön.

Kynttilä palaa jo aamusta iltaan, se antaa lohdullisen valon tuvan hämärään.

Aikaa istua alas ja neuloa.

Asetella maailmaa kohdilleen ja ihmetellä, että useimmiten se asettuu.

Lokakuu vie ihmistä, harvemmin toisin päin.
Syksyä rakastava pysähtyy ja hetken ajatus harhailee kesän auringossa...

Uhmasin sadetta ja kävin keräämässä viimeiset suppikset talteen.

Metsän rauha oli kohdillaan.

Pienet männyntaimet viime talven harvennushakkuun ajourilla näyttävät kasvun voiman. 

Pienestä alkaa kaiken uuden kasvu.

On meillä oppimista! 

Penni ajatuksistasi

Penni-nalle on valmistunut jo keväällä 2022.
Se sai olla vuosikaudet esillä Louhi-Nallen myyntipisteellä Lieksassa, VillaOraksessa.

Nyt nalle on palannut sieltä jälleen näihin maisemiin.

Penni etsii omaa ihmistä!

Pennin tarkkaavainen katse!

Olin yönseudun luottamustehtäviin liittyvässä reissussa.

Reissunallet Aurora ja Tiu pääsivät Hotelli Presidentin Juhannuksen tunnelmiin. 

Syksyinen Helsinki näytti tuulisen ja myös rauhallisen, aurinkoisen ilmeen.

Mummikki-viikonloppu

Takana on ihana viikonloppu Loviisassa.
Pienen pojan kanssa tehtiin monta metsäretkeä.

Aika kului nopeasti kaikkea ihmetellessä.

Lapsi paineli menemään polkua pitkin; hyvä kun pysyin perässä...

Kuunneltiin käpytikan nakutusta ja tutkittiin tikan hakkaamia koloja. 

'Tikka etsii toukkaa'.

Silitettiin männyn naavatukkaa.

Ja halattiin! Ihmeteltiin, miten korkealle männyn latva yltää.

Välillä syötiin puolukoita ja mustikoita. Joka välissä!

Talon kokoinen kivi!

Kiven alla oli tietysti maja, jonne sai mennä suojaan.
Oli paljon kerrottavaa vanhemmille!

Kerättiin yhdessä suppilovahveroita ja vietiin äidille metsän herkkuja.

Äiti teki niistä kastikkeen ja se maistui myös pienelle pojalle.

Miten mahtavaa, että lapsi pääsee metsään. Saa tutkia ja kokea metsän ihmeitä.
Oi, kuinka pehmyt olikaan pallerojäkälä! Niitä piti silittää aina uudelleen. 'Ota rukkanen pois'!

Minua harmittaa ne lapset, jotka eivät pääse syystä tai toisesta oikeaan metsään ja luontoon. 

Rakennetaan päiväkoti ja siihen tekonurmipiha, kuten Jyväskylässä....

Helsingissä on avattu Stocmanilla hiekkalaatikot, jonne lapset pääsevät maksua vastaan...

'Eikä mitä tahansa hiekkaa, vaan se on mikrobihiekkaa, joten lapset saavat leikkiessään luontoaltistusta.

Kaksi tuntia hiekkaleikkejä maksaa 15-19 euroa. Bisnes on bisnes.

Eikä tarvitse mennä metsään!

Oi järjen köyhyys...

Mikämikämikä?

Se on Tyrsky!

Tyrsky on kuin syyssateen pyörre ja sateen kohina.
Semmoiset eväät nalle sai mukaansa valmistumispäivänään.

Tyrsky on reilut kymmensenttinen, pitkästä mohairista tehty, pikkuisen villimpi nalle.

Sen kanssa et tule pitkästymään.

Tyrsky on päältä levottoman villi, mutta sisällä asusta sydän täynnä nallerakkautta.

Tyrsky on vapaa löytämään oman ihmisensä.
Yhteinen seikkailu odottaa!