Mummikki-viikonloppu

Takana on ihana viikonloppu Loviisassa.
Pienen pojan kanssa tehtiin monta metsäretkeä.

Aika kului nopeasti kaikkea ihmetellessä.

Lapsi paineli menemään polkua pitkin; hyvä kun pysyin perässä...

Kuunneltiin käpytikan nakutusta ja tutkittiin tikan hakkaamia koloja. 

'Tikka etsii toukkaa'.

Silitettiin männyn naavatukkaa.

Ja halattiin! Ihmeteltiin, miten korkealle männyn latva yltää.

Välillä syötiin puolukoita ja mustikoita. Joka välissä!

Talon kokoinen kivi!

Kiven alla oli tietysti maja, jonne sai mennä suojaan.
Oli paljon kerrottavaa vanhemmille!

Kerättiin yhdessä suppilovahveroita ja vietiin äidille metsän herkkuja.

Äiti teki niistä kastikkeen ja se maistui myös pienelle pojalle.

Miten mahtavaa, että lapsi pääsee metsään. Saa tutkia ja kokea metsän ihmeitä.
Oi, kuinka pehmyt olikaan pallerojäkälä! Niitä piti silittää aina uudelleen. 'Ota rukkanen pois'!

Säälittää lapset, jotka eivät pääse syystä tai toisesta oikeaan metsään ja luontoon. 

Rakennetaan päiväkoti ja siihen tekonurmipiha, kuten Jyväskylässä....

Helsingissä on avattu Stocmanilla hiekkalaatikot, jonne lapset pääsevät maksua vastaan...

'Eikä mitä tahansa hiekkaa, vaan se on mikrobihiekkaa, joten lapset saavat leikkiessään luontoaltistusta.

Kaksi tuntia hiekkaleikkejä maksaa 15-19 euroa. Bisnes on bisnes.

Eikä tarvitse mennä metsään!

Oi järjen köyhyys...