Heijastavat huopahahmot, eli huopaheikut olivat joittenkin hahmojen osalta vähissä,niinpä otin ja ompelin uusia. Silloin on mukavaa, kun lokerot pullistelee valmiita. Sieltä on helppoa sitten ottaa ja täydentää myyntipaikkoihin kutakin lajia.
Huopaheikut ovat niitä ensimmäisiä, mistä huopaisten tuotteiden valmistaminen sai alkunsa.
Siis alkunsa se sai siskon pyynnöstä, että ala kehitellä joku pehmyt heijastin, mikä ei lapsella; miksei aikuisellakin, tartu ja kolise bussissa tai ratikassa kulkiessa joka paikkaan.
Niinpä aloin pienessä päässäni miettiä materiaalia ja mallia.
Ensimmäinen malli oli helppo, tietysti se oli nalle!
Aluksi tein heijastimet tupasvillasta, joka oli tosi hankala materiaali työstää ja ommella.
Karisevaa ja haurasta. Vaihdoin aika pian huopaan.
Alku oli tietysti hankalaa, kun kantapään kautta opettelee, mutta työ on tekijäänsä neuvonut!
Olen arkistoinut muutaman ensimmäisen heikun.
Hymyilyttää aina, kun niitä katselen...ovat niin liikuttavan näköisiä...
Huopaheikkujani ei ole CE- merkitty eikä tarkastettu.
Kaikki mallit eivät heijastavalta kuvioltaan täyttäisi heijastin- nimen vaatimuksia, enkä ole siihen ruljansiin ryhtynyt.
Myyn niitä siis "heijastava huopahahmo"- nimellä.
Kyllä ihan pienetkin kuviot heijastinkangasta heijastavat valon siihen osuessa.
Ainakin, jos kotona lattialla heijastinkankaanpalanen välkkyy, tulee heti perheeltä kommentti, että miks et tee työhuoneessasi, kun taas tänne on tippunut roskia!
(Joskus siis tuon tekeleeni sisälle taloon, kun samalla vaikkapa ruokaa laitellessani voin hyödyntää joutoaikaa ja leikellä kappaleita valmiiksi odottamaan ompelua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti