Talvi tuli takaisin. Tai eihän se mihinkään ollut lähtenytkään.
Mitä nyt hankia vajuutteli ja tiputteli katoilta lumet alas. Lapiointia on siis riittänyt.
Perjantaiaamuun mennessä oli satanut uutta lunta kymmenisen senttiä.
Vähäkös piisaa valkeeta kimallusta auringon leikitellä!

On ollut hyppyviikko.
Jossain välissä olen hiukan nallekarvoja hipelöinyt ja koettanut ommellakin.
Mutta ei sitä ajalla ajattomalla!
Kuvassa oleva pienin nalle on pituudeltaan 5 cm.
Se on niitä pienimpiä nalleja, joita olen tehnyt.
Sen kokoista tehdessä sormet tuntuvat kimpulta sinisiä lenkkejä ja työvälineet pitää olla pikkiriikkisiä.
Vannon jokaista pientä tehdessäni, etten ikinä enää...
Meillä oli aikoinaan Liperissä nallen- ja nukentekijöillä porukka, jolla kokoonnuttiin yhdessä tekemään nalleja ja nukkeja. 
Yhden kerran miulla oli tekeillä tuommonen viiden sentin kokoinen nalle.
Tuskailin nallenosien ompelemisen jälkeen niiden oikeinpäin kääntämisen kanssa.
Puhisin itsekseni, että ei tässä oo kyllä mittää järkee.
Joku kysyi, että mitä sie sanoit. Sanoin, että ei tässä oo kyllä mittää järkee.
Hän sanoi, että ei kaikessa tarvii ollakkaan järkee!!
Välillä kyllä edelleen tuntuu järjettömältä, mutta kun ei tämä nallehulluus ole parannettavissa olevaa lajia, niin se jatkuu vaan...

Aatto, Ruusu ja Alma, sekä liperiläistä yhteistyötä:
Aamu-Usvan savipajan keramiikkamuki Louhi-Nallen huopamekolla.