Paaterin karhuja ja kauneutta

Sateisena elokuun päivänä
teimme ystäväni kanssa retken Lieksaan.
Lähimatkailua.
Päivän pituinen kesäloma!


Paateri, Lieksa.
Taiteilija, professori Eva Ryynäsen koti, ateljee ja kirkko .
Karhu löytyy jopa keittiönkaapinovesta.

Seitsemän veljestä.
Sama suuri ihastuksen ja ihmettelyn tunne,
kuin lapsena täällä Paaterissa käydessä.

Suojelusenkeli Eva ja Paavo Ryynäsen haudalla.
Kaunein lepopaikka heidän istuttamiensa kuusten suojassa.

Hyväntuulinen ja iloinen karhu ateljeessa.

Tämä karhu piteli sylissään vieraskirjaa.

Paaterin kirkon alttari.

Yksityiskohta kirkon penkistä.

Tämä 6o- luvun  neuvostoliittolainen
hunajaa sekoittava karhu
halusi Lieksan Ajanpatinasta mukaan.
Mikähän Vasili vai Timitri se mahtaa olla?
Tekniikka toimii edelleen,
niinhän se taisi siinä valtiossa olla tapana...
Avaimella vedetään käyntiin
 ja niin aloittaa nalle hunajan sekoittamisen!

Kahvia

Sain tuliaisina pussillisen aitoja tansalialaisia kahvinpapuja.
Ihania tummanruskeita, kauniita ja tuoksuvia.
Piti puhallella pölyt pois talon vanhasta kahvimyllystä.
Kahvinpavut olivat valmiiksi paahdettuja.
Ei tarvinnut käyttää rännäliä !

Mummo varmaankin pilven reunalta katseli ja hymyili,
kun jauhoin kahvimyllyllä papuja hienoksi.
Hyvin se toimi edelleen!
Vanhat tavarat on tehty käyttöä varten.

"Karkeaksi jauhettua" tuli tällä myllyllä!
Kahvin tuoksu levisi tupaan kuin ennen vanhaan...

Kahvinporoja piti laittaa aika reilusti ja keitellä hiukan pidemmän ajan,
kuin mitä normaalilla pannujauhatuskahvilla.

Hyvää se oli!
Kiitos Tansanian kävijälle!!
Tansanialainen tuulahdus kahvin mukana.

Muistelin mummoani, joka sai aikoinaan "Amerikan Hilja- serkulta" kahvipaketin postitse.
Mummo säilytti sitä kahvipakettia suurena aarteenaan puukirstussaan vuosikaudet.
Tarjosi siitä keitetyt kahvit vain harviisvieraalleen.
Isäni muisteli, kuinka sitten  mummolle tuli
se vähän harvinaisempi ja arvokkaampi vieras käymään.
Mummo touhusi, että nyt hän keittää ihan amerikankahvia!
Mummo oli tarjonnut myös isälleni sitä harviiskahvia.
Isä oli ollut kaukaa viisas, ja ottanut vain
puoli kupillista, "kun juuri äsken jo join"...
Isä sanoi, että oli työn takana  juoda sekin puolikupillinen!!
Ehkä vuodet olivat kahvin säilyttämiselle liikaa..

Pilkahduksia elokuulta

Ystävän virkkuu.
Lomalaisen ajanvietettä!
En ole ainut, joka ei osaa olla jouten.
Rumpu ottaa aurinkoa, että kalvo on taas napakka rummuttaa.
Muisto pyytelee Pauloa ulos retkelle,
mutta rummuttaminen kiinnostaa sitä enemmän...

Pekka- kannu.
Löytyi lopultakin.
Vaikka miun isän nimi on Olli.

Mosku, lapinkoira, haluaisi kovasti tehdä lähempää tuttavuutta Konstan kanssa.

Pieni hetkinen veden äärellä.

Hei - jas - tuk - sia...

Vaivaisukot Kerimäen kirkossa nähty
viimeisenä näyttelypäivänä.
Suomalaista perinnettä.

Juha Taskisen tsasouna Haukivedellä.
Tsasouna on pyhitetty Serafim Sarovilaiselle,
eläinten kesyttäjä erakkomunkille.
Tsasounan kyltti sattui silmään ohiajaessa.
Oli suuri ilo käydä katsomassa kauneimmalle paikalle rakennettu tsasounaa.
Sisälle ei päästy.
Ehkä joku toinen kerta sekin onnistuu.

Aurinkoa ja poutaa, kiitoooos...

Reilun viikon aikana meillä on satanut 75 mm.
Säille emme mahda mitään,
mutta sopiihan sitä toivoa parempaa säätä!
Maanviljelijä on aina säitten armoilla.
Kesä on ollut hyvä.
Tarvittaisiin vielä sitä poutaa sadon
valmistumiseen ja - korjuuseen.
Pieniä auringonpilkahduksia on ollut-,
sitten tulee taas saavillinen vettä niskaan.

Taannoin MHY- n kokouksessa
keskustelimme sateista naapurikunnan
maanviljelijämetsänomistajan kanssa.
Eräs metsänomistaja kommentoi keskusteluamme,
että mikähän siinä on, kun viljelijät
puhuvat aina milleistä sateesta puhuessaan. . .

Aina löytyy toivoa yhden neliapilan verran!

Pesä tyhjenee

Poika muutti pois kotoa.
Veimme tänään muuttokuorman.
Nallet lähtivät mukaan.

Haisuli- kissansa oli sitä mieltä,
että sekin lähtee matkaan.
Istui ensimmäisenä auton perässä tavaroiden seassa.
Ehkä sen on kuitenkin parempi olla maalaiskissana.
Kyllä se ikävöi, jos omistaja on useamman päivän poissa.
Etsii, etsii ja naukuu naukumistaan.
Poika saa vääntää kissansa vaikka solmuun.
Haisuli vain, että lisää...

Poika käy välillä kotona sitäkin katsomassa.

Jo viikko sitten perjantaina hän muutti
"ensimmäisen kerran".
Vuokrasopimus alkoi elokuun alusta.
Palasin illalla kotiin.

Poika oli vitsaillut, että pitääpä jättää äitille viesti.
Lappu odotti pöydällä:

"HEIPPA!
Muutin Joensuuhun.
Niklas"

Lähetin viestin, että tule heti takaisin,
miulla on hirvee ikävä...
Oli kuulemma naurattanut viestin saajaa!

Viikko kuitenkin kului vielä töissä käyntiä kotoa käsin.
Nyt alkaa elämä jalat oman pöydän alla.

Dio ja Joonatan vilkuttavat.
Lupasivat katsoa vähän pojan perään...
Ikkunasta näkyy kaunis puisto, jossa kasvaa mäntyjä
ja muutama kuusi.
Ei ole niin ikävä metsää...

Sitä niin toivoo, että siivet kantaa...

Terveisiä Tallinnasta

Meri niin tyyni.

Käsityöyhdistys Lipin käsityömatka Tallinnaan takana.
Hellettä, aurinkoa.
Vanhan kaupungin kauneutta.
Käsitööd, käsitööd, käsitööd!!!


Kävimme ostoksilla käsityöläisten taivaassa, Karnaluksissa.


Yksi huone täynnä pelkästään vetoketjuja,
toinen nauhoja.
Jos täältä et löydä etsimääsi,
sitten et tarvitse sitä!

Karhut löytyivät käsityömuseon astiakokoelmasta.

Levolle lasken.

 Yksi kukka on kasvanut sängyssä...

Jääkarhukin kökötti museon vitriinissä.

Metsäihmisen seinävaate.

Kaunista.
Ihan kuin Suomen Kalevalasta.

Nam!

Nalle- ja nukkepaja. Katarina Käikillä.
Nallen valmistaminen mohairvillasta
on Virossa käsittääkseni aika nuorta.
Näin minulle siellä viime vuonna käydessäni kerrottiin.
Tässä pajassa oli ihastuttavia, taiteellisia nalleja ja nukkeja.
Harmikseni löysin tämän vasta loppuvaiheessa,
eikä aikaa ollut tarpeeksi perehtyä tarkemmin.
Seuraavalla kerralla...

Estonian muistomerkki muurin reunalla pysähdyttää joka kerta.

Estonian upottua 1994 päätin pysyä kuivalla maalla.
Yli kymmenen vuoden ajan jätin väliin kaikki merireissut.
Laivaseminaareista sanoin, että jos ne järjestetään maissa,
niin sitten osallistun..
Sitten eräänä kesänä matkasimme autolautalla Lieksasta Kolille.
Siitä se kammo pikkuhiljaa helpotti...

Aina se vihreä sattuukin silmään!!

Jotain ihan pientä.
Käsityöläinen arvostaa toisen käsityöläisen töitä.
Kukkaron nyörit ovat aika löysässä silloin
kun löytää semmoista, mitä vain ei voi vastustaa...

Tuokiokuvia kesän varrelta

Karjalohjalla heinäkuun loppupuolella.
Pesä pullollaan pääskynpoikasia
emon lentoonlähtökäskyä jännittyneenä odottaen.
Kyllä ne siitä eräänä yönseutuna olivat lentoon lähteneet!
Naisten puheensorinako oli lopullinen syy??!


Sammatti.
Taidenäyttely vanhassa riihessä.

Konsta tapaa reissuillaan vanhoja ystäviään.
Eemu viettää onnellista nallenelämää järvimaisemassa.
Nallet nauttivat toistensa seurasta.
Kuin ystävät konsaan.

Jos ihan vähän napsimme punaisia viinimarjoja tässä kulkiessamme...

Vakka- Suomen viljavainioita.
Sitä maisemaa riitti ihailtavaksi.
Pohjois-Karjalan pieniin peltoaukeisiin tottunut ei voinut kuin ihmetellä silmänkantamattomiin ulottuvia peltoja.
Vilja aaltoili tuulen leikkiessä.
Kaunista.

Konsta pääsi ihmettelemään myös purjeveneitä Helsinkiin.

Maata ja metsää rakastavalle meri on vieras elementti,
mutta voihan sitä rannalta käsin katsella!

Jälleennäkeminen Tyynelän Tonttujen kanssa.
Oli ilo muistella ystävien kanssa yhdessä
viimekesäistä matkaa paikan päälle
Kokkolan lähelle Larsmoon, Tyynelän Tonttulaan.
Sinne palaamme vielä toistekin.

Kesä jatkuu!
Ja pian tulee taas uusi kesä...