Kahvia

Sain tuliaisina pussillisen aitoja tansalialaisia kahvinpapuja.
Ihania tummanruskeita, kauniita ja tuoksuvia.
Piti puhallella pölyt pois talon vanhasta kahvimyllystä.
Kahvinpavut olivat valmiiksi paahdettuja.
Ei tarvinnut käyttää rännäliä !

Mummo varmaankin pilven reunalta katseli ja hymyili,
kun jauhoin kahvimyllyllä papuja hienoksi.
Hyvin se toimi edelleen!
Vanhat tavarat on tehty käyttöä varten.

"Karkeaksi jauhettua" tuli tällä myllyllä!
Kahvin tuoksu levisi tupaan kuin ennen vanhaan...

Kahvinporoja piti laittaa aika reilusti ja keitellä hiukan pidemmän ajan,
kuin mitä normaalilla pannujauhatuskahvilla.

Hyvää se oli!
Kiitos Tansanian kävijälle!!
Tansanialainen tuulahdus kahvin mukana.

Muistelin mummoani, joka sai aikoinaan "Amerikan Hilja- serkulta" kahvipaketin postitse.
Mummo säilytti sitä kahvipakettia suurena aarteenaan puukirstussaan vuosikaudet.
Tarjosi siitä keitetyt kahvit vain harviisvieraalleen.
Isäni muisteli, kuinka sitten  mummolle tuli
se vähän harvinaisempi ja arvokkaampi vieras käymään.
Mummo touhusi, että nyt hän keittää ihan amerikankahvia!
Mummo oli tarjonnut myös isälleni sitä harviiskahvia.
Isä oli ollut kaukaa viisas, ja ottanut vain
puoli kupillista, "kun juuri äsken jo join"...
Isä sanoi, että oli työn takana  juoda sekin puolikupillinen!!
Ehkä vuodet olivat kahvin säilyttämiselle liikaa..