Puun päivä

Tänään on Puun päivä,
puulle ja metsälle omistettu päivä.

 Kuusten suojassa on hyvä asua.

Sielu lepää
ja mieli rauhoittuu
kuusen juurella.

Miihkali toivottelee hyvää puun päivää.

Ps. Lauantaina nallet Käsityöyhdistys Lipin
osastolla Liperin Leipäpäivässä
Liperin Koulukeskuksessa!

Punaista ja keltaista

Punaista,

vihertävää,

valoja ja varjoja,

sininen taivas.

Sebastian, Klaudia ja Nuuk syksyn riemuissa.

Jauhoaitta.

Vanha ja väsynyt.

Entinen maitohuone, nykyinen "öljykoppi".

Kylille . . .

. . . ja kotiin.

Pienensuon lato.

Klaudia ja pojat

Klaudia sai seurakseen Nuuk- nallepojan.
Jo alkoi tytön silmä vilkkua!

Nallentekoon pitää saada tietynlainen
tunnelma päälle, että työn voi aloittaa.
Joskus olen yrittänyt,
mutta kun ei synny, niin ei synny.
Silloin jätetään työ odottamaan parempaa aikaa.
Nyt olen saanut kolme syksynallea valmiiksi.

Leonard tuli katsomaan uutta Sebastian- nallea.
Ihan selvästi vaihtoivat ajatuksia musiikista.

Nuuk, Klaudia ja Sebastian
nauttimassa aurinkoisesta ruskapäivästä.
Klaudialla on tytönpäivät kahden pojan
kilpaillessa huomiosta...

Klaudia

Syksyn ensimmäinen nalle valmistui eilen
sateisen päivän saattelemana.
Sillä olikin jo kova halu valmistua.
Nallentekele oli kevään jäljiltä siinä vaiheessa,
että osat oli kiinnitetty vartaloon.

Siitä tuli iloinen tyttönalle.
Nimekseen tuli Klaudia.
Se oli tyttäreni ehdotus nimeksi.
Katsoin hetken aikaa nallea ja totesin,
että kyllä. Se on Klaudia.

Täältä tullaan, maailma! Minä olen valmis, oletko sinä?

Tulipa oikein mukava nallefiilis,
kun kesän jälkeen oli hetki aikaa
pakertaa nallenteossa työtallissa!
Niin vähästä voi ihminen tulla iloiseksi!
(Vai onko se vähän?
Kuitenkin ihan kokonainen ja valmis nalle!!!)

Syyskuuta

Usvaa, utua, hämyä
valkenevassa aamussa.

Aamun usvainen kaari.

Kyllä sitä taas jaksaa,
kun on käynyt patikoimassa metsässä.

Koivu on sytyttänyt keltaiset lyhdyt.

Pysähdys metsäpolulla.

Ei se ollutkaan etana!

Syksyn satoa

Punaposkia omenoita.

Sain monen monta laatikollista sukulaiselta
ihania omenoita.
Syöty on ja karkoitettu lääkäriä.
("Omena päivässä pitää lääkärin loitolla")
Keitetty hilloa.
Puristettu mehua.
Säilötty pakasteeseen soseena, palasina, lohkoina.
Omenankasvattaja saa miulta ruisleipää ja perunoita.
Vaihtotaloutta täällä maaseudulla, ilman veroja ja alveja!

Oman, villin omenapuun omenoistakin
keitetty hilloa ja puristettu mehua.
Omenapuu- parka.
Montakohan kertaa se on paleltunut pakkasissa
aivan kokonaan.
Kuollut ja sahattu pois.
Sitten siitä kannosta vain joku verso aloittaa kasvamistaan.
Tällä hetkellä se on taas iso, kokonainen omenapuu.
Kukkiessaan valkoinen ja kaunis.
Ja kyllä ne omenatkin kauniita ovat,
vaikka maku onkin hiukan köykäinen.

Kanttarellit löysivät minut.
Puolukkareissulla ne vain odottivat polun varrella.
Yleensä en löydä niitä mistään.

Sipulit.
Riittävät syksyllä syötäväksi.

Etanoiden syömiä tatteja.
Joillekin nam, miulle ei.
Mutta mukava niitä on kerätä
ja nauttia oman metsän rauhasta.
Saapi tatinystävä hyvän keiton...

Metsät punaisenaan puolukoita!
Iso ilo poimia.
Ja kun on kavereita mukana,
ei tarvitse aivan yksin ahkeroida...
Kavereiksi ei lasketa hirvikärpäsiä.
Niitä pirulaisia on paikoin niin paljon,
että puolukat saavat jäädä.
Pakko niihin on ollut tottua, mutta rajansa kaikella.

Kasvimaalla vihertää vielä tillit ja persiljat,
porkkanat ja punajuuret.
Perunannosto edessä, kunhan vähän ilma ja kellari viilenee.
Ohra on saatu puitua.
Ohrasato päätyi naapurin luomutilan lehmien evääksi.
Lähiruokaa!
Ruis on kylvetty ensi kesää varten.
(Laiska töitään luettelee...)
Tätäpä tämä syksy on.

Kesän kasvuja metsässä

Pienestä sen on lähdettävä kasvamaan isonkin puun...

Lieksan mailla.
Taimikoita on tarkasteltu.
Nallen mittaiset taimet!
Hyvin ovat männyt lähteneet kasvuun.
Siemenpuut ovat täyttäneet tehtävänsä.

Metsänalle Konsta.
Aina metsään menossa.
Aivan kuten minäkin.

Välillä saunan löylyissä,
ja taas jaksaa taapertaa...

 Vanhan savusaunan ovi.

Lieksa.
Kuusentaimien vuosikasvaimet ovat paleltuneet
alkukesän pakkasissa.
Tämän vuoden kasvu on menetetty.
Ensi kesänä uusi yritys.

Metsänkasvatuksen haasteita.
Vasemmalla istutettu kuusentaimi,
oikealla luontaisesti kasvamaan lähtenyt mänty.
Ei ole vaikeaa päätellä,
kummalla taimella on paremmat
kasvuhalut ja - mahdollisuudet!

Kynttilälaatikko ja Jussi

Tyttäret olivat lähdössä käymään kesän
viimeisellä torikirppiksellä.
Sanoin, että minua ei tarviis paljoo houkutella mukaan...
No senkun lähet.

Pari löytöä.
Vanha puulaatikko.
Kaunis.
Myyjä arveli sen olleen kynttilälaatikko.
Hmm. Voisihan siinä kynttilöitäkin säilyttää.


Liitokset puusepän taidolla tekemät.
Laatikko on valmistettu aikoinaan tarpeeseen.
Ja sen tarkoitus on ollut kestää.

Avattava kansi.
Yksinkertaista.
Vanhassa vara parempi...

Tämä nallevanhus odotti minua.
Siellä se torilla istui korissa nuken seurana.
Kuulemma huutokaupassa myyjälle tullut.
Ei siis perhekalleus.
Ihmettelin, että miten kukaan ei ollut sitä jo ottanut.
Se olikin tulossa miulle!
Nalle herätti huomiota kainalossani
torilla lopun aikaa kierrellessäni...

Se on Jussi.
Tervetuloa nalletaloon.
Ei hassumman näköinen ole hän.

Näillä tassuilla on tampattu vuosikymmenet.
Vielä kestävät hiljalleen hipsutella tästäkin eteenpäin.