Syksyn satoa

Punaposkia omenoita.

Sain monen monta laatikollista sukulaiselta
ihania omenoita.
Syöty on ja karkoitettu lääkäriä.
("Omena päivässä pitää lääkärin loitolla")
Keitetty hilloa.
Puristettu mehua.
Säilötty pakasteeseen soseena, palasina, lohkoina.
Omenankasvattaja saa miulta ruisleipää ja perunoita.
Vaihtotaloutta täällä maaseudulla, ilman veroja ja alveja!

Oman, villin omenapuun omenoistakin
keitetty hilloa ja puristettu mehua.
Omenapuu- parka.
Montakohan kertaa se on paleltunut pakkasissa
aivan kokonaan.
Kuollut ja sahattu pois.
Sitten siitä kannosta vain joku verso aloittaa kasvamistaan.
Tällä hetkellä se on taas iso, kokonainen omenapuu.
Kukkiessaan valkoinen ja kaunis.
Ja kyllä ne omenatkin kauniita ovat,
vaikka maku onkin hiukan köykäinen.

Kanttarellit löysivät minut.
Puolukkareissulla ne vain odottivat polun varrella.
Yleensä en löydä niitä mistään.

Sipulit.
Riittävät syksyllä syötäväksi.

Etanoiden syömiä tatteja.
Joillekin nam, miulle ei.
Mutta mukava niitä on kerätä
ja nauttia oman metsän rauhasta.
Saapi tatinystävä hyvän keiton...

Metsät punaisenaan puolukoita!
Iso ilo poimia.
Ja kun on kavereita mukana,
ei tarvitse aivan yksin ahkeroida...
Kavereiksi ei lasketa hirvikärpäsiä.
Niitä pirulaisia on paikoin niin paljon,
että puolukat saavat jäädä.
Pakko niihin on ollut tottua, mutta rajansa kaikella.

Kasvimaalla vihertää vielä tillit ja persiljat,
porkkanat ja punajuuret.
Perunannosto edessä, kunhan vähän ilma ja kellari viilenee.
Ohra on saatu puitua.
Ohrasato päätyi naapurin luomutilan lehmien evääksi.
Lähiruokaa!
Ruis on kylvetty ensi kesää varten.
(Laiska töitään luettelee...)
Tätäpä tämä syksy on.