Lohduttava, kasvava kuu...

Tyynelän Tonttulan tonttu Viljami seikkaili
kaksi vuotta sitten navetan vintillä
ja katseli pakkaskukkia ikkunasta.

Oliko silloin lunta?
Pakkasta?
Narinaa tontun vetämän kelkan jalasten alla?
Vanhanaikainen talvi?
Entivanhainen Joulu?
Se ainut oikea?
Oliko?

Myönnän.
Haluan.
Pakkaskukkia ikkunaan.
Narinaa, kun lumikiteiden sakarat
särkyvät lapikkaitten alla.
Lumen painosta taipuvia oksia.
Pellonreunan talventörröttäjiä.
Jäniksenjälkiä ristiin, rastiin.
Pakkasen pauketta vanhan talon nurkissa.

Mutta eletään tätä päivää, tätä vuotta.
Näitä säitä, mitä olemme kaikki maailman ihmiset
itsellemme tilanneet.
Minäkinkö?
Olenko oikeasti?
Täällä maailman syrjällä.

Sytytän kuitenkin kynttilät.
Ja lämmitän leivinuunin.

Joulumieltä hakee meistä jokainen...