Peilikirkasta vuoden viimeistä päivää

Lumilinna jää pystyyn ja odottaa Uutta Vuotta.

Konsta ja Muisto tunnelmoivat.

 Hämärtyy.

Taivaanranta rusottaa ja tie kutsuu jäiseen seikkailuun.
Rauhallista ja rentouttavaa vuodenvaihdetta!

Välipäivää

 Joulukuusena latvuskuusi harvennushakkuulta.
Kaunis on hän.
Ja oikeat kynttilät, tietenkin.
Onneksi niitä vielä löytyi, Prisman hyllystä.
Perheen nuoret ystävät eivät olleet koskaan ennen nähneet
joulukuusessa oikeita kynttilöitä...

 Tasun Tallin Niko kävi aattoiltana emäntänsä kanssa tervehtimässä.
Heppa olisi varmaan kävellyt sisälle taloon,
portailta käsin sille syötettiin kuivahtaneita leipäpaloja.

Tyttären lumiukot sinnittelivät vesisateen ja nollakelin läpi
tien varressa ilahduttamassa kulkijoita.

 Kuitenkin lunta!
Ja sulia vesiä ojissa.

 Joulupäivän leikkijät lumihommissa.
Iso lumilinna odottaa glögin juojia havuverhoineen ja -mattoineen...

Ja mörkö vahtii pihamaan touhuja...

Tunnelmallista Joulua!

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa!

Toivottelee Konsta ja Louhi-Nalle

No onkos täällä kilttejä lapsia?

Asiakas tilasi hyvissä ajoin ennen Joulua aika erikoisen tuotteen;
Joulupukin parran!
Kieltämättä se aiheutti ihan jonkin verran pähkäilyä.
Että Joulupukin parta!!
Miten ja mistä.
"Auts", sanoin tilaajalle.

Tiiviillä perhekunnalla on aina kuulunut jouluperinteisiin 
Joulupukin vierailu,
ja nyt vanha ja palvellut pukin parta oli tullut tiensä päähän...
Toiveena oli luonnonmateriaalista tehty parta,
joka vain solmitaan korvien taakse ja karvahattu kruunaa pään.

Voi hyvänen aika...
Mutta.
Kun kyllin pitkään hauduttelin ja aikataulu alkoi lyödä päälle,
otin ja aloin valmistella.
Pellavakuitua, jonka ompelin kiinni pellavakankaaseen.
Siitä syntyi JOULUPUKIN PARTA!

Tilaajan alkutunnelmat olivat ainakin tyytyväisiä kuvan lähetettyäni.
Helpotti.
Poika suostui malliksi; ukin karvahattu ja uusi parta.
Täydestä mennnee!?
Jouluaaton tunnelman ei pitäisi olla pukin parrasta kiinni!
"Onkos täällä kilttejä lapsia"?

Haisulin rennot jouluterveiset

Voisihan siitä mallia ottaa!
Kyllä miekii joskus makaan sängyllä jalat uunin kyljessä,
mutta kissalla se näkyy onnistuvan ihan milloin vain!
Viiru vähän perinteisemmin.

Joulu-lumi

Jouluseiväs

Puuta liikkeelle

 Ilta- ja yövuorossa.
Valaistus on kuin päivänpaiste!

Harvennushakkuu alkoi keskiviikkona.
Koivua ja kuusta.
Jäljelle jääneet puut saavat tarvitsemaansa elintilaa kasvaa tukkivahvuuteen.
Lunta ja pakkastakin on, joten todennäköisesti pienin vaurioin tästä selvitään.

Hakkuut kestävät tämän viikon;
eli metsään ehtii laskeutua hyvinkin Joulurauha!

Tuvan uudet matot!

 Miulle tuli jo Joulu tupaan!
Sain menneen viikon päätteeksi tuvan uudet matot kotiin.
Niillä ei ollut mitään kiirettä, mutta kutoja Tuula itse asetti
deadlineksi "Jouluun mennessä".
Kyllähän se minulle sopi!

 Kolme viisimetristä mattoa.
On siinä kutomisurakkaa kerrakseen!
Tuula sanoi useaan otteeseen, että kyllä niihin uppoaa paljon kudetta!
Kannoin monta kertaa kassitolkulla matonkuteiksi vaatteita, lakanoita, verhoja...
Ronskilla sihdillä; kohtahan tuo jo kuluu pahki, kuteiksi vain!

 

 Turkoosit raidat ovat marimekon raitapaidoista;
niitä oli vuosien varrella kertynyt ja kaikki kulahtaneet ja
"vielä tuota voi ihan hyvin työpaitana pitää" saivat uuden ja arvokkaan tehtävän!

Yhden kerran Lipin hallituksen kokoukseen mennessäni minulla oli
poikkeuksellisesti ylläni harmaa villapaita.
Puheenjohtaja Heidi totesi, että ei sinua huomaa, sinä olet ihan väärän värinen!
Sanoin, ettei miulla ole enää mitään vihreää vaatetta,
kun kaikki on pitänyt antaa matonkuteiksi!

 Olen niin onnellinen uusista matoista!!
Ne istuvat täydellisesti tuvan väreihin.
Tuula oli saanut hyvin kiinni väritoiveistani ja kun kuteina ovat
pääasiassa omat, talosta lähteneet vaatteet ja kankaat, -
ne tuntuvat palanneen kotiin kauniisti mattoihin puettuina!

Poika sanoi, että matot ovat semmoiset, joihin tottuu nopeasti!
Miusta ne näyttävät siltä, kuin olisivat aina olleet.
Niin tutut ja ihanat.

 Siellä on mummo-Loviisan vanha kylpytakkikin!
Ja monen monta muuta muistoa.

En voinut vastustaa kiusausta, kun Joensuun Areenan Joulumessuilla
törmäsin lieksalaisen Seija Rovion posliinimaalauksiin!
Ostin itselleni joululahjaksi mattovadin,
- se aivan kruunaa tuvan matot.

Kevään ja kesän puitten välkkyvä vihreyden runsaus!
Se on nyt tässä!
Oi! Oi! Oi!

Knuuti, Konsta ja Muisto testaamassa maton raitoja.

Kattojen päällä on lunta

Täysi talvi Pohjois-Karjalassa.
Liperissäkin on lunta ihan omiksi tarpeiksi.
Jos joku on lunta vailla, saa noutaa täältä ihan ilman korvausta!

Harmillista on vain se, että lumen satoi märkään maahan
ja routiminen jäi olemattomaksi.
Tulevaa harvennushakkuuta varten on yritetty polkea ja aurata traktorilla
ajouraa pellolle, kiitos naapurin!
Kauhunsekaisin tuntein odotan moton ja ajokoneen kulkemista,
että kestääkö pelto ajamista vai uppoaako...

Tänä päivänä korkkaan piirakantekourakan!
Jostainhan se on alotettava, jouluaskareet.

Lumitöitten ohella.

Pihakuusen suojassa jatketaan talven polkemista.

Uusia nalleja putkahtelee...

 Nalleja ei todellakaan ole putkahdellut Louhi-Nallen tallista,
vaan erään ahkeran nallekurssilaisen toimesta...
Olisiko se tuo lähestyvä Joulu,
kun on pistänyt vauhtia nallen tekoon!
Tekijän luvalla saan esitellä nallet.

Laitoin silmät paikoilleen kahdelle ihanaiselle nallelle.
Hurmaavia kaunottaria ovat he.
Aada ja Camilla.
On aina niin sykähdyttävä hetki, kun nalle valmistuu!

 Kaksi onnellista tyttöä saa Jouluna mummin tekemät nallet!
Eikä nallenteko pääty tähän,
vaan kevättalven ja valon lisääntyessä jatketaan jälleen
nallejen parissa.
Ja sehän on jo ihan kohta; kunhan Joulu on eletty.

Hyvää matkaa, nallet!
Viekää mennessänne paljon iloa, rakkautta ja hyvää mieltä!
Nallesta tulee elinikäinen ystävä, joka saa kulkea mukana
kaikissa elämän käänteissä.

Suomi 99

"Oi Suomi, katso sinun päiväs koittaa,

yön uhka karkoitettu on jo pois,

ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa

kuin itse taivahan kansi sois.

Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,

sun päiväs koittaa,

oi synnyinmaa."

                                                                  
                                                  Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
                                                pääs seppelöimä suurten muistojen,
                                                oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
                                                       sa että karkoitit orjuuden
                                                   ja ettet taipunut sa sorron alle,
                                                    on aamus koittanut, synnyinmaa."
                                                  
                                                                - V. A. Koskenniemi -

                                          
                                    Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Onnellinen nalle ja nallentekijä

 Nallekurssilaisen seuralaiset; Otto ja Maisa.

Nalleystäväni on levittänyt tahtoen tai tahtomattaan Lieksassa
nalle-ilosanomaa.
Jälleen yksi uusi nallentekijä tuli huomaamaan sen,
mitä tapahtuu, kun antaa nallelle pikkusormen:
Se vie koko sydämen!
"Seuraavaksi mie haluan tehä valkoisen nallen ja sitten..."

Tässä paistattelee ystävän tekemä Rasmus.
Täydellinen.

 Pakkaslukema -18 aamutuimaan Pielisen rannalla.

Hyvin tarkenee talvinalle Konsta pakkasessa ja lumessa!

 Kuka kuuluu joukkoon!?
Maisa vahti nalleja ihan kuin omiaan,
eikä päästänyt Ottoa lähellekään...
Pienin ja nuorin on tämän perheen kunkku!

 Päivän (ja yön?) tulos: nallenosat ommeltu!
Sormet kipeänä ja jäykkinä äkillisestä ompelu-urakasta...

Muisto sai toimittaa mallin virkaa,
miten se nallen pää täytetään ja muotoillaan nallen oloiseksi...
Sama karva tulokkaalla, kuin Muistolla: harmaa susi.

Hän, uusi lieksalainen nalle, tulee saamaan siniset silmät!
Nalle pääsi siihen vaiheeseen, että pää ja raajat on kiinnitetty vartaloon.
Vähän mallattiin myös korvien, silmien ja kuonon paikkaa,
että nalle alkaa saada sitä omaa luonnettaan ja olemustaan kokoon.
Rakkautta se tuntui keräävän runsaasti jo ihan ompeluvaiheessa!
Joutuuko nalle Jouluksi?
Siinäpä kysymys, joka selviää aikanaan!
Oli oikein mukava ja rentouttava nalleiluviikonloppu kaikessa rauhassa!
Minäkin kaivelin nalleompeluksiani ja sain aikaiseksi jotain.
Niin. Pikkuhiljaa se nalle syntyy aina, ei hetkessä ja hutaisten!
Yksi viikonloppu ei riitä nallen tekemiseen alusta loppuun asti;
se tarvitsee aina vähän lisäaikaa.
Niin siitä tulee hyvä, parempi, paras.

Lunta alkoi tulla eilen taivaan täydeltä pyryttäen.
Satoi varmaankin parikymmentä senttiä.
Onneksi ehdin Lieksasta kotiin ennen myräkkää.
Illalla vein kuopuksen Joensuuhun ja täytyy myöntää,
että sai ajella hartiat jumissa, kun tietä ei meinannut erottaa millään...
Nyt onkin sitten plussaa; harmitus.
Maa on lähes roudaton ja tällä viikolla on suunnitelmissa
aloittaa harvennushakkuut...
Hakattaville palstoille joutuu ajamaan peltoja pitkin
ja vaikka ajouraa on tehty traktorilla;
ei maa jäädy näillä pakkasasteilla.
Kauhunsekaisin tuntein odotan, mitä tuleman pitää!

Justus ja Rasmus, eli kesäisiä nallemuistoja

 Muistelenpa välillä mennyttä kesää,
sitä kesää jostain sieltä lumien takaa;

Rasmus ja Justus, ystävän tekemät nallet, piipahtivat vierailulla kesällä.
Silmien kiinnitysreissulla.
Sieltä niitä nalleja putkahtelee.
Hellittäväksi, rakastettavaksi.
Nalleperheen jäseneksi.

Naava katselemassa metsän aarteita.
Täällä, vanhojen ikikuusten sylissä on sen syntyhistoria!

Justus ja Naava.
Ja laskevan auringon hymyilevä valo kuusten lomasta.

Ja vielä Konstakin költsimässä.

Naava oli odottamassa hyvää ja luotettavaa kotia.
Kun Naava valmistui, tiesin, että se voi jäädä omaksi nalleksi,
mutta jos oikein hyvä koti löytyy, se saa myös lähteä.
Sinne se lähti, nalletaloon.
Luvallani.

Naava otti paikkansa.
Viekää minut kotiin, veljet!

Tämä viikonloppu sujuu Lieksassa nallekurssilla.
Jään innostuneena odottelemaan, mitä siellä syntyy.
Talvinalleja!?