Tuvan uudet matot!

 Miulle tuli jo Joulu tupaan!
Sain menneen viikon päätteeksi tuvan uudet matot kotiin.
Niillä ei ollut mitään kiirettä, mutta kutoja Tuula itse asetti
deadlineksi "Jouluun mennessä".
Kyllähän se minulle sopi!

 Kolme viisimetristä mattoa.
On siinä kutomisurakkaa kerrakseen!
Tuula sanoi useaan otteeseen, että kyllä niihin uppoaa paljon kudetta!
Kannoin monta kertaa kassitolkulla matonkuteiksi vaatteita, lakanoita, verhoja...
Ronskilla sihdillä; kohtahan tuo jo kuluu pahki, kuteiksi vain!

 

 Turkoosit raidat ovat marimekon raitapaidoista;
niitä oli vuosien varrella kertynyt ja kaikki kulahtaneet ja
"vielä tuota voi ihan hyvin työpaitana pitää" saivat uuden ja arvokkaan tehtävän!

Yhden kerran Lipin hallituksen kokoukseen mennessäni minulla oli
poikkeuksellisesti ylläni harmaa villapaita.
Puheenjohtaja Heidi totesi, että ei sinua huomaa, sinä olet ihan väärän värinen!
Sanoin, ettei miulla ole enää mitään vihreää vaatetta,
kun kaikki on pitänyt antaa matonkuteiksi!

 Olen niin onnellinen uusista matoista!!
Ne istuvat täydellisesti tuvan väreihin.
Tuula oli saanut hyvin kiinni väritoiveistani ja kun kuteina ovat
pääasiassa omat, talosta lähteneet vaatteet ja kankaat, -
ne tuntuvat palanneen kotiin kauniisti mattoihin puettuina!

Poika sanoi, että matot ovat semmoiset, joihin tottuu nopeasti!
Miusta ne näyttävät siltä, kuin olisivat aina olleet.
Niin tutut ja ihanat.

 Siellä on mummo-Loviisan vanha kylpytakkikin!
Ja monen monta muuta muistoa.

En voinut vastustaa kiusausta, kun Joensuun Areenan Joulumessuilla
törmäsin lieksalaisen Seija Rovion posliinimaalauksiin!
Ostin itselleni joululahjaksi mattovadin,
- se aivan kruunaa tuvan matot.

Kevään ja kesän puitten välkkyvä vihreyden runsaus!
Se on nyt tässä!
Oi! Oi! Oi!

Knuuti, Konsta ja Muisto testaamassa maton raitoja.