Kevään ensimmäinen

Kevään ensimmäinen sinivuokko!
Pakkasaamun värjöttelijä kivijalan kupeessa.
Mutta sininen ja valmis.

 Melkein täysi talvi vielä näissä maisemissa.
Lunta, lunta, lunta!

Palokärki huutaa kevättä rinnastaan.
Kiusasin sitä mallaamalla ääntä, ki-ki-ki-ki-ki...

Se kuunteli ja vastaili ihmetellen, missä kaveri piileksii.
Lennähti viereiseen puuhun etsimään.
Kevät tekee tepposensa niin linnuille kuin meille ihmisillekin!

Komea punapää.

Hyvä on heijän täällä asustella;
vanhan metsän suojissa.

Aurinkoa

Pilkahtihan se aurinko Punkaharjullakin!
Tässä nallepojat jo haikailevat veneen tervaukseen.
(Tervaaja vain hiihtelee Saariselällä...)

Meille on satanut uutta puhtoista lunta vajaat kymmenen senttiä;
kovin kirkkaalta näyttää maisemakuva.
Luonto pesee kasvojaan ennenkuin sulattelee ja rapakot räiskyy!

Siskon keltaiset ilot kuistilla.
Lars, Luukas ja Jahvetti viettävät iloisia nallenpäiviä,
Konsta vain vierailulla, kuinkas muuten.

Sulavia nurmia ja auringon pilkettä...

Lars seikkailee aarteen etsinnässä kuistilla.

Omenapuut kukkivat kilpaa auringon ja orkidean kanssa.

Illan rusko jne...
Ja seuraavana päivänä räntää...

Piikikästä, sanoi Konsta!

Siskopyöräilyt

 Jokaiselle siskolle oma pyörä.
Mitä sillä väliä, onko ketjut paikoillaan...
Pääasia, että on siskoseuraa ja lupaus keväästä.
Hivenen aurinkoa, enemmän vesi- räntä- ja lumisadetta sekä tuulta.
Siskoseuraa.
Puhetta.
Paljon puhetta.
Vähän kuunteluakin.
Paljon naurua, vähän kosteita silmiä.
Valvomista ja nukkumista.

Luukas

Lars

Jahvetti

Konsta

Jo vain.
Vuodet vierii ja myö koetetaan pysytellä siinä jalaksilla.

Siskoseurat

Mie lähen Punkaharjun maisemiin.
Jo lähes perinteeksi muodostunut kevätsessio siskojen seurassa.

Tekee hyvää pieni vapaamuotoinen reissu,
saakohan pää levätä?
Vai tuleeko semmoista muistojen tykitystä, että se leviää lopullisesti...
Jää nähtäväksi.

"Sinä olet minun siskoni,
en tahdo, että kilpailumme jatkuu..."

Kyllä silti voisi kokeilla, kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle!!

Tuike, kevätnalle

Iloa aurinkoiseen kevätpäivään!
Sain valmiiksi kevään ensimmäisen nallen.
Se pääsi liukastelemaan jäiselle polulle; hyvin pysyi pystyssä.
Tuulenpuuska kippasi nallen sitten selälleen...

 Nallesta tuli Tuike.
Tuike hymyilee hiukan ujosti,
mutta uskon, että  siitä tulee vielä oikein vahva nalle!

Tuike on hyvin paksukarvainen!
Sen tarkenee tepastella talvisäässäkin palelematta.
Nyt se odottaa jo kovasti lumien sulamista
ja mustarastaitten saapumista laulamaan ja kuopsuttelemaan
kirsikkapuitten alle...

 Kuuset ovat jo varistaneet kuivat neulasensa,
kevätsiivous lienee nallenkin mielessä?

Mistä löydän sydänystävän?

Kansainvälinen metsien päivä

Tänään vietetään metsien päivää!
Ihanaa!

Miulle metsien päivä on joka päivä.
Hengissä ja pystyssä pysymisen elinehto.
Vaikka välillä makaankin selälläni metsässä...

Suomalaiset saavat olla ylpeitä hyvinhoidetuista metsistämme.
Jokamiehenoikeudella saa liikkua metsässä ja luonnossa.
Mie nautin myös ikiaikaisesta vanhasta kuusikostani,
jonka annan olla koskemattomana.
Hengityspaikkani.

Naavat leikkivät auringossa...

ja tuulessa...

Rakas polku odottaa kulkijaa.
Metsävoimaa tähänkin päivään!

Kova poika hiihtämään

Kävin Konstan kanssa retkeilemässä talvisessa luonnossa.
Se tekee niin hyvää.
Mielen asetukset loksahtelevat kohdilleen
ja reppu on kevyempi kantaa.

Ne ainoat oikeat.
Sukset ja sauvat.
Otin talteen vanhasta varastosta.
Mikäs on hiihtäjän hiihdellä...

Kyllä luonto hoitaa.
Ja metsä.
Siitä ammennan jaksamistani edelleen.
Se on kuin taika, joka ottaa valtaansa, eikä päästä pois.
Enkä tahdokaan.
Lempeä Äiti Maa.

Luonnossa riittää ihmeteltävää.
Joutsenpari lensi yläpuolellani vieretysten, tervehti mennessään.
Kevät lupailee...
Tänä aamuna se lupailee sankan lumisateen myötä!
Kevätpäiväntasaus.
Tasaillaan nyt; jaetaan kevään iloa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Viirun unet

Voi tuota kissan elämää!
Niin yksinkertaista?
Syö, nukkuu ja seikkailee.
Ei huolen häivää.
Otetaanko siitä oppia meidän ihmisten elämään?

Toffeen onnenhetki

Toffee sai yllättäen emäntänsä hetkeksi kotiin.
Tytär lensi Sloveniasta jättämään jäähyväiset ukille.
Sylihoitoa.
Puolin ja toisin.
Eläin lohduttaa pelkällä läsnäolollaan.
Onneksi mummillakin on Napu-kissa seurana,
jonka nuoriso vei hänelle toissa jouluna.

Paavo-ukki sai elää pitkän ja hyvän elämän.
Ei meiltä kysytä, mikä olisi sopiva hetki.
Ikävän vierellä täyttää mielen kiitollisuus.

Kliivia oli salaa avannut kukkansa viileässä eteisen nurkassa!

Eilen oli Taipaleenjoessa joutsenia.
Ja tänä kirpeänä pakkasaamuna joutsenten toitotus täytti maiseman.
Elämä jatkuu.
Kohti kevättä.
Päivä vain ja hetki kerrallaan.

In memorian

Rakastettu ja rakastettava puoliso, isä, ukki ja appi
Paavo Väänänen
19.1.1929-10.3.2017

"Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö
Pien armaani mun nuku lauleluhun
Siipi enkelin on suojas voittamaton
Senpä turvin sä saat nähdä untesi maat

Kevät umpunen pien, unten maille sun vien
Siellä nuokkuvan näät kultakukkien päät
Perhot leikkiä lyö, virran välkkyvä vyö
Tuutulaulua soi kunnes aamun on koi"

(Aukusti Simojoki)

Kurkistus pukuhuoneeseen

Pelkkää vanhaa!
Pukuhuoneen istuinpenkkinä on kolpitsa.
Kolpitsa on vanha karjalainen kannellinen säilytys-makuupenkki,
jonka paikka oli uunin kupeella.
Niin se oli meilläkin vanhan uunin aikaan.
Ja parhaimmat päikkärit siinä saikin vedellä!
Ihan itse talonväki, kävijä tai talkoolainen.
Tai Saimi- täti, joka lauantai-illan saunomisen päätteeksi
nukkui siinä lämpimän uunin kupeessa aamuun...
Nyt kolpitsa, murteella "kolopihta", jatkaa pukuhuone-elämäänsä valkoisena.
Siinä on sopivasti säilytystilaa piilossa kannen alla.

 Pyyhkeille on äidin serkun perintölipasto-hyllykkö,
jonka vedin myös valkoiseksi.
(Toivottavasti en tule sitä katumaan...
mutta se oli vähän tyhjän panttina odottamassa paikkaansa.)
Ei ainakaan vielä ole Hilja-serkku tullut uniin kummittelemaan,
jos ei myöskään kiittelemään...
Oman metsän mäntyä seinissä; ne vain lakkasin uudelleen
ja katon maalasin valkeaksi: valoa!

Naulakkona puolikas heinäseivästä.
Tämäkin oli Hennan idea!
Mietin naulakonpohjaksi vanhaa lautaa tai heinäseivästä.
Ja koukkuina varastoon kertynyt valikoima sepän takomia; Joensuusta, Tallinnasta, mikä mistäkin.
Täydennetään seivästä, kunhan sopiva taottu koukku taas kohille sattuu!

Tulitikut säilyvät vanhassa puukipossa;
mikäpä käyttö lienee tällä ollutkin, kessukätkö...

 "Pukuhuone"- pääty.
Ja onpa siinä vanhusten välissä myös naapuriystävän antama tuoli; puuseppämiehensä tekemä.
Pelastin tuolin aikoinaan päätymästä vaihtolavalle...
Pukuhuoneen toisessa päässä ovat pakolliset lämminvesivaraaja ja pyykkikone.

Äidin toisen serkkusisaruksen perintöSinger päätyi mankelipöydäksi.
Kaikella on tarkoituksensa. Ja paikkansa.

Pitäähän se nallellekin olla oma paikka...
Vanha Martti pääsi seuraamaan saunatouhuja.
Haluaakohan se vielä löylyihinkin?

Pesuhuoneessa:

 Pesuhuoneen heinäseipäät...
Ihan vain seivässuoran vuoksi?

 Aika kiikkerähän tämä on, mutta olkoon.
Parannusehdotuksia on pohdinnassa.

 Heinäseivästä ja liettualaista pellavanarua...

Vaihtoehto koristekaakelille.
Silmäniloa.
Sitä tässä elämässä tarvitaan!