Sain valmiiksi kevään ensimmäisen nallen.
Se pääsi liukastelemaan jäiselle polulle; hyvin pysyi pystyssä.
Tuulenpuuska kippasi nallen sitten selälleen...
Tuike hymyilee hiukan ujosti,
mutta uskon, että siitä tulee vielä oikein vahva nalle!
Sen tarkenee tepastella talvisäässäkin palelematta.
Nyt se odottaa jo kovasti lumien sulamista
ja mustarastaitten saapumista laulamaan ja kuopsuttelemaan
kirsikkapuitten alle...
kevätsiivous lienee nallenkin mielessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti