Ei näistä aina tiedä...

Hotspokkeli!
Koskaan ei tiedä, millainen nalle tulee?
Tuli tämmöinen nalle.
Se on kuin jääkarhu, joka on etsinyt evästä viikkokaudet.
Voi reppanaa!
Se on Kide.

Taistelin nimen etsinnän kanssa aikani.
Kuopus tuli apuun.
Löytyi Kide.
Manailin nallea kiinni ommellessani sormeen pistojen kanssa.
Kuopus: "Kitteestä tuntuu pahalta, kun tiuskit..."
Tämä murre! Lähtiskö nalle Kitteelle vai Vanttaalle...
Voihyvääpäivää!
Nauraminen pidentää ikää!

 Tätä nallea ei pitele jalat maassa- fiilikset...

 Aika levoton...
Kuin se takatalven viimeinen villi ja vapaa lumihiutale
keväisen tuulenpuuskan kourissa!

Rauhoituhan nyt kainalooni, sanoo vakaa ja viisas Paulo.
Kyllä se elämä opettaa.
Kävelemään hitaasti...

Talvisen oloinen huhtikuun viimeinen, maa valkoisena uudesta lumesta.
Lisää jotain märkää valuu taivaalta.
Litinää, lotinaa, loskaa, moskaa...
Mutta tuvan uunissa tulet ja sisällä on lämmin.
Oikein lämmintä Suomalaisen Työn Päivää tänään ja huomenna!

Vähän villimpi nalle

 Isot lumihiutaleet tipahtelivat taivaalta sankkana pilvenä,
kun tämä nalle valmistui.
Loru.
Nimensä mittainen nalle!

 Loru katseli sulavia lumia, että tännekö minun piti tulla?!
Muutama hiutale osui kuonollekin...

 Ei hassumpaa.
Kyllä tämä tästä kesäksi muuttuu!

 Olen onnellinen nalle...

Tämmöinen, maitokannun kokoinen!

Ulos vain tekevi nallen mieli.
Välillä aurinkoa, sitten taas pölähtää lunta!

Melekonen leidi huhtikuu

 Eipä tullut kesärenkaita vaihdettua,
kun sivutiet ovat vielä jäässä muutenkin.
Nyt tätä luvattua valkoista tulee taivaan täydeltä.
Lähes tasainen lumipeite on yhä talven jäljiltä pelloilla.
Metsäisen peltosaarekkeen lumen syvyys eilen 30 cm...
Vielä on auringolla ja lämmöllä töitä!
Mutta kaunistahan tämä on...

Nalle, jonka nimi alkaa M- kirjaimella: Mattias

Pilkullinen nallepoika Mattias.
Ja nupuillaan värjöttelevät punertavat sinivuokot.

Retkellä linnunlaulua tulvillaan olevassa pihapiirissä;
joko murkut ovat heränneet ahkeroimaan?

Syksyinen siskon heinäseiväs ja maisemasta hiljalleen sulavat lumet.

Nallea vähän ujostuttaa näin alkuun...

Nallella on niin paljon kerrottavaa...
Ja nämä linnut laittavat pään ihan sekaisin;
peippo, punarinta, mustarastas, viherpeippo, urpiainen, kurki...

Jospa levähtäisin pienen hetken vanhan nallen kainalossa.
Kuuntelen nalleviisautta ja olen ihan valmis elämäni seikkailuun!

Ollilan Maito Oy - uuden navetan avajaiset naapurissa

Naapurissa on valmistumassa pihattonavetta luomulypsykarjalle.
Siellä oli uuden navetan avajaiset perjantaina.
Uutta, komeaa, mahtavaa!
Onnea ja jaksamista nuorille viljelijöille!
Hatunnoston paikka!
Se on sitä maatalouden uskoa, kun rakennetaan uusi navetta ja jatketaan yrittämistä.
Näitä tulevaisuuden toivoja tarvitsemme,
että saamme syödä puhdasta kotimaista ruokaa myös huomenna!

Vuosikymmenet sitten kävin erään uuden navetan avajaisissa
ja pällistelin ihmeissäni navetan kokoa.
Muistan katselleeni, että koko meidän kymmenen lehmän navetta
olisi mahtunut pelkän lypsyaseman sisälle...

Yrittäjä Satu oli edellisenä iltana maalannut navetan päätyyn lehmät ja viestin:
NO FARMS NO FOOD!
Ihanan vihreät seinät navetassa!

Ollilan Maito Oy; nuoret yrittäjät Satu ja Mikko.

Tilan oma paimenkoira poseeraa.

Pitkät parret, joissa lehmät saavat käydä köllöttelemässä vesipatjojen päällä.

Satu ja paimenkoiransa.

Viesti kaikille!

Kimppalahjana Lapinlehmän vasikka!

Paimenkoirat esittelyssä.

Eikö meillä ollutkaan työkeikkaa?
Pitääkö vain köllötellä aloillaan...

Jotain vanhaa tien reunassa;
joskus tässäkin on ollut aita ja portti ja vanhat karjalaitumet.
Nyt tien päässä odottaa lopullista valmistumista ja lehmiä uusi pihattonavetta!
Meidän pellon apilanurmi päätyy edelleen naapurin lehmien evääksi.

Hevoset nauttimassa keväästä.

Kevätmetsässä

Välillä kävelyllä semmoisessa metsässä, missä ei ole töitä!

Harvennushakkuiden jäljiltä on aika paljon hommia,
kun latvukset ja hylkypöllit kerätään ja otetaan polttopuuksi.
Eikä niitä niin vain oteta,
vaan latvukset on ensin karsittava oksista (vesurilla tai moottorisahalla)
ja kasattava pinoihin, joista ne ajetaan traktorilla ja kärryllä kotiin.
Sitten alkaa rankojen pätkiminen ja pilkkominen polttopuiksi...
Bioenergiaa omasta metsästä!

Mutta vielä on paikoin lunta rankasavottametsissä;
etelärinteillä ja kuusikoissa pystyy jo karsimaan...

Ja välillä pitää huokaista!
Muuten katkeaa selkä...
tai kipeytyy hakkuukyynärpää...

Työnteon lomassa ajatukset saavat rauhassa vaellella, missä parhaaksi katsovat...
Liikuntaa ja hyvinvointia mielelle ja keholle:
"Hyötyliikuntaa"!!!

Metsä!
Se vain on niin hyvä ja rauhoittava paikka!
Myös työnteossa!

Pienet neulaset, kuin tukkilautasta karanneet tukit...

Tulilla

Konsta pääsi ainoana urhona naisten talvikauden päättäjäisiin
Kaatamon kyläkodalle.
Korvat punaisina se kuunteli naisten juttuja ja vitsejä...
Voi Konsta-parkaa!
Sillä on yhäkin vain oppimista tästä elämän kirjosta!
Vapaamuotoinen "Maakotkat" kokoontui talvikauden ajan suunnilleen kerran kuukaudessa;
turisemaan ja pohtimaan elämän kulkua, myös käsitöiden merkeissä.
Nyt otetaan kesätauko.
Lokakuulle on lyöty lukkoon retki länsirannikolle;
lähdemme tutustumaan Pietarsaareen ja Tyynelän Tonttuihin.
Sitä odotellessa.

Anu Pentik Taidehallissa

Helsingin Taidehallissa on 14.5 asti esillä
Anu Pentikin taidenäyttely Kolme tilaa.
Suosittelen!
Pääsin nauttimaan taidenäyttelyn tunnelmasta pääsiäisviikon pikaisella kokousreissulla.
Puhuttelevaa, pysäyttävää, mykistävää.
Pohjolan Taiteilijan sanomaa tähän päivään.
Anu Pentik on tehnyt näyttelyä kaksi vuotta; yötä, päivää...

"Maa"; pohjoisen kivirakka.
Pari tuhatta kiveä!
Monta tuhatta kiloa savea, 30 000 - 40 000 kaulittua savipalaa...
Raivaajahenkeä Saarijärven Paavon jalanjäljissä.

Seinällä kivivateja, jokaiselle omansa.

"Paratiisi", 302 kukkaa...

"Paratiisi merkitsee minulle värien paratiisia, näen värillisiä unia.
Kyseessä on tunnetila, jonka haluan luoda." (Anu Pentik/Palo taiteeseen)

Kolmannessa huoneessa on teemana "Taivas".
"Haloo missä on se taivas" ja "Taivas on täällä tänään" täyttävät korkean salin.
(Kännykkäkamerani ei suostunut tallentamaan taivasta!)

Pääsiäiskävelyllä

Pitkäperjantain retki Sammallahden jäälle ja saariin.
Luonnon rauhaa, tuulta ja aurinkoa, lintujen laulua, tikan koputusta.
Kumpi lie nauttinut enemmän, Konsta vai mie?!

Konsta ainakin pääsi korkeammalle...

Ihmeitä monia!

Käpytikan aterian jäänteet.

Niin pienestä on luonnon nautinto elettävissä.
Niin pientä, niin suurta ja sanoinkuvaamatonta.
Lepohetki vanhan männyn kupeessa...
Ja mieli rauhoittuu...

Vihreän ystävälle vihreää!

Konstan kestävä arinakääpä koivun rungolla.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Niin suuri onni, että saa joka päivä nauttia luonnosta ja sen rauhoittavasta vaikutuksesta!
Kunpa jokainen eläväinen voisi edes hetkisen päästä
hengittämään luonnon kauneutta...