Lumisade toivotti tervetulleeksi saattoväen ja saateltavan
Kuusjärven hautausmaalle.
Niin alkaa elämä ja niin päättyy elämä.
Päivän päätteeksi Maire-mummin luona muistelimme;
jokainen kertoi jonkun muiston Paavosta.
Ja niitä riitti.
Ne muistot kannattelevat elämässä eteenpäin.
Jokaisella on oma tie, joka on annettu kuljettavaksi.
Joskus se tie on jalanjäkiä täynnä,
joskus kahdet jäljet vieretysten.
Joskus sitä tietä joutuu kulkemaan yksin.
Poika väsäsi tuohiruusut.
Ukille matkalle mukaan ja mummille muistoksi.
Harmitteli, ettei Olli-ukki ehtinyt opettaa hänelle tuohitöitten tekemistä;
opettajan matka katkesi ja opetettava oli liian pieni.
Nyt piti kaivella ohjeita netistä...
Lauantaiaamun joutsenet Taipaleenjoessa.
Kevät.
Elämä jatkuu.
"Me laulamme kehdosta hautahan
kuink kauan, tiedä me emme
Paras aina ois sointunsa sommittaa
kuin oisi se viimeisemme"
Eino Leino/Laulajan laulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti