Nalle, suurella rakkaudella

 Nalle.
Täynnä rakkautta.

 Sain nalletilauksen ja sen tarina oli hyvin koskettava.
Tilaaja oli saanut pienenä tyttönä äidiltään nallen.
Lapsuuden nalle on edelleen tallessa tärkeänä osana elämää.
Nyt 97-vuotias äiti oli muistellut hiljattain nallen hankkimistaan,
että hän oli ennen nallen antamista käynyt monta kertaa
kurkkimassa nallea kaapin kätköistä...

Ja nyt tytär halusi antaa äidilleen oman nallen...
Kun se olisi vielä mahdollista.
Tämä nalletilaus meni kaikkien tilausten ohi!
Valmistin nallen mahdollisimman nopeasti, että se ehtisi...

Tämän nallen tekeminen oli minulle kovin tunteita herättävää.
Muistoissa ja ajatuksissa kuljin matkaa oman äidin kanssa,
joka päättyi aivan liian aikaisin...
Tuntui kuin olisin samalla tehnyt nallea kaikkien meidän äideille.

Nallesta tuli ensiksi ihan Nalle.
Nallen saaja on antanut nallelle nimeksi Nalle Tietäväinen.
Se on oikein sopiva nimi tälle nallelle!
Nalle on täynnä rakkautta ja vei sen kaiken mukanaan.
Tyttäreltä äidille.
Rakkaudella.

Jaksan edelleen ihmetellä niitä moninaisia tarinoita,
joiden osaksi olen saanut nallen tekemisellä tulla.
Se on jotain todella suurta ja sykähdyttävää.
Olen siitä mahdollisuudesta kiitollinen.
Jälleen tämä asia tulee niin todeksi;
nallet tekevät maailman paremmaksi paikaksi olla ja elää.
Nallet vievät ja tuovat mukanaan rakkautta, iloa ja onnea.
Ajatuksen lapsuuden päivistä, niistä onnellisista...

Tämä pimeä vuodenaika - heijastimet heilumaan!

Niin pimmeetä, niin pimmeetä, ettei
jalankulkija taikka pyöräilijä erotu, ellei se käytä heijastinta.

Muutama uusi heijastava on syntynyt tässä syksypimeyden innoittamana.

Enkelinsiipi.
Turvaksi matkallesi.

 Vuonohevonen syntyi hevosomistajan pyynnöstä.
Vuonohevonen on ihanan hellyttävä pystäriharjoineen.

Talven tuntua

Haisuli kuopuksen sylissä. Istuu ihan kuin lapsi!

Valkoista huttua tulee taivaan täydeltä maisemaan.
Sinne peittyvät lumen alle märän ja sateisen syksyn tekemättömät työt.
Puimaton herneohra, kynnetyt ja kyntämättä jääneet lohkot.
Piilossa ja tallessa.
Keväällä on monta ylimääräistä työtä ennen kasvun alkua.
Mutta levätkööt nyt.
Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tunnelma- muisteluita, osa 2

Hossan kansallispuisto, Julma Ölkky.
Ölökyn ähkäsy yhden ähkäsyn jälkeen; kyllä kannatti kivuta!!
Pikkuisen Auroran päätä ei huimaa,
kun lupasin turvallisen kivenkolosuojan tuulelta.

Nallet ennen ja jälkeen korjauksen

Antero, Ari, Alma, Aatos ja Armas

Keväällä tämä nallekatras tuli minulle korjattavaksi.
Kesä ja syksy olivat niin kiireisiä, että lopullisesti sain nallet kuntoon
tässä loppusyksystä.
Puhdistaminen aiheutti päänvaivaa, mutta lopulta löysin siihen keinon.
Kaikille nalleille tuli lisää täytettä ja monenmoisia korjauksia.
Silmiä, korvia, kirsua, kynsiä, paikkauksia...
Lopputulos oli mielestäni kohtuuhyvä...

Antero kohennuksen jälkeen.
Anterolle jäi alkuperäinen kirsu, se ei halunnut luopua omastaan.
Kuului olevan niin iso osa identiteettiä...
Kyllä tästä on hyvä jatkaa nallen elämää!

Uudestisyntynyt Ari.
Jämäkkä ja mietteliäs nallevanhus.

Alma, neitonen.
Se sai muun muassa uuden korvan ja kaksikin puhdistuskertaa...
Äänilaite toimi kaikkien hoitokertojen jälkeen edelleen!
Ikäneito porskuttaa tästä eteenpäin vauhdilla.

Aatoksen hiukan kettumainen olemus pitkine kuonoineen sai nallemaisemman ilmeen.
Uusilla silmillä näkee paljon paremmin eteensä.
Yllätysyllätys;  Aatoksen täytteenä olikin jonkinmoista styroksrouhetta!
Sinne vain lisäksi puulastua ja villaa ja hyvin nalle pulskistui!

Armas, katraan viimeinen kookas nallevanhus.
Mahtavia nalle-persoosia olivat kaikki!
Jokaisen nallen korjauksen jälkeen tulee syvä huokaus ja tyytyväinen mieli,
että sai loihdittua nallelle "elinaikaa" lisää!

Ylpeäsi vanhat!

Nallet ovat matkanneet jo takaisin kotiinsa Hämeenlinnan seutuville.
Toivottavasti niistä on ylen paljon iloa omistajalleen.
Nallenkorjaaja kiittää seurasta ja vierailusta!

Sunnuntai

Vähän valoa pimeyteen.
NeitiKevät paistattelee senkin päällä Pentikin lasipallojen valossa.
Sen verran sähköistä ilmettä sallin tupaan!

Lumet (monennetko jo?) häviävät maisemasta hiljalleen.
Tänään on "Liisan liukkaat";
ja kyllä sivutiet ovatkin osittain jäällä ja ravalla päällystetyt.
Karjalaisen haku polkupyörällä aamuhämärissä piti tehdä kieli keskellä suuta!

Hyvä päivä tehdä nallea!
Ja myös kaikenlaista muuta.
Imuri on hyökkäysvalmiina eteisen lattialla.
Ihme, ettei se ole jo toimittanut tehtäväänsä.
Nuorison eilinen pitsanteko siirrätti siivouksen.

Valon pilkahduksia jokaiselle,
nautitaan marraksen mahdollisuuksista!

Pieni talven tuntu

Vähän venähti

Ystävän nalle Veikka ja Aurora Jaurakkajärven hyisellä rannalla.

Joskus käy niin, kuin ei ollut aikonut.
Viikonloppureissu venähti pitkäksi, kun auton laturi sanoi yhteistyösopimuksensa irti.
Tuli kolmen päivän ylimääräinen irtiotto kiireestä...
Nyt pitäisi jollain järjellisellä tavalla ottaa rästit kiinni?

Tunnelma-muisteluita osa 1

Hossan kansallispuisto.
Pikku-Hossa; pieni ja tunnelmallinen mökki Hossan kansallispuiston alueella.
Kapea niemenkärki, jossa tämä 50-luvulla rakennettu hirsimökki nakottaa
suurten mäntyvanhusten kainalossa.

Ikkunoista avautui tämmöiset maisemat.
Ranta oli todellakin kolmen metrin päässä mökistä!
Konsta ja Eetu vartosivat pöydän kulmalla kynttilänvalossa aamun valkenemista.
(Kuva on napattu ihan kännykkäkameralla...)

Olikohan se juuri tämä aamu, kun hiirulainen herätti minut tyynyn kupeessa liikahdellen
ja karkotti totaalisesti loputkin unenrippeet...
Sitä edelsi jo kaksi ylösnousua ja tiirailua lampun valossa,
että missä hitossa se nakertelee jotain luvatonta!
(Päivällä se paljastui; seinällä roikkuneen kangaskassin pähkinät hiiren suureksi herkuksi... YÄK!!)

Kahvinkeitto aamun pimeydessä asetti jälleen elämän suuret ja pienet mittasuhteet kohdilleen!!

On niin marraskuista

Ensilumi on sulanut pois
ja maisema tököttää marraskuisen paljaana.

Hetken kauneus löytyy läheltä ja ihan pienestä.
Vaikkapa kuusenneulasesta.
Aamuhämärästä ja kynttilän valosta.

Iloa tähän päivään!

Pumpulikirkko; paras kirkko

Pohjois-Savon Rautavaaralla sijaitsee varmasti yksi kauneimmista metsäkirkoista.
Tein Pyhäinpäivänä pikavisiitin Rautavaaralle.
Äiti-immeinen iski päälle, kun kuopus kyseli halukkuutta tulla hakemaan hänet kotiin
opiskelu-viikonlopusta...
Siellä "keskellä ei mitään" on Suomen Nuorisokeskuksen leirikeskus Metsäkartano.
Hulppeat rakennukset kauniissa metsäisessä maisemassa saa ensikävijän hieraisemaan silmiään...

 Kyltti "Pumpulikirkko" houkutteli meitä poikkeamaan muutaman kilometrin piston sivuun.
Parkkipaikalta oli 1.3 km polku kohteeseen.
Meinasi kyllä usko loppua jo kesken, että vieläkö se polku vain jatkuu...
Lumisessa maastossa polun seuraaminen oli haastavaa. Puihin  oli kyllä merkitty polkutäpit.

Kävellessä mietimme, että minkäköhänlainen kirkko siellä metsän keskellä odottaa.
Kyltissä oli kyllä lisäksi "Hiidenkirnu", mutta sehän jäi huomaamatta...
Mistäpä lie nimensä saanut, Pumpulikirkko, - muusta kuin ympäröivästä metsästä!

 Siinäpä pysähdyt ihminen; vuonna 2017!

 Kirkkosalin oviaukko näyttää tältä sulavien lumien tippuessa kuusten oksilta niskaan.

 Katto korkealla.

 Termospullosta nautitut kahvit ruisleipien kera maistuivat
kirkkokansalle!

 Pumpulikirkon urut.
Konstalle päätyi papin osa.
Lauloimme Finlandian...
Kaipa kuukkelit sen kuulivat!

 Pumpulikirkon ovi on leveä ja kaikki ovat sinne tervetulleita.

 Konsta löysi sammalta peppunsa alle.

 Hämärtyvässä iltapäivässä oli jotain maagista voimaa...

 Hiidenkirnun pohjalla oleva vesi oli jäätynyt,
ja sydämelliset terveiset odottivat kulkijaa.

 Paras kirkko!
 Pyhäinpäivän tunnelmissa.

 Kannatti patikoida.
Kesällä kohde olisi täysin erilainen kaikessa runsaassa vihreydessään.
Ehkäpä palaamme sinne joskus.

Metsätien varrella oli käynnissä hirvenmetsästys.
Saalistakin saivat juuri ennen meidän pois lähtöämme.
Hirvikanta pienenee ja oikein hyvä niin.

Muistellaan

Muistelupäivä.
Siellä he kaikki ovat.
Menneet.
Tallessa.
Sydämessä.

James, se on ihan suomalainen nalle

Pikkuinen tilattu nalle sai nimekseen James.
Nalle matkustaa mummin mukana Englantiin
ja löytynee Jouluna pienen pojan paketista...

Suomalaisittain "Jameksesta" tuli semmoinen vähän veitikka.
Metsän reunasta tämäkin nalle haki valmistuttuaan metsävoimaa mukaan sinne kauas.
Ja nalle haluaa joskus tuoda pienen pojan seikkailemaan vanhan kuusimetsän kätköihin...

Pienellä pojalla on ihana mummi,
joka haluaa välittää lapsenlapselle nallen mukana
palasen Suomea, juuria ja paljon rakkautta!