Pumpulikirkko; paras kirkko

Pohjois-Savon Rautavaaralla sijaitsee varmasti yksi kauneimmista metsäkirkoista.
Tein Pyhäinpäivänä pikavisiitin Rautavaaralle.
Äiti-immeinen iski päälle, kun kuopus kyseli halukkuutta tulla hakemaan hänet kotiin
opiskelu-viikonlopusta...
Siellä "keskellä ei mitään" on Suomen Nuorisokeskuksen leirikeskus Metsäkartano.
Hulppeat rakennukset kauniissa metsäisessä maisemassa saa ensikävijän hieraisemaan silmiään...

 Kyltti "Pumpulikirkko" houkutteli meitä poikkeamaan muutaman kilometrin piston sivuun.
Parkkipaikalta oli 1.3 km polku kohteeseen.
Meinasi kyllä usko loppua jo kesken, että vieläkö se polku vain jatkuu...
Lumisessa maastossa polun seuraaminen oli haastavaa. Puihin  oli kyllä merkitty polkutäpit.

Kävellessä mietimme, että minkäköhänlainen kirkko siellä metsän keskellä odottaa.
Kyltissä oli kyllä lisäksi "Hiidenkirnu", mutta sehän jäi huomaamatta...
Mistäpä lie nimensä saanut, Pumpulikirkko, - muusta kuin ympäröivästä metsästä!

 Siinäpä pysähdyt ihminen; vuonna 2017!

 Kirkkosalin oviaukko näyttää tältä sulavien lumien tippuessa kuusten oksilta niskaan.

 Katto korkealla.

 Termospullosta nautitut kahvit ruisleipien kera maistuivat
kirkkokansalle!

 Pumpulikirkon urut.
Konstalle päätyi papin osa.
Lauloimme Finlandian...
Kaipa kuukkelit sen kuulivat!

 Pumpulikirkon ovi on leveä ja kaikki ovat sinne tervetulleita.

 Konsta löysi sammalta peppunsa alle.

 Hämärtyvässä iltapäivässä oli jotain maagista voimaa...

 Hiidenkirnun pohjalla oleva vesi oli jäätynyt,
ja sydämelliset terveiset odottivat kulkijaa.

 Paras kirkko!
 Pyhäinpäivän tunnelmissa.

 Kannatti patikoida.
Kesällä kohde olisi täysin erilainen kaikessa runsaassa vihreydessään.
Ehkäpä palaamme sinne joskus.

Metsätien varrella oli käynnissä hirvenmetsästys.
Saalistakin saivat juuri ennen meidän pois lähtöämme.
Hirvikanta pienenee ja oikein hyvä niin.