Vuosi 2017 alkaa olla paketissa

Suomen 100- juhlavuosi 2017 alkaa olla viimeistä päivää vaille täynnä.
Vuoden lopussa on tullut tavaksi muistella kulunutta vuotta.
Mitä se piti sisällään.
Mistä muistat vuoden 2017 vuosien päästä?

Jokaiseen päivään mahtuu niin paljon.
Tavallista elämää, arkea.
Ja juhlaa; iloja, suruja.

Jokainen hetki on tärkeä.
Tämä pieni, juuri nyt.
Kerran elettävissä.

Louhi-Nallen 100 Nallea- näyttely meidän vanhassa riihessä
jäi isona ja iloisena kokemuksena  vuoden 2017 muistoihin.
Niin paljon ihania nalle- kokemuksia ja - tapaamisia...

Muistoista syntyvät vahvat juuret olemassaololle.
Tuoksut, äänet, auringon lämpö.
Ja ne sateiset päivät...

 Jokainen päivä ja hetki on lahja.

Elämään kuuluvat ilo ja suru.
Ihan kuin räsymaton raidat; värikästä ja tummaa...
Se vain menee niin.

 Monen monta nallea lähti maailmalle,
- tuomaan elämän iloa ja lämmintä hyvyyttä, jonka vain nallet taitavat.
Nallentekijänä muistelen kiitollisena kulunutta vuotta.
Iloitsen jokaisen nallen tekemisestä ja kodin löytymisestä.

Kiitos kuluneesta vuodesta!
Hyvää ja Onnellista tulevaa vuotta kaikille!

Konstan muotokuva

Kaksikymmentäyksi vuotta sitten syntyi meidän kuopus.
Onnea!
Sain häneltä joululahjaksi Konstasta tehdyn piirroksen.
Konstakin oli vähän polleana kuvan äärellä...
Ja minä myös.
Kiitos!

Lunta, lunta, lunta!

Jos tämä lumentulo ei lakkaa, niin sitten se jatkuu...
Ainakin tähän aamuun herättiin taas lumisateessa.

Tapaninpäivän aamuna kahlailin kuusimetsässä.
Metsässä on aina hyvä olla!

On ne -  maisemat lumiset...

Konsta reissaaja haikailee vielä joulukuusen perään.

Milla-koiran muistonalle

Siskon tyttären toisen koiravanhuksen, Millan, elämä päättyi marraskuun lopulla,
ja se pääsi koirien taivaaseen.
Sinne Mona-koiran kaveriksi, jonka elämä päättyi pari vuotta sitten.
Sisko pyysi minua tekemään Milla- muistonallen.
Tämän nallen tekeminen oli taas semmoinen erikoistapaus.

Milla sai elää hyvän elämän rakastettuna koirana
siskon tyttären perheessä.

Milla rakasti lunta...

Lumileikkejä ja peuhaamista hangessa.
Ja Millan erityishalu oli lasketella mäkeä selällään...

Niinpä Milla- muistonallekin pääsi ottamaan tuntua lumeen ja lumileikkeihin
heti valmistuttuaan.

Pienelle nallelle kahlattavaa!

Kuka tulee vetämään kelkan takaisin mäen päälle?

Valoa nallelle mukaan.
Rakkaudella tehty ja täytetty!

Milla- muistonalle sai mukaansa yhden käsityöläisen valmistaman
huovutetun lumihiutaleen muistuttamaan lumileikeistä.
Mona-nalle sai siskoni lapsuuden pienen punaisen pallon,
koska Mona rakasti palloleikkejä.
(Mona- muistonallen tarina löytyy blogistani päiväyksellä 5.2.2016)

Milla- muistonalle pääsi Jouluksi kotiin.
Sisko kertoi, että tyttärentytär, 6-vuotias, köllötteli sohvan päällä aattoillan
ja silitteli nallea kyynel poskella...
Nalle on lapselle hyvä kanava surun purkamiseen.
Hän oli jo maininnut Millan kuoleman jälkeen, että Mona-nalle tarvitsisi kaverin...
Siellä ne nyt ovat, yhdessä.
Koirien taivaassa ja muistonallet kotona.

Hyvää Joulua

Rauhallista ja lämmintä joulumieltä kaikille
toivottavat Konsta ja Päivikki!

Aatonaatto

"Sen luulee olevan kylmää,
mutta jos siitä tekee lumitalon,
on talo lämmin.
Sen luulee olevan valkoista,
mutta toisinaan se on punertavaa
ja toisinaan sinistä.
Se voi olla hyvin pehmeätä
ja se voi olla kovaa kuin kivi.
Mikään ei ole varmaa."

(Tove Jansson / Taikatalvi)

Aatonaatonaatto

Aamuhämärissä.
Valoa kohti, eilen oli se talven lyhin päivä.
Imuri soimaan!
Siitä se nukkuva kansa sitten heräilee...

Oskari

Oskari, 58 vee, saapui tohtoroitavaksi.
Oskari oli yksisilmäinen hyväkuntoinen nalle.
Nallen omistaja on saanut nallen 2- vuotiaana ja yhdessä on kuljettu elämän matkaa.
Vuosikymmenten saatossa nallen nahka on vähän nuhjaantunut...
Tässä se makailee toipumassa ensimmäisen puhdistuskerran jäljiltä.

Korvat olivat joskus irronneet ja ne repsottivat vähän vikakohdissa...

Irroitin ja pesin korvat; ja kas miten puhdas keltainen viskoosi sieltä paljastui.

Oskari vaikutta hiukan orvolta korvattomana...
Haisuli löysi suojaisan nukkupaikan nallen selän takaa.

Älä häiritse, kyllä me pärjätään!

Jouluksi kotiin!
Puhdas Oskari uusine ruskeine silmineen.
Korvat paikoillaan ja kirsu sekä kynnet ommeltu uusiksi.
Jalkapohjan nimikirjaimet herättivät kysymyksen,
kuka "T.P."on mahtanut raapustaa jälkensä nalleen...

 Oskari matkalla kotiin!
Sille on luvassa hellää hoitoa.
Juuri sitä vanha nalle vain tarvitseekin.

Tämä päivä!

Konsta Hossan kansallispuiston Kokalmuksen kierroksella lokakuussa

Heinäkuussa, Louhi-Nallen 100 Nallea- näyttelyn viimeisenä päivänä
vieraili meidän riihessä Pohjois-Karjalan Radion toimittaja Siru Päivinen.
Hänen ehdotuksestaan syntyi haastattelu antiikkinalleista, niiden tekemisestä sekä korjaamisesta.

Kyseinen haastattelu kuultiin viime perjantaina paikallisradiossa.
(sain Sirulta varoitusviestin ennen lähetystä...)
Tänään tuo samainen haastattelu tuli yllätyksenä Radio Suomen Ajantasa-lähetyksessä.

Nallet saavat aikaan pelkkää hyvää!
Minulle on tuonut hyvää mieltä radio-ohjelman jälkeen tulleet yhteydenotot, kiitos niistä!

Nalleterveisiä kaikille ja rauhaisaa Joulun alusaikaa!

Himmee himmeli

Hetken mielijohde;
miun tämän Joulun himmeli...

Joulun kukkia

Sisko toi amarylliksen.
Valkoinen on hyvä väri Joulunakin!

Korillinen sydämellisiä syttyruusuja,
niitä pitäisi raaskia käyttää?

Kuusi - elämäni puu

 Kuusi kuvaa kuusesta.
Kuusi on se minun elämäni puu.
Voimapuu.

Nuorta ja kasvavaa istutuskuusikkoa.

 Lumienkeleitä, lumienkeleitä...
Ja lunta kahlattavaksi saappanvarren verran.

 Oma metsä.

 Vanha kuusikko, henkireikä.

Siellä katveessa hyvä hengittää.

Tonttu- pikkujoulu

Vietettiin mukava ja leppoisa "Tonttu"- pikkujoulu naisporukalla.
Muisteltiin reissua Tyynelän Tonttulaan.
Tontut kainalossa!

Syötiin hyvin ViiniMarjan jouluherkkuja
ja ilta täyttyi mahan lisäksi myös puheesta ja naurusta.
Se ei siis ollutkaan "torttu"- pikkujoulu, kuten eräs retkeläinen oli viestiä tavannut...
Uutta reissuakin vähän suunniteltiin kevättalvelle.
Naisissa on maaseudun voima!

Nalle, joka taas kuulee

 Tämä nallevanhus saapui kesällä korvattomana korjattavaksi.

 Konsta juttelee Nallelle, että elähän sie hättäile,
sie saat uudet korvat ja jutellaan sitten lisää!

 Syksyn mittaan nalle sai uuden uutukaiset korvat.
Myös kirsua ja kynsiä uusittiin ja Nallen uusi elämä alkoi.

Nyt Nalle on päässyt lopultakin omistajansa luokse.
Siellä se jatkaa onnellisena elämää nallekaverin kanssa.
Eetu- vanhus hyvästelee Nallea ja kiittelee seurasta.
Ja nallen korjaajalla on hyvä ja iloinen mieli!