keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Aurinko


"LAISKA AURINKO

Kesällä aurinko ahertaa,
talvella laiskana makaa.
Ja tihrusilmänä kurkistaa
metsän reunasta talojen takaa.

Kadut, ne on polkuja vaan,
lumihiutaleet enkeleitä.
Ne leijuvat taivaalta katsomaan
kun me kuljemme maailman teitä.

Unissa ihmeitä tapahtuu,
täällä, ja matkojen päässä.
Leinokin istuu Kämpissä taas,
karhu taivaltaa pakkassäässä.

Vuodenaikojen kierto on ikuinen,
me täällä vain vierailulla.
Kesän me jaksamme kukoistaa.
Sitten saakin syksy jo tulla.

Minkä tein, aina parhaani yritin,
kävin maan päällä elämässä.
Näin laulan ja lauluja kirjoitan.
Ja yksi niistä on tässä."

Jukka Itkonen / Lumilyhdyn valossa
(Kirjapaja, 2011)

maanantai 29. tammikuuta 2018

Panda-nalllevauva Lumipyry

Pitihän se minunkin tehdä pandanalle!
Kun ne Lumi ja Pyry kerran sieltä Kiinasta Suomeen saapuivat.
Ottamatta sen kummemmin edelleenkään kantaa Kiinan sisäisiin asioihin;
- pandakarhuthan ovat hellyttäviä olentoja.
(Enpä usko vierailevani Ähtäriin pandoja katsomaan; sen verran kammoksun eläintarhoja.)

Tästä ensimmäisestäni tuli tämmöinen pandavauva!

Hittolainen niitten silmämustien kanssa...
Aluksi ompelin mustat ihan väärin päin, vaikka saattaahan ne olla pandoillakin ihan miten päin vain...
Mutta sittenpä otin ja korjasin.
Ja vauvapanda tästä sitten tulikin!

Voin köllötellä tässä; Hilja-serkun perintöpahkassa!

Nimekseen pandanalle sai Lumipyry!
Nallen valmistumispäivänä pyrytti lunta niin maan perusteellisen sakeasti.
Todellinen Lumipyry!

Lumi on kylmää ja sitä on paljon...

Upsista!

Konsta rauhoitteli Lumipyryn kainaloonsa kuivahtamaan lumileikkien jälkeen ja päiväunille!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Katto pään päälle

8.1.2018.
Kolmen viikon ajan jatkunut talon katon uusiminen tuli lopultakin päätökseen eilen.
Urakalle oli varattu kaksi työviikkoa, mutta pakkanen ja lumi jatkoivat esteillään aikaa.

Kolme viikkoa, kolme ammattilaista töissä aamuhämäristä iltapäivän hämärään.
Vanhat pellit pois, välikate ja uudet pellit.
Siihen kaikki rimoitukset ja laudoitukset, mittaamiset ja säätämiset.
Arvostan osaajien työtä!

Haastavat jiirit teettivät kovasti työtä, mutta nyt se on hyvä.

Vanhan puolen vanha pärekatto löytyi sieltä peltien alta.
Kysyivät, että jätetäänkö tälleesä...

Paukutusta, poraamista, sahaamista, ruuvaamista, lumien puhaltamista.
Pakkasessa, tuulessa ja kylmässä kelissä.
Tarjosin taukopaikaksi tuvan lämpöä; mutta ei. Kuulemma oppisi liian hyvälle!
Auton hurinassa pitivät kahvi- ja lämmittelytaukoja päivän mittaan.

Katon väri säilyi entisen punaisena.
Tietysti sama väri. kuin on ollut!
Ensimmäisen viikon jälkeen pohdin, että miks ihmeessä ei vaihdettu väriä?!
Enhän mie edes tykkää punaisesta...
Mutta "tehdään niinkuin ennenkin" on miun periaatteeni!
En ole niitä tyyppejä, että "kyllä nyt jännittää, sanoi mummo, kun kahvimerkkiä vaihtoi" . . .

Pelti kerrallaan.
Kyllä ei olisi "talkoilla" tämä kattoremontti toteutunut.

Punamullattujen aittojen kanssa katto on ihan sopuisa.
Ja välillä paistoi siis aurinkokin.

Poimukate. Paikallinen yritys.

Toivoin vähälumista talven alkua, kun remontin ajankohdasta päätettiin.
Mutta mitä vielä.
Niitä lumia saatiin kuskata talon ympäriltä ja katolta ihan urakalla ennen työn alkua.
Ja lisää lunta tuli pitkin matkaa.
Niin, ettäkö miksi juuri talvella?
Siksi, että saamme käyttää kotitalousvähennyksen täysimääräisenä,
kun urakka laskutettiin kahdelle vuodelle!

 Valmista 26.1.2018.
Seuraavat 30 vuotta?

 Jiirit valmiina pitelemään lumesta tiukasti kiinni.
Tulevat kuulemma sieltä kyllä pudottelematta alas.
Saapi nähä.

Hyvä mieli ja helepotuksen huokaus!
Harjakaisten paikka??

torstai 25. tammikuuta 2018

Todellista talven tuntua

 Kyllä.
Nautin koko sydämestäni parista pakkaspäivästä ja auringosta!

 Tammikuun aurinko on vielä hiukan ujo ja punertava.

 Muisto ja Konsta hymyilevät kilpaa auringon kanssa...

Lumi narskuu lapikkaan alla ihan niinkuin pitääkin!

 Nautittava jokaisesta hetkestä.
Elämänohjetta aurinkoiseen ja pilviseen päivään!

 Sinne se jo painuu, taivaanrantaan, kultainen pallo.

Ja nyt näyttää tältä;
kaksi päivää on tullut lunta taivaan täydeltä.
Kinokset kasvavat korkeutta.
On tämä kyllä talvi!


tiistai 23. tammikuuta 2018

Siitä tuli Jermu!

 Valmistuipa nalle, jonka näkeminen vaan hymyilyttää...
Viestittelin ystävän kanssa nallea tehdessäni ja kerroin hänelle, että
"yritän täällä puhaltaa henkiiin yhtä jermua ja laittaa lisää täytettä"...
Siinäpä se oli nallelle nimi.
Se on Jermu.

 Tämmönen vähän persjalakanen!

 Häntä ja kaikki...

 Jermulla on jalat tanakasti maassa.
Ken saa Jermusta ystävän, se ei jätä koskaan pulaan,
vaan seisoo rinnalla elämän myrskyissä vakaana ja luotettavana.

 Näillä mustilla silmilläni sinua katson!

 Rasvakerrosta piisaa ainakin mahassa...

Olen tullut jäädäkseni!
Kuka haluaa olla ystäväni?

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Lumitöille jatkoaikaa

 Niin puhdasta ja valkoista

 ",,, Vain tahroja paperilla, älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu..."
(Martti Syrjä)
Tarpoessani hakemaan aamun Karjalaista, soi päässäni Eppu Normaali 

Vielä riittää sinisiä aamutuokioita

Metsäalttarini;
isäntäkuusenkanto, nuori kuusi, surukuusi ja lumen alla Tulevaisuuden kuusi

Lisää lisää tahtoo lisää...
Ja sitähän tulee!

perjantai 19. tammikuuta 2018

Nalleja tulollaan...

Tappurainen ja Tuppurainen?
Kovasti ovat vielä tyhjiä nämä nallet!
Piti jo käydä hakemassa PUUILOSTA lisää Ruturexiä, eli mäntylastua.
Kun nämä isot syövät niiiiiin paljon täytettä sisuksiinsa...
Hitaasti hyvä tulee - ajatellen aivan kaunis.
Nallenteko on hidasta.
Talven kulku ja päivän piteneminen nopeaa.

Hyvää ja valoisaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Antiikkia, antiikkia


Tyynelän Tonttulasta meille kotiutunut Eetu-nalle on saanut uudet silmät
ja muutenkin hiukan kehoonsa kohennusta.
Oikein soma nallevanhus.
Se istuu nyt lähes katonrajassa kurkihirren kupeessa.
Seuranaan sillä on talon kellovanhus, joka ei mittaa enää mitään.
Käytin joskus tätä kelloa kellosepällä, että olisiko siihen saatavilla aikaa,
mutta ei sitä löytynyt.
Kello on todennut, että aikaa tulee koko ajan lisää,
ihan ilman käymistä ja mittaamista!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Usva; vuoden ensimmäinen nalle

 Vuodenvaihteen tauko nallenteossa on korkattu!
Ensimmäinen tämän vuoden nalle on valmis.
Se on Usva.

 Usva sai nimensä usvaisesta päivästä.
Vai oliko se sumua?
Utua?
Hämyä?

 Usva pääsi, kuinkas muutenkaan; haistelemaan vähän talvista pakkasilmaa...

 Ja sen jälkeen se pääsi köllöttelemään pahkakuppiin!

 Pian ne lumiset tassut kuivahtaa...

Usva pääsee siskon nalleksi.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!