Valmistuipa nalle, jonka näkeminen vaan hymyilyttää...
Viestittelin ystävän kanssa nallea tehdessäni ja kerroin hänelle, että
"yritän täällä puhaltaa henkiiin yhtä jermua ja laittaa lisää täytettä"...
Siinäpä se oli nallelle nimi.
Se on Jermu.
Tämmönen vähän persjalakanen!
Häntä ja kaikki...
Jermulla on jalat tanakasti maassa.
Ken saa Jermusta ystävän, se ei jätä koskaan pulaan,
vaan seisoo rinnalla elämän myrskyissä vakaana ja luotettavana.
Näillä mustilla silmilläni sinua katson!
Rasvakerrosta piisaa ainakin mahassa...
Olen tullut jäädäkseni!
Kuka haluaa olla ystäväni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti