Karhunputki ja muita karhusia

Se on jännä tunne, kun tajuaa, että karhunputki on KARHUNputki.
Kukahan sen nimen on keksinyt? Tykkääkö karhu siitä?
Onko väinönputken keksinyt joku Väinö?
Kaikki karhunnimiset herättävät huomiota ja hilpeyttä.

 Pojan tuoma karhumuki jostain reissun päältä;
Design by Oona Ruokonen.
"Siinä siulle yks karhumuki lisää!"
Niitä vain tulee; nalleja ja karhusia.

 Höppänä, halvis ulkomainen ritlake; mutta en voinut vastustaa!!

 Karhu- riipus ystävältä.
Design Airi Hietala, Nurmes.
"Otsoseni Ohtoseni, Otavan poika,
metsänkuningas, pyhä eläin.
Sinua kannan kaulallani, väkivahvaa jättiläistä.
Tulevat tunnet, tiedät eloni etukätehen.
Ajatusteni lukija, tietäjä taivosien."

Antiikkinen lasitölkki.
Karhulassa valmistettu. Ei muuten valmisteta enää.
Toimii edelleen, kun vain saa pidettyä ehjänä.

Hei heinäkuun helle

 Näkymät riihen kupeella kertovat, että keskikesä alkaa olla vääjäämättä ohitse...
Aina se tuntuu vilahtavan niin nopeasti.
Kyllä, kyllä; vielä on jäljelläkin...

 Kesähelteet eivät päättyneetkään toukokuuhun.
Ilmastonmuutos?
Luonnon oma tahto?
Ei voi kuin ihmetellä.

 Ystävä.

 Lumipyry, Halla ja Ilari.

 Muisto halusi keikkumaan.

Riihen hämyssä siskoksia ja lähisukuläheisiä.
Joko se oli kesän viimeinen britakakku?!
Täydellisen kuunpimennyksen odottelua.
Luonnonihmeitä ihmetellessä.
Ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi!
Ja kun lepakot lentelee pään yläpuolella vauhdikkaasti vilahtaen,
sitä tuntee itsensä vieläkin pienemmäksi...
Kesä!

Kädentaitoja keskikesän aikaan

Vanhan ja pois purettavan savusaunan hirsi.
Ajan patinaa ja tarinaa.

 Pojan puusepäntaitoja.
Omenapuusta tehty kauha.
Punakanelin uusi elämä.
Ilmestyi tuvan pöydälle...

Anu Pentikin möhkelö; ystävän terveiset Posion Timisjärveltä.

Pikkulintu on pikkulintu

Kun ei tunnista lajia, niin se on vain "pikkulintu".
Poikanen, sanoi biologianopiskelijakuopus.

Tirppana.
Mukavaa seurata ikkunasta tirppanan tutustumista elämän saloihin.

Vai onko tämä se sirpiäinen, jota olen odottanut pesiväksi tekemääni linnunpönttöön...

Laululintu?
Aikoinaan kiertelin P-K:n Luonnonystävien kanssa patikoimassa pitkin korpimetsiä.
Pääosin biologi-opiskelijoista koostunut porukka tunnisti ympärillä lenteleviä lintuja.
Jäi mieleen eräs tyttö, joka ei oikein tunnistanut mitään.
Sanoi aina, että se on "pikkulintu"!

Tämä on Ötökkähotelli.
Outokumpulaisen Pöllöpajan taiteilema.
Se odottaa nyt aitan seinällä niitä hotellivieraita, kaiken maailman ökkömönkiäisiä...
Niitäkin kun tarvitaan luonnon kiertokulussa.

Metsä vetää puoleensa

Matkalla lakkasuolle...

Kipot kohillaan...

Lieksan kurjet toivottavat tervetulleeksi.
Suolla rämpimisen jälkeen mielen virkistystä Lieksan keskustassa.

Oma maa mustikka-mansikka!

 Omasta metsästä ensimmäiset maistelu-mustikat.

 Helle on kituuttanut mustikan kasvua.

 Sopivan kokoinen kippo!

Britakakku, metsämansikkaista ja -mustikkaista...

Justus- nalle vierailulla

Nalle-ystävä ja Justus piipahtivat kylässä.
Riihen hiljaisuus teki taas niin hyvää...
Ei sieltä malttaisi lähteä lainkaan pois.

Naapurissa, Sammallahden tilalla, kävimme lampaantalja-ostoksilla.
Toinen toistaan upeampia taljoja oli saapunut muokkaamosta.
Tässä taljat ovat vielä juoksevassa muodossa...

Konsta ja Justus ohrapellon lumoissa...

"Viljat vihneistä tunnetaan.
Ohralla oikein isot, rukiilla runsaat,
vehnällä vähäiset, kauralla ei ollenkaan."

Kuusimetsän vihreää rauhaa...

Kaverukset Konsta ja Justus.

Suon kultaa

 "Hupsun hommaa", kommentoi sisko lakkareissuani.
Lämpötila 29 astetta, keskimäärin sata isoa paarmaa koko ajan ympärillä,
(Fjällrävenin housut suojaavat hyvin paarmojenkin puremilta ja reppu selän);
mutta koko ajan huidoin koivunoksilla ympärilleni hengitysrauhaa...
Se onnistuu, kun pidän isän tavan mukaan sankon sidottuna kiinni vyöhön.
Toinen käsi poimii lakkoja.
Käteväemäntä!

Mutta kun lakat, vaikka ne tämän kesän vähät, saa poimia omasta metsästä;
on se kaiken vaivan väärti!
Hyvä ruoka, parempi mieli!
Metsäyhtymän sisko-osakkaat vielä kiittelevät poimijaa, kunhan tarjoilen heille suon kultaa!
Tällä reissulla suoriuduin ensimmäisen kerran täydellisen vaatekerran vaihdosta autossa...
- kun ne miljoona paarmaa pörräsi auton ulkopuolella.
Korven kätköissä on kaikki mahdollista...

Ystäväkälysten kesäpäivät

Menneellä viikolla kokoonnuttiin jälleen ystäväkälysten kanssa kesäpäiville.
Leppoisaa yhdessäoloa, iloa ja naurua.
Tuvan, riihen ja saunan rauhassa...

 Maakuntamatkailua teimme Ilomantsiin. Sekä Heinävedelle ja Savonlinnaan.
Nähtävää ja koettavaa riittää aina yhdelle päivälle yllin kyllin!
Ei tarvitse lähteä kauas; omasta maakunnasta ja läheltä löytyy ihania kohteita.
Piirolan Pihan kiipeilevät karhut, eläväiset makoilivat helteessä jossain kuusen alla...

 Piirolan Pihan aitan näyttelyn kaunis sanoma...

 Kunnianosoitus työkaluille!

Hyvä kolmikko.
Tutuille esittelemme itsemme: Meillä on yhteinen ukko!
Eli ukkoina on veljekset...

Taito-Ilomantsin seinäkorreus!

 Parppeinvaaran maisemat.
Ravintola Parppeinpirtin nykykarjalainen pitopöytä oli runsas ja maittava.
Ilomatsilaisten piiroitten ulkomuoto vain häkellytti liperiläistä karjalanpiirakan tekijää...

Vanha aitta tukevasti paikoillaan.

 Hermannin Viinitornista näkyi kauas.
Kuivat heinäkarhot odottivat kerääjää läheisellä pellolla.

 Pyhän Elian kirkko.
Juuri alkaneen palveluksen laulut jäivät soimaan mieliin kotimatkalle.

Muuse- nalle

Kesäkuun nalle, Muuse.
Se pääsi suoraan niittykukkien sekaan tuoksuttelemaan kesää...

Riihipoku on valmis kuljettavaksi.
Kesäkuun alussa kaikki vielä kasvun alussa...

Muuse; omalla Louhi- mallilla tehty, n:o 5.

Onko kesänallella erilainen luonne, kuin talvinallella!?
Voipi olla.
Siitä voi ottaa jokainen selvää!
Kesänallet käyskentelevät kukkien seassa, talven nallet kahlaavat hangessa..

Miulla on harmajanruskeat nappisilmät, joilla mie katselen...

Muuse juhannusruusuja tuoksuttelemassa.
Ja keräämässä voimia elämän seikkailuun.

Tänään on hyvä päivä

Mukava olla elossa.
Tänään.
Saman ikäinen, kuin syntymävuosi!
Aurinkoa, voimaa.
Meille kaikille.