Louhi-Nallen riihiviikko jatkuu...

 Onko se nallen elämä vain yhtä odottamista?
Että löytäisi oman ihmisen, oman kodin,
johon karvaisen kylkensä asettaisi oikoseen?
Vai onko se vain?
Ei.
Nalle ei ole koskaan "vain".
Se on.
Olemassa.
Vaikkapa odottamassa.
Valmiina.
Ja mikä ilon sykähdys, kun se ihminen valitsee juuri minut...
Minun vuoroni nyt!
Kotiin, kotiin, kotiin!

 Tervaisia huopasydämiä tai ilman tervaa...

 Minut melkein meinattiin...
Mutta tämä kiikkutuoli piteli vielä paikoillaan!
Keinuttelen tässä kaikessa rauhassa.
Ja kiikun jalas liikkuu, kiikkuu...

 Morsian ei näyttäisi olevan kovinkaan iloisella päällä?

Huopakätköt riihen orrella!

Keskiviikon aamupäivä täytti riihen iloisilla ja leppoisilla Eläkeliiton ihmisillä.
Oli mukava kuulla tarinoita, miten riihessä on puitu ahosta.
Kovvoo hommoo.
Kiitos vierailusta, ihanat ihmiset!
Toivottavasti riihen tunnelma kantaa huomisiin!

Riihen ovet avoinna torstaina 15-18.
Tervetuloa!