Kuule istuta vielä se omenapuu...

 Sain ystävältä omenapuun.
Eikä minkä tahansa omenapuun, vaan Perheomenapuun.
Pekkaan on vartettu kolme eri lajiketta; Valkea kuulas, Huvitus ja Sariola.
Omenapuun juurella oli malliksi omenasiiderit;
eli jäämme odottamaan satoa, josta voi pistää siiderit tulemaan...

Meidän pihapiiri ei ole ihan pienimmästä päästä, mutta paljon pohdintaa vaati
omenapuun paikan valinta.
Aikoinaan isot Punakanelit olivat olleet aitan takana, mutta pakkanen oli tuhonnut ne
jo hyvin varhain. Muistan vain maasta pilkottavat kannot.
Yksi villiksi muuntunut on viime vuosikymmeninä paleltunut kaksikin kertaa,
ja aina se vain kasvaa uudelleen...
Nuoriso istutti muutama vuosi sitten kaksi omenapuuta talon ja aitan väliin...
En koe olevani ollenkaan taitava omenapuun kasvattaja, puutarhakoulusta huolimatta;
mutta on siellä nyt yksi omena tulossa!
Halusin istuttaa Perheomenapuun yläpihalle, lähelle.
Siinä on hyvä paikka, näin päätimme.

Sisko pelasti kerrostalon pihalta purettavasta leikkimökistä kaksi lastentuolia
ja roudasi ne junakyydillä minulle.
"Nalletuolit omenapuun alle".

 Siinä ne nyt ovat, nalletuolit omenapuun alla!
Muisto ja Konsta koeistuvat ja toteavat tuolit erinomaisiksi istua.
Jokunen aika pitää odotella oksistoa auringonvarjoksi...

 Koskaan ei ole liian myöhä tai liian vanha istuttaa omenapuu; sanoi eräs ystävä.

Puutarhakouluaikaiselta ystävältä sain Ateljee Keltaisen Talon pyyheliinan,
jossa on omenapuu ja teksti: Istuta vielä se omenapuu.
Sydämessä soi Juicen laulu "Myrkytyksen oireet", jossa sanotaan:
"Kuule istuta vielä se omenapuu..."
Täydellistä.

Hyvää alkavaa viikkoa näissä tunnelmissa!