Mustikkametsässä on niin hyvä olla

Tämän kesän mustikkasato on ollut vähän etsittävissä.
Tutuilta paikoilta mustikkaa ei löytynyt.
Luulin jo, että joudun jäämään kokonaan ilman; syömään edellisen vuoden jämiä...

Mutta sitten sattumalta löysin mustikkametsän.
Ihan tuntemattomilta mailta...
Olen saanut kerätä sieltä useammankin kerran ja olen ollut niin onnellinen!
"Mustikkametsässä mieli rauhoittuu
ja elämä saa oileat mittasuhteet"...
Tämä liki neljäkymmentä vuotta sitten syntynyt ajatus pätee tänäkin päivänä.

Yhtenä päivänä oli ystävä mukana mustikassa.
Nauratti, että mukavaa olla metsässä, kun on karhunpelätin mukana...
Kyllä nalletkin ajavat saman asian.
Ja kotoa lähtiessä olen yrittänyt antaa tarkat koordinaatit, minne aion mennä.
Aurinko on kompassini; kännykän karttaohjelmia en ole vielä oppinut käyttämään.

Metsä hoitaa, kun sinne vain menee.
Ensi hetkestä alkaen.
Siellä on niin hyvä olla!
Ja kiitollinen mieli, kun saa säilöä mustikoita talven vitamiiniksi.