Jäillä

 Uskaltauduttiin järven jäälle.
Sammallahti / Heposelkä / Orivesi / Saimaa; siinä koordinaatit.
Jää paukkui ja äänteli, pieniä halkeamia syntyi koko ajan.
Se ei ole tuttua meikälaiselle, joka on ikänsä elänyt kuivalla maalla...
Peilijäätä pitkin järven selkää!

 Pilkkionnea kokeilleet perheen miehet totesivat jäätä olevan n. 40 cm.
Ihan riittävästi jalkapatikassa kulkevalle...
Sain silti saaren rantajäillä vesituntuman; onneksi kengät kestivät kosteuden.
Aurinkoa ja tuulta.
Pilkkijakkara viipotti iloisesti karkuun jäätä pitkin, kun tuuli otti siitä otteen!
Konstan pylly kuitenkin pysyi paikoillaan jäällä.

 Niin. Ja se pilkkisaalis: kaksi komeaa ahventa, jotka päätyivät paistettavaksi pannulle
sekä särkiä kissojen herkuiksi!
Näinä aikoina, kun kanssakäymistä ja liikkumista pitää välttää,
on parasta liikkua luonnossa.
Metsissä, jäillä, kaukana kaikesta.
Edes hetkeksi unohtaa sen hiljaa hiipivän ahdistavan ajatuksen, joka meinaa vallata mielen.
Luonto antaa voimaa ja uskoa, että tästä selvitään...
Aurinkoinen aamu tänään, pakkasta 10 astetta.
Kaunista sunnuntaita!