Suomen ja Venäjän rajamailla

Ajeltiin siskon kanssa Inarin rajanylityspaikalla Lieksassa. Ihan vain katsomaan tuota ihmettä.

Inarissa liikkuu pääasiassa puutavaraliikennettä, jota tapahtuu valitettavasti sieltä tänne päin.

Tien varrella oli pätkät Salpalinjaa.

Tuo sodanaikainen panssariestelinjasto pysähdyttää ja hiljentää kulkijan aina.

1200 km; pitkin itärajaa rakennettu kivieste pitäisi jokaisen suomalaisen käydä katsomassa. Loppuisi kaikki joutavanpäiväinen kitinä ja valitus...

Sammaloituneet muistot...

Jokaisessa kivilohkareessa oma tarinansa. Suomalaisen sotilaan työ.

Inarintien varrella oleva Salpalinja jatkui suon reunassa silmänkantamattomiin...

Sumusateinen päivä sopi oikein hyvin siihen tunnelmaan, minkä näky aiheutti. Isien ja ukkien, äitien ja mummojen elämät 1940- luvulla...

Kun omat juuret ovat isän puolelta Lieksassa; kaikki nämä sotaan liittyvät tarinat ja tapahtumat tulevat iholle.

Omaa sukua koskevia tapahtumia, ne mitä isän kertomia muistan; kerron aina lapsille uudestaan ja uudestaan. Että emme unohtaisi.

Rajanylityspaikka.

Puomit auki.

Suomi päättyy tähän.

Ei riskeerattu menemällä tästä eteenpäin...

Palasimme turvalliselle maaperälle.