Löytyykö metsästä aarteita...

Sain viikonloppuna siskontyttärentyttären ja tätinsä seurakseni.

Vein heidät retkelle metsään. Kahvit ja kaakaot, pullat ja karkit evääksi.

Lupasin, että metsässä on aarteita. 

Ensimmäinen aarre löytyi ihan heti metsän reunasta.
Kerroin, että iso kivi oli lapsuuteni koulukivi ja kiven päällä edelleen kasvava koivu oli opettaja...

Tyttö kapusi eteiskiven kautta kouluun ja kävi niiaamassa opettajalle!
Oppilaiksi oli kasvanut monta kuusta, ihan koko luokallinen.
Sukupolvelta toiselle metsässä odottavat ne samat kivet, aarteet.
Kummituskivet, kivikirkko, sammakkokivi...

Sammaleinen mätäs oikein odotti nalleja istumaan...
"Mie laitan! Ja otan sitten kuvan..."

Kymmenvuotias valitsi jokaiselle omat nallet kainaloon. Muisto, Halla ja Konsta.

Louhikkoisen onkalon toinen pää näytti kuulemma ihan pyllyltä...

Halla kääpätaivaassa!

Monimuotoinen metsä: lahopuuta!

Vanhan kuusikon salaperäisessä tunnelmassa. 

Pidettiin evästauko.

Voi sitä puheen pulputusta...
Mättäältä häiritty ampiainen sai tytön hyppäämään sekunnin sadasosassa metrien päähän...

Metsä on täynnä aarteita!

"Näkkyykö minnuu"?

No ei näy...

Vielä piti tutkia Louhentaus-lato.

Niin paljon mielenkiintoista...pari pehkupaalia ja kasa vanhaa heinää, jonka päälle piti hyppiä korkealta tasolta "kerta kiellon päälle"- kertaa...