Suomen luonnon päivä

Tänään on vietetty Suomen luonnon päivää. Menin minäkin metsään.
Mukana kahvia ja Konsta. Ja itikkamyrkkyä.
Muutama hirvikärpänenkin tavoitti miut, vaikka en juurikaan liikkunut.

Kuusen juurella istuen, köllötellen. Aika kului huomaamatta.

Kuuntelin, mitä metsä miulle puhuu.

Joku lasti sydämen taakasta kepeni.

Metsä hoitaa.

Kyllä se tästä taas.

Sateen jälkeen vielä pisaroi.

Aurinko hiipii hiljalleen taivaanrantaa kohti.

Tämä miun vanhin metsikkö antaa metsärauhan aina vain. 

Tänne mie joskus sitten pääsen ja tänne jään. Aikanaan.

Ei täältä ole mikään kiire pois...

Vielä ollaan kesässä ja elokuussa . . .

... Mutta syksy sieltä on hiljaa hiipimässä maisemaan ja mieleen.

Aamuvarhaisella löytyy peltojen yllä leijailevat sumut,
jotka aurinko kohotessaan häivyttää olemattomiin.

Olen ollut jo kauan enempi aamuvirkku-iltatorkku.
Tämmöisinä aamuina, kun unet ovat karisseet jo ennen järkevää ylösnousua
ja Karjalaisen hakureissulla näkee aamun sumut;
on vain kiitollinen varhaisesta heräämisestä...

Joka aamu armo uus...

Mutta jotain pysäyttävää siinä on,
kun katse poimii vihreältä nurmelta keltaisen koivunlehden... 

Mustikkametsä - niin parasta

Metsä on aina ollut miulle tärkeä paikka.
Metsä on pitänyt miut tolopillani elämän moninaisissa käänteissä.

Työnteko metsässä on palkitsevaa.
Saa nähdä puitten kasvun, pienestä taimesta alkaen...

Marjojen kerääminen on niin nautinnollista, että voisin vain jäädä metsään...

Siinä on jotain niin maagista. Saa olla yhteydessä maahan, metsään, luontoon.

Mieli lepää koko ajan.

Vietin taas monta tuntia mustikkametsässä nauttien.
Keräsin mustikat tällä kertaa käsin.
Pakastin on jo tupaten täynnä, joten määrällä ei ollut enää väliä.
Tärkeintä oli nauttiminen!

Silti mustikoita kertyi lähes iso sankollinen...

Tänä kesänä metsän hoito on tuntunut entistä tärkeämmältä,
kun elämä hakee tasapainoilua päivittäisen jaksamisen kanssa.

Annan itselleni tietoisesti aikaa ihan vain levähtää metsähoidossa.
Kun tiedän sen olevan hyväksi.

Huominen tulee kyllä.

Lilli-nallea moikkaamassa

Olin kokous-reissulla Helsingissä ja ehdin viimeinkin käydä tervehtimässä tekemääni Lilli-nallea Kruununhaan apteekissa Liisankadulla. 

Oli aika mukava tunne, kun näin nallen apteekin ikkunassa!

Vaikka en koskaan puhu tekemistäni nalleista lapsinani, enkä itsestäni nallejen äitinä,

niin jotain todella tärkeää ja sydäntä lähellä ne nalleni ovat!

Sain jututtaa apteekkaria ja hänen pyynnöstään otettiin meistä myös yhteinen kuva Lillin kanssa. 

Muistelin nallen tekoa; nämä spesiaalit nalletilaukset ovat aina vähän enempi haastavia tapauksia...
Ja jo kokonsa puolesta sitä haastetta oli kyllä Lilli-nallessa ihan riittävästi!

Lilli on siis Kruununhaan apteekin nimikkonalle
ja edustaa lempeän hellyttävällä olemuksellaan apteekkia.

Lilli-nalle on ilahduttanut apteekin asiakkaita jo yli vuoden ajan.
Nallella on yllään apteekkarin äidin neuloma villapaita.
Ja Aamu-Usvan savipajan valmistama kruunu oli nallen komistuksena tuolilla.

Minun reissunallet Aurora ja Tiu mahtuivat hyvin Lillin paidan taskuun...

Minulle kerrottiin, että eräs rouva oli aina pysähtynyt katsomaan nallea ja tullut sitten kertomaan,
että hänellä on aivan samannäköinen nalle, jonka hän oli saanut 66 vuotta sitten merimies-isältään.

Nallet ovat aina vähän sukua toisilleen!

Kruununhaan apteekin Facebook-sivuilla on paljon kuvia Lilli-nallesta ja tarinaa siitä,
miten nallen aika on apteekkinallena sujunut. Kannattaa käydä lukemassa!
(Sinne pääsee katsomaan, vaikka ei itse olisikaan kirjautunut Facebookkiin.)

Sinne se jäi vilkuttamaan ikkunaan!

Askel kerrallaan eteenpäin

Metsähoidossa

Tulehen tuijottaja.

Olimme siskon kanssa pari yötä Lieksan metsän rauhassa.

Mie olin ollut siellä edellisen kerran viime syyskuussa...
Tämä kulunut vuosi meni näissä kotikuvioissa ja hoitohommissa.

Nyt Lieksan metsä ja Myllymökki tuntui entistä tärkeämmältä voimien lataamispaikalta...

Yksinkertainen elämä.

Suolta löytyi viimeiset lakat. Niille varattu pieni peilari täyttyi heti ja taas meni pussihommiksi...

Marjastajan asento....

Sielunhoitoa ja voimien keräämistä tässä maisemassa.
Isän metsä antaa sitä erityisen tärkeällä tavalla.
Tuntuu, että sieltä se isä kantaa meitä yhä, ikikuusten juurella...

Leipäjuustoa (Kainuun leipäjuustoa tai Lapin leipäjuustoa), kermaa ja fariinisokeria
keiteltiin nuotiolla paistinpannulla. Lisäksi lakkoja. Huippuhyvää mehtäjälkkäriä!

Mustikoitakin saatiin sen, mitä jaksettiin kerätä.