Vielä ollaan kesässä ja elokuussa . . .

... Mutta syksy sieltä on hiljaa hiipimässä maisemaan ja mieleen.

Aamuvarhaisella löytyy peltojen yllä leijailevat sumut,
jotka aurinko kohotessaan häivyttää olemattomiin.

Olen ollut jo kauan enempi aamuvirkku-iltatorkku.
Tämmöisinä aamuina, kun unet ovat karisseet jo ennen järkevää ylösnousua
ja Karjalaisen hakureissulla näkee aamun sumut;
on vain kiitollinen varhaisesta heräämisestä...

Joka aamu armo uus...

Mutta jotain pysäyttävää siinä on,
kun katse poimii vihreältä nurmelta keltaisen koivunlehden...