Eilen sunnuntaina satoi ensilumen. Illalla se oli jo vesisateen saattelemana poissa!
Ehdin kuitenkin tuoksuttelemaan metsään.
Vesipisarat vain tippuivat niskaan taivaalta ja kuusten oksilta.
Ja lumi narisi kenkien alla!
Maa oli täynnä heinäisiä karvahattuja.
Niin vähän värejä tarjolla - ja kuitenkin aivan tarpeeksi.
Hiljaista ja nukkuvaa.
Lumelle pudonnut naava oli koristeltu vesipisaroilla.
Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta Leonard Cohenin kuolemasta.
Hän oli ja on se minun ykkönen, suurin kaikista.
Kiitos isosiskon; ne laulut löytyivät kulkemaan mukana jo hyvin nuorella iällä!
Minun mielenmaisemaan hänen laulunsa, sävelensä ja äänensä ovat aina tehonneet.
Ja mitä vanhemmalla iällä laulettu, niin sitä koskettavampi...
Kävin tänään toisen kerran vyöhyketerapia-hieronnassa.
Olin saanut äitienpäivänä puolisolta ja lapsilta lahjakortin. Vasta nyt oli niitten hoitojen aika.
Olen kyllä tykännyt ja nauttinut.
Hoidon jälkeen pitää ottaa vähän kevyemmin ja kuunnella, mitä se keho puhuu ja miten käyttäytyy...
Siis hyvällä omallatunnolla olen köllötellyt tuvan sängyssä, uunin kupeessa, kissa vieressä ja kuunnellut Cohenia ja kehoa.
Oikein hyvältä tuntuu.
Kiitollinen kaikesta.
Eletystä.
