Pikkuhiljaa, askel kerrallaan kohti huomista.
Kyllä se elämä kantaa. Vaikka jää ritisee jalkojen alla.
Pitää vain uskaltaa.
Katsoa huomiseen.
Kunhan on maata jalkojen alla. Tai edes kivenmurikka.
Ja sydän paikoillaan. Niillä pääsee pitkälle.
Ja kun muistaa katsoa horisonttiin, jos huippaa. Jos aallot keikuttaa. Tai elämä.
Aina katse kauemmaksi, niin ei kompastu omiin jalkoihinsa, ajatuksiinsa.
Kyllä elämä kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti