Tämä vuosi 2022

Tätä kulunutta vuotta on vaikea pukea sanoiksi tai laittaa pakettiin.
Tuntuu, että se ei mahdu.

Mutta eletty on se kaikki, mikä on tullut eteen.
Koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. 

Tätä näkyä kaipaan. 

Raskas vuosi.
Puolison sairastaminen ja elämän päättyminen...
Se kaikki piti elää.
Hetki kerrallaan.

Tänne voimakuusikkoon, minun vanhaan metsään menen,
kun suru ja ikävä tarvitsevat rauhan ja paikan olla ja kerätä voimia...
Täällä saan olla yksin ja yhdessä.

Myllymökin metsän suoja on yksi maailman parhaista paikoista, jossa sielu on levännyt aina.

Syyskuinen Sevettijärvi- viikko oli täydellinen voimaviikko.
Tässä kuvassa pääsen aina niihin tunnelmiin, mitkä kulkivat mukana.

Pitää tuntea itsensä pieneksi. Siitä on hyvä jatkaa.

Yksin mutta ei yksinäinen ...

Vanhan männyn viisautta ja voimaa.
Tällä voimalla.
Aina.
Eteenpäin.

Nallevoimaa. 

Tämän joulun kuusi ja tyhjä kiikkutuoli.

Sain kaikki mukelot kotiin joulun aikoihin ja sillä voimalla yhdessä eteenpäin.

Valoa ja huomista kohti.
Toivoa, iloa ja uskoa elämän voimaan.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Kiitos myötäelämisestä ja tuesta.
Toivorikasta tulevaa vuotta!

Joulun kanssas jaan

"Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan 

Valoja väreissä taivaan ja maan

Joku piiloutuu lahjavuorten taas

Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii

Jota varten tänne muka synnyttiin

Mulla ei oo kiire minnekään

Aion sulle kynttilän sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa

Tässä mä seison takki auki taas

Tämä vuosi joitain suosi enemmän

Valkoinen maa, antaa sataa

Tänä vuonna joulun kanssas jaan

Joka päivä yritän sen ymmärtää 

Kuinka tää kaikki joskus häviää

Ja se rikkaus joka kuuluu elämään

Sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois 

Eikä viha mun sisällä vaikeroi

Tahdon vain hetkisen hengähtää 

Aion sulle kynttilän nyt sytyttää 

Valkoinen maa, lunta sataa 

Tässä mä seison takki auki taas 

Tämä vuosi joitain suosi enemmän 

Valkoinen maa, antaa sataa 

Tahtoisin päästä sua halaamaan 

Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa 

Vielä hetken kanssas olla mä saan

Kerran tänne, tullaan kerran

Täältä lähdetään

Valkoinen maa, lunta sataa 

Tässä mä seison takki auki taas 

Tämä vuosi joitain suosi enemmän 

Valkoinen maa, antaa sataa 

Tahtoisin päästä sua halaamaan 

Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan 

Tuol on nimettyjen kivien maa"

(Haloo Helsinki)

Yhtä sun toista ja monenmoista

On ollut tapahtumarikas viikko.

Viime lauantaina oli naapurissa, Tasun tallilla joulurieha, jossa olin mukana nallejen ja pienten tuotteiden kanssa. Mukava ja touhukas tapahtuma!

Lapinlehmä Nampu oli siellä siliteltävänä.

Torstaina olin siskon kanssa Espoon kulttuurikeskuksessa Neljän Ruusun konsertissa.
Sillä musiikilla ja energialla potkaistaan taas pitkälle.
Pohjois-Karjalan lahja maailmalle.

Siskon luona oli nalleseuraa.
Valmistamani nallet Veeti, Otto, Kalle ja Aate sulassa sovussa nallevanhusten kanssa.

Junamatkoilla Joensuu-Helsinki-Joensuu aloitin neulomaan uutta islantilaisvillapaitaa
lukien samalla Satu Rämön Hilduria.
Kirjan tarina vei mennessään ja villapaita eteni sivujen kääntelemisen lomassa...

Nalle lähti maailmalle

Nalle on taas lähtenyt maailmalle.
Mummi on tilannut ja nimennyt tämän nallen tyttärentyttärelleen.

Nallesta tuli Meli.

Meli sai seikkailla lumisessa metsässä ja ottaa mukaansa Louhi-Nallen metsävoimaa.
Sitä kaikki nallet saavat mukaansa ja sillä voimalla jaksaa!

Vähän maalaismaisemaa ja perinteitä. Heinäseipään kyljessä keikkuen.

Meli on hyväntuulinen ja iloinen nalle.
Sopivan kokoinen yksivuotiaan syliin ja kainaloon...

Minulle tuli Meli-nimestä mieleen juuri nallen valmistumisen aikaan katsomani Kulttuuritehdas Siihtalassa esitetty näytös Muumilaakson marraskuu, jossa Mymmeli-hahmo oli niin eläväinen, iloinen ja touhukas! Tässä nallessa on sitä samaa Mymmeliä.

Hyvää matkaa, Meli.
Onnellista yhteistä elämän polkua yhdessä pienen ihanan tytön kanssa.
Iloa, valoa, onnea ja nallerakkautta!

Nalle-Pielinen

Tämä on Nalle-Pielinen. Kämmenelle mahtuva nalle.

Pielinen sai ensilumen tuntumaa valmistuttuaan.

Ja jopa lumipesunkin!

Nimi on enne.

Nalle-Pielinen on päässyt oman ihmisen luokse Juukaan, Pielisen rannalle.
Siellä sitä oli jo kovasti odotettu mukaan nalleperheeseen.
Nalleja rakastavassa kodissa on hyvä olla.

Nallen karva kuvastaa mäntyjen kaarnaa ja
kuihtuneiden kaislojen rauhallista keinuntaa Pielisen rantatuulissa.

Nalle pääsee ensi kesänä mukaan veneretkille Pieliselle.
Turvallisesti taskussa tai repun reunalta kuikuillen.

Nallerakkautta! Sitä mahtuu pieneen nalleen paljon.

Kaikkea hyvää ja kaunista Nalle-Pielisen mukana sinne Pielisen rannalle!