Kevät-tauko töihin

Minut hyvin tuntevat tietävät, että mie oon semmonen koko ajan touhuaja. Tekeminen, kaikenlainen tekeminen pitää miut hengissä ja olemassa.

Mie en oikein osaa olla jouten. Vähintäänkin pitää olla neulepuikot käsissä...

Vissiinkin tuli liikaa rasitusta kädelle ja nyt se on omaehtoisessa käyttökiellossa.

Ihan normaaleja työkuvioita on viime aikoina ollut... Nallentekoa, neulomista. Yksi päivä harjattiin ja rapsuteltiin kuopuksen kanssa punamultamaalattuja aittojen seiniä uudelleenmaalaamista varten. Siihen päälle tein kompostihommia.
Sittenpä olikin vasuri pelkkää tulta.

Pakkolepoon. Siltä se tuntuu.

VoltaireFortea ja särkylääkettä.

Yhtään ei helpota, kun tekemistäkin olisi.

Kuulostellaan nyt, kumpi pimahtaa ensin; pää vai sydän...

Metsä hoitaa. Jalat kantaa. Istu alas ja ole. Sydän kuuntelee. Askel kerrallaan. Ja muista hengittää.