Muisto-uistelu Höytiäisellä

Vuosi sitten alkukesästä oli puolisollani toiveena, että kun pääsisi vielä uistelemaan...

Kalastajalapsi löysi Sisu Fishing- kalastuspalveluja tarjoavan yrittäjän.
Hän kävi katsomassa ja tarkastamassa veneenkin, että pääseehän isä varmasti siirtymään veneeseen. 
Oli varattu jo päiväkin uistelulle Höytiäisellä... mutta puolisoni elämä päättyi muutamaa päivää aiemmin...

Uistelureissu oli maksettu ja sovittiin, että menemme sitten seuraavan kesän aikaan jollain porukalla. Monien vaiheiden jälkeen olimme eilen -

kaksi nuorimmaista ja minä - Ilkan muisto-uistelulla Höytiäisellä.

Sää oli kaunis ja lämmin.
Liikuttiin Kontiolahden puolella, itärannan tuntumassa, jossa aallokko oli pientä. Se sopi minulle hyvin. Vesikammoisena vaatii aina rohkeutta lähteä veneeseen...

Kontiorannan vanha sairaala järveltä nähtynä.
Isäni oli täällä hoidettavana 60-luvun alussa tuberkuloosin takia
ja tämä talo tuli tutuksi myös äidin sairastamisen vuosina...

Karhusaaren tuntumaan jäi hippunen kalastajapuolisoa... näin hän sai olla mukana. 

Ilta oli koskettava ja tunteet olivat pinnassa.
Tämä ilta jää muistoihin lämpimänä...

Saalistakin tuli. Kalastajalapsi hoiteli uistimet ja saaliin yhdessä yrittäjän kanssa. 
Seitsemän 'mittakuhaa'.
Enemmän, kuin olimme osanneet odottaa!

Höytiäinen on  kaunis, iso ja monipuolinen järvi.
Oli elämys saada olla koko pitkä ilta vesillä.

Jouhtenisen saari, jossa 2000-luvun alussa trombi pyyhkäisi puuston suurelta alueelta matalaksi.

Metsän ja pellon keskellä eläneelle ja juuret syvällä maassa olevalle
on järvi ja vesi aina jotenkin niin pelottavan kaunis kokemus...

Kiitollinen.