Sydämellistä

Sydämellistä tammikuun viimeistä päivää! 

Tervetuloa helmikuu, valo ja kevät!

Louhi-Nallen Heijastavat sydämet;

vielä tarvitaan valoa ja turvaa pimeyteen!

Nallen tekemisen yrittämistä

Yrittämiseltä se on nyt kyllä tuntunut...
Nivelrikkoinen käsi huutaa punaisena rasituttuaan
ja kovin montaa tuntia ei yhtäjaksoisesti kärsi tehdä. Keljuttaa.
Muutenkin nallenteko on hidasta ja vie aikaa tunteja ja taas tunteja,
ennenkuin nalle on valmis.

Hitto; hitaasti hyvä tulee...

Mutta jatkan yrittämistä. Ja lepuutan kättä välillä.

Nallentilaajan toiveena on, että nalle saisi mukaansa Lapin tunnelmia.
Värejä, maisemia ja sitä Lapin henkeä.
Luulen vahvasti, että sitä kaikkea tämä nalle tulee saamaan mukaansa.
Talletan Lapin tunnelmat nalleen...

Tämä maisema on Sevettijärveltä, Jänispää-tunturista.

Talvinen päivä Lieksassa

Kävin päiväselti Lieksassa; metsäyhtymän metsäasioiden tiimoilta.

Lunta oli...riittävästi! Lumikengillä liikkuminen onnistui kuitenkin,
vaikka kyllä se päivälenkistä kävi, kun kiertelin harvennushakkuualueita ja muutenkin pitkin metsiä.

Metsässä kaikki hyvin. 

Lumikarhu oli nukahtanut seisaalleen. 

Niin voi käydä, ellei pidä varaansa.

Talviunta, talviunta. Kesää odotellessa!

Ja ihan kohtahan se jo on...

Se uskomaton rauha ja metsävoima, mikä näillä isän juurilla valtaa mielen aina,
kun tänne tulee. Ja tuntuu, ettei ole mikään kiire pois... 

Voisin vain nukahtaa sinne kuusten juureen...

Talvi, talvi

Yksi kaunis pakkassunnuntai.
Olimme ystävän kanssa Kuhasalon kierroksella Joensuussa, Pyhäselän rannalla.
Minulle oli ensimmäinen kerta kulkea tuo monipuolinen luontopolku.
Luostaripolun varrella oli huikaisevan kaunis risuaita, joka oikein houkutteli nalleja kuvattavaksi.

Mukana olivat ystävälle tekemäni nalle Benjamin sekä miun pienet reissunallet Aurora ja Tiu.

Jälleen luontokokemus oli mielenreppua täyttävä ja antoisa.

Ehostusta Roosa- nallelle

Siskontyttären kirpparilöytö; ihana, kookas, vaaleanpunainen nallevanhus. 

Se oli nimetty Roosaksi. Kuvassa vasemmalla Roosan sylissä tekemäni nalle Tiuku.

Nallelle ei tarvinnut tehdä kovin isoja korjauksia. Puhdistusta ja harjaamista se kyllä vaati.
Ompelin korvat tiukasti kiinni ja nalle sai suun ja kynnet.

Uutta ilmettä!

Nallen kuono on hauskasti vähän vinossa. Kaipa se on saanut elämänsä aikana muotoutua...

Vino kuono antaa nallelle veikeän ilmeen.
Ja nalle katselee maailmaa luottavaisesti ja tyytyväisenä vanhoilla silmillään.

Onnellinen nalle, kun onnistui löytämään uuden kodin siskontyttären luota.
Ei voi tietää, minkälainen elämä nallella on takana ja miksi se päätyi myyntiin kirpputorille...

Konsta ja Roosa.

Vaaleanpunainen amaryllis avasi sopivasti kukkansa Roosalle.

Pian se pääsee takaisin uuteen kotiin.

Nallerakkautta!

Se oli Tuulenpoika

Esittelyssä vasta nyt lokakuussa valmistunut nalle. 

Tämä useasta erilaisesta mohairista tehty nalle sai nimekseen Tuulenpoika

Tuulenpoika tuli syysmyrskyn saattelemana maailmaan. 

Nalle antaa tuulen ripotella ja heittää kuperkeikan taaksepäin ja eteenpäin ja meno vain jatkuu...

Tuulenpojalla on villi ja vähän levoton sielu.

Nalle sai nimensä Juha Lehden laulusta, jonka Sir Elwood ja Hiljaiset Värit esittää.

"Pieni tuulenpoika

Pieni tuulenpoika

Pieni tuulenpoikanen

Pesästään pudonnut" ...

Nalle jäi valmistuttuaan odottamaan kohtaloaan.
Tiesin, että se lähtee heti, jos laitan siitä kuvat näkyville.

Sisko tuli käymään ja iski välittömästi silmänsä Tuulenpoikaan ja halusi sen omakseen...

Hän näki nallessa yhdennäköisyyttä Karhuherra Paddingtonin kanssa...

Niinpä Tuulenpoika löysi oman ihmisensä! Kotona nalle oli saanut huopahatun lainaan nukelta.

Ja pääsihän Tuulenpoika käymään siskoreissulla myös Ivalossa yhdessä Konstan ja Pyörteen kanssa.

Nallenkuvaajana

Nallenkuvaaja taipuu nalleja kuvatessaan mitä mielenkiintoisimpiin asentoihin!

Joskus myös kuvaaja on päätynyt kuviin.
Muistan jokaisen hetken ja tunnelman, mitä kuvaamiseen ja sen hetkiseen elämään on liittynyt.

Tämä kuva on viime viikonlopulta, kun olin ystävän kanssa Luostaripolulla Kuhasalossa, Joensuussa. Vanha luminen risuaita oikein kutsui nalleja luokseen...

Kuvassa Benjamin ja minun pienet reissunallet Aurora ja Tiu. 

Hetta-Pallas kesällä 2021. Lyhyeksi jäänyt patikointi nuorison kanssa.

Kuoringan heikoilla jäillä marraskuussa 2022. 

Sevettijärvi alkukesällä 2023.

Nallerakkautta. Sitä se on. Aitoa.

Näitä talven ihmeitä

Olimme ystävän kanssa lumikenkäilemässä 26 asteen pakkasessa lauantaina läheisellä Korpijärvellä. Aiemmin en ollut koskaan käynyt Korpijärvellä muuta kuin katsellut sitä tieltä käsin. 

Jäällä oli pieni lumikerros; helppoa liikkua. Konsta on hirvien jäljillä.
Hirvet olivat kierrelleet rantoja kaikkialla. 

Mäntyvanhus.

Konstan kokoinen saari!

Hiljaisuus ja laskeva aurinko. 

Miten monta puuta mahtuukaan pienen pieneen saareen! 

Retki liittyi geokätköilyyn. Etsinnässä sain lumettua itseni päästä varpaisiin...

Kun on tarpeeksi vaatekerroksia päällä, niin pakkanen ei haitannut muuta kuin nenänpäähän!

Nallet pakkaslumihuollossa

Pakkasviikot meneillään. Alimmillaan -36°C. Koettelee. Vaan ei hylkää...

Mutta keli on sopiva nallejen huoltoon.

Nallet kannetaan ulos, annetaan jäähtyä, ettei lumi tartu turkkiin. Sitten nakellaan nallet lumeen...

Potrettia pihalla.

Tekee hyvää. Kerran talvessa oikein sopiva tahti.

Kieltämättä tämä on hauskaa...

Lapsi ei oo terve, ellei se leiki.

Leonard.

Nallearmeija. 

Lopuksi nallet kannetaan takaisin sisälle. Reippaina ja raikkaina!

Vuosi 2023

Muutama kuvamuisto kuluneesta vuodesta.

Osa valmistuneista nalleista näissä kuvakoosteissa;
Tuulenpoika,  Hongotar,  Osma, Kastanja, Lumo, Peace...

Vuoden aikana valmistui monta nallea ja moni nalle löysi oman kodin.

Artturi, Siipi,  Metsänpoika, Naava,  Näre, Vilja...

Edelleen jokainen tekemäni nalle on oma yksilöllinen persoonansa.
Toista samanlaista ei tule vastaan.
Jokainen nalle saa oman nimen; joko tilaajan antama tai minun nimeämä.

Ja jokaisella nallella on oma tarina mukanaan...

Joskus nalle halutaan sen nimen tai tarinan takia. Ehkäpä joskus myös ulkomuodon takia!

Avrami, Neva,  Mökö,  Vieppi, Sadehelmi, Lohtu, Hiekka...

Nimet nalleille eivät tule loppumaan!

Aloitan tämän vuoden nallentekoa, kunhan ehdin. Ja kunhan pakkaset hellittävät.
Nalle-tallissa on kyllä sähköpatterit, mutta kovalla pakkasella tahtoo nenänpäätä palella!

Nallet ovat reissanneet mukanani. Lähellä ja kauempana.

Oma metsä on lähellä, siinä on henkireikä muutaman askeleen päässä.

Metsätyöt jäivät vähemmälle, mutta taimikonhoitoa päästiin tekemään Lieksassa siskojen kanssa yhdessä.
Myrskytuulen tuhot tukkipaksuisissa männyissä harmittavat;
osa on niin hankalan matkan takana, että niinköhän niitä saadaan korjattua edes polttopuuksi...

Villapaitoja syntyi useita, kunnes nivelrikko hidasti puikkotyöskentelyä.

Tahtia piti hiljentää aika tavalla, mutta kokonaan en ole lopettanut.
Neulominen on intohimo, ja se pitää miut järjissäni!
Sukkia ja kintaita valmistuu säännöllisesti. Välillä jotain muutakin.
Kuopuksen villapaita on tulollaan...

Monen monta reissua tuli tehtyä.
Siilinjärvi, Pudasjärvi, Oulu, Haukipudas, Porvoo, Lieksa, Sevettijärvi, Höytiäinen, Ilomantsi, Kuhmo, Loviisa, Helsinki, Kuopio, Ivalo, Imatra, Lappeenranta, Kotka, Heposelkä...
Ystävien kanssa, perheen kanssa. Ne ovat tärkeitä yhdessäolon hetkiä.
Vaikka koti on maailman paras paikka, on mukavaa olla välillä myös poissa.
Päivä, yönseutu, viikko.
"Pitää lähteä, jotta voi palata." (Tove Jansson)

Perheen kanssa tärkeitä hetkiä.
Nightwishin konsertti Kiteellä jäi syvästi muistoihin.
Samana päivänä tuli vuosi puolison kuolemasta... Ilkka olisi nauttinut myös konsertista. 

Höytiäisen muistouistelu jäi myös koskettavana mieleen.
Ilkan muistolaatta kiinnitettiin lasten kanssa metsänreunan suurimpaan ja kauneimpaan kiveen.
Se on tärkeä ja rakas paikka meille kaikille.

Ja koti. Nämä juuret tässä paikassa. Pitävät minut kiinni elämässä. Joka päivä.

Olen kiitollinen kaikesta.

Yksi vuosi. Se on eletty.

Uusia päiviä kohti. Olkoon hyvä vuosi tämä nyt aloitettu.

Kiitos kanssakulkijoille ja onnellisia tuokioita vuodelle 2024.